ATEAM tutkimuksen laadun ja merkityksen arviointia sekä vertailua

ATEAM tutkimus on julkaistu British Medical Journal lehdessä, joka on rankattu yleisen lääketieteen julkaisussa maailman neljänneksi parhaaksi julkaisuksi tällä hetkellä (wikipedia 2015c).

Pedro tietokanta antaa ATEAM tutkimukselle pisteiksi 5/10 mikä on yleisin taso Pedrosta löytyvistä tutkimuksista (Pedro 2015c, Pedro 2015d).

Kuvio.   PEDro pisteiden jakautuminen tietokannan tutkimuksissa (PEDro 2015d).

PEDro asteikolla kolmen tai sen alle jäävät tutkimukset on katsottu rajaksi matalatasoisille tutkimuksille (Machado - Kamper - Herbert ym. 2009). Selvitys fysioterapia harjoittelun vaikuttavuudesta krooniseen alaselkäkipuun käytti tutkimuksia joiden PEDro pisteet oli 4-8(Lewis - Morris - Walsh 2008).

ATEAM tutkimuksessa puuttuvat pisteet on merkitty seuraavista: osallistujien sokkouttaminen, terapeuttien/opettajien sokkouttaminen, arvioijien sokkouttamisesta, seurannasta (alle 85 %) ja ITT-analyysistä (Intention-to-treat analysis). Fysioterapia alan tutkimuksissa terapeutin sokkouttamista ei saada aikaan. Manuaalisissa hoidoissa tutkittavien sokkouttaminen, eli että tutkittava ei tietäisi mitä hoitoa hän saa, on vaikeaa varsinkin jos vertaillaan selkeästi erityyppisiä menetelmiä, kuten ATEAM tutkimuksessa tehtiin. Kyselylomakeella tehdyssä itseraportoinnissa(VAS, RMDQ jne.) sokkoutus vaatii että tutkittava ei tiedä mitä hoitoa hän sai, eli jos osallistujia ei voida sokkouttaa niin automaattisesti jää piste pois tästä kohdasta. Tutkimuksessa kyselytulosten analysointi tapahtui kuitenkin sokkoutetusti. Seurannassa vaatimus vähintään 85 % tasosta ei tapahtunut vaan mittauslomakkeet täytti kolmen kuukauden kohdalla 81 % ja vuoden kohdalla 80 % osallistujista. Hoitoaikeen mukaisessa analyysissä eli ITT-analyysissa kaikki satunnaistetut potilaat otetaan mukaan analyysiin riippumatta siitä ovatko he mahdollisesti keskeyttäneet tutkimuksen tai edes aloittaneetkaan sitä. Tällä menettelytavalla pyritään säilyttämään satunnaistamisella aikaansaatu ennustetekijöihin liittyvä tasapaino vertailtavien ryhmien välillä ja välttämään poispudonneista potilaista mahdollisesti aiheutuvaa harhaa tutkimuksen lopputuloksiin. ITT-analyysi edellyttää että kaikista satunnaistetuista potilaista on käytettävissä tiedot vastemuuttujista. (Sarna 2012).

Akupistehieronta ja jooga ovat antaneet viitteitä yksittäisissä tutkimuksissa tehokkuudesta selkäkivussa, mutta tutkimukset olivat pienempiä ja niiden seuranta rajoittui kuuteen kuukauteen. Systemaattiset katsaukset manipulaatiosta viittaavat rajoitettuun hyötyyn ja UK BEAM tutkimuksessa manipulaatio yhdistettynä ohjattuun liikuntaan antoi kohtalaisia (Roland disability score -1.3) hyötyjä vuodenkin seurannassa. Systemaattinen katsaus voima- ja stabilointiharjoituksista viittaa todennäköiseen kohtalaiseen vaikutukseen. Yhdessä tutkimuksessa on saatu isompi vaikutus vaatii vahvistusta sillä siinä seurantataso oli huono(<60%). Akupunktion vaikutukset elämänlaatuun kahden vuoden kohdalla vaatii vahvistusta ottaen huomioon että tutkimuksessa vaikutusta ei ollut vuoden kohdalla ja Cochrane katsauksessa on raportoitu negatiivisiakin pitkän aikavälin vaikutuksia. (Little -  Lewith - Webley ym. 2008.)

  Hieronnan vaikuttavuuden näytöstä

Alexander-tekniikkaa verrattiin hierontaan, joten on hyvä tietää minkälaista näyttöä hieronnasta on. Hieronnalla oli ATEAM tutkimuksessa lyhytkestoisempia vaikutuksia mikä on linjassa aikaisemman tutkimuksen kanssa. Hieronta on ollut yhdessä tutkimuksessa akupunktiota tehokkaampi vaikutus vuoden seurannassa, mutta samassa tutkimuksessa hierontaa vastaava vaikutus oli vuoden kohdalla myös itsehoito-oppaalla. (Little -  Lewith - Webley 2008.)

Cochrane katsaus hieronnan vaikutuksesta alaselkäkipuun tarkasteli 13 satunnaistettua tutkimusta. Näistä kahdeksassa katsottiin olevan suurempi virheen riski ja viidessä riski vääristymiseen oli alhainen. Katsauksen mukaan hieronnan hyöty oli suurempi kuin nivelten mobilisaatiolla, rentoutuksella, fysioterapialla, itsehoitoneuvonnalla tai akupunktiolla. Akupistehieronta saattaa olla klassista hierontaa tehokkaampaa, mutta tämän vahvistaminen vaatii lisätutkimuksia. Hieronnalla oli todennäköisemmin vaikutusta jos se yhdistettiin harjoitteluun, jotka olivat yleensä venytyksiä, tai neuvontaan. Cochrane katsauksen johtopäätös on että hieronta saattaa olla hyödyllistä subakuutissa ja kroonisessa epäspesifisessä alaselkäkivussa erityisesti yhdistettynä harjoitteluun ja neuvontaan. (Furlan – Imamura – Dryden – Irvin 2010.)

Yhteenveto yhdeksästä systemaattisesta katsauksesta toteaa katsausten tason vaihdelleen huonosta loistavaan, mutta tutkimukset joihin katsaukset perustuvat olivat pääsääntöisesti heikkolaatuisempia. Hieronta vaikuttaisi olevan parempi kuin plasebo tai jotkin aktiiviset interventiot kuten rentoutus varsinkin lyhyessä seurannassa. Katsauksen mukaan tutkimukset ovat ristiriitaisia kun hierontaa verrataan muihin manuaalisiin terapioihin kuten mobilisaatioon, tavanomaiseen hoitoon tai akupunktioon. (Kumar – Beaton - Hughes 2013.)

Syväkudoshieronta on mahdollisesti tehokkaampi kuin tavallinen hieronta. 60-75-vuotiailla tehty pienemmässä tutkimuksessa todettiin sekä terapeuttisen hieronnan(13 henkilöä) että syväkudoshieronnan (deep tissue, 13 henkilöä) tuottavan tilastollisesti merkittäviä tuloksia kivussa arvioituna VAS-janalla ja toimintakyvyssä arvioituna ODI-kyselyllä (Modified Oswestry Low Back Pain Disability Index) sekä  QBPD-kyselyllä (Quebec Back Pain Disability Scale). Hieronnat kestivät 30-minuuttia ja niitä annettiin kymmenen päivän ajan. Tulokset mitattiin vain hierontojen jälkeen eikä hierontaryhmillä ollut verrokkiryhmää. Syväkudoshieronta oli ODI ja VAS mittareilla arvioituna parempi. (Romanowski -Romanowska - Grześkowiak 2012.)

Klassinen hieronta inkivääriöljyllä oli parempi kuin thaihieronta lievittämään kipua ja parantamaan toimintakykyä. Molemmat tuottivat tilastollisesti merkittäviä tuloksia (p<0.05) kipuun VAS-janalla arvioituna ja toimintakykyyn Owesty kyselylomakkeella(ODQ) arvioituna välittömästi, kuuden- ja 15-viikon seurannassa. Tutkimukseen osallistuneet 140 henkilöä jaettiin tasan kahteen ryhmään, eli verrokkiryhmää hieronnoille ei ollut. (Sritoomma - Moyle - Cooke - O'Dwyer 2013.)

 Arviointia Alexander-tekniikan vaikutuksesta toimintakykyyn

Vaikka toimintakyvyn ja sen haitta-asteen mittaamiseen käytetään monesti Roland Morris kyselyä (RMDQ) ei myöskään sen suhteen voi helposti tehdä vertailua muihin asioihin kuin samassa tutkimuksessa tutkittuihin interventioihin (ATEAM tutkimuksessa tavanomainen hoito, liikuntaresepti ja hieronta). Muihin interventioihin vertaaminen on spekulatiivisempaa joten se on katsottava vain suuntaa antavaksi.

ATEAM tutkimuksen kolmen pisteen madaltuma Roland disability score tuloksissa on todennäköisesti merkittävä muutos potilaille. Se tarkoittaa että selkäkivun rajoittamia toimintoja (kuten uloslähteminen harvemmin, normaalia hitaampi kävely, arkiaskareiden välttäminen) oli kolme vähemmän. Tällainen vaikutus saatiin 24 kerralla Alexander-tekniikka ohjauksia tai kuudella ohjauksella yhdistettynä liikuntareseptiin. (Little -  Lewith - Webley 2008.)

Englannissa tehty kansallinen iso RCT-tutkimus selkäkivusta, harjoittelusta ja manipulaatiosta, joka on julkaistu British Medical Journal lehdessä, muistutti ATEAM tutkimusta 3kk ja 12kk seurannan ja RMDQ-mittarin käyttämisen, kokonsa ja julkaisijan suhteen joten se vaikuttaa hyvältä vertauskohdalta. Tutkimuksessa oli 1334 epäspesifisestä alaselkäkivusta kärsivää jotka jaettiin neljään tutkimusryhmään. (UK BEAM Team 2004.)

Taulukko          UK BEAM team tutkimusryhmät (UK BEAM Team 2004)

Tutkimuksessa verrattiin ”parasta hoitoa” pelkästään siihen että siihen lisättiin joko harjoittelua, manipulaatiota tai yhdistelmä manipulaatiota ja sen jälkeistä harjoittelua. Harjoittelu alkoi henkilökohtaisella arviolla ja harjoittelut tapahtui fysioterapeutin ohjaamassa 10-hengen ryhmässä yhdeksällä eri kerralla. Manipulaatio ryhmä sai kahdeksan hoitokertaa osteopaateilta, kiropraktikoilta tai manuaalisilta fysioterapeuteilta jotka kaikki olivat koulutettuja manipulaatioihin (HVLA). Käytetty hoitovalikoimapaketti oli kaikkien etukäteen hyväksymä. Yhdistelmä ryhmäläiset saivat sekä kahdeksan manuaalista hoitokertaa että yhdeksän harjoittelusessiota. Lisähyöty pelkästä harjoittelusta verrattuna verrokkiryhmään oli RMDQ-kyselyssä 1.4 alhaisempi pistemäärä kolmen kuukauden seurannassa. Manipulaatiolla vaikutus oli 1.6 (3kk) ja 1.0(12kk) alemmat pisteet. Manipulaation ja harjoittelun yhdistelmällä RMDQ-pisteet vähentyivät 1.9(3kk) ja 1.3(12kk). Johtopäätöksenä oli että pelkän manipulaation tai manipulaation ja harjoittelun yhdistelmä antoi kohtalaisen vaikutuksen lyhytaikaisesti(3kk) ja pienen vaikutuksen vuoden seurannassa. Pelkkä harjoittelu vaikutti kolmen kuukauden seurantaan, mutta sillä ei ollut vaikutusta vuoden seurannassa. (UK BEAM Team 2004.) 

Alla on vertailuksi kuva UK BEAM tutkimuksen RMDQ-pisteistä ja vieressä ATEAM tutkimusryhmien RMDQ pistetiedot taulukossa. Lähtötilanteessa ATEAM tutkimuksessa on ollut rajoittuneita toimintoja noin kaksi enemmän. Kolmen kuukauden kohdalla muutosta on tapahtunut liikunnalla -0.9, hieronnalla -1.96, kuudella Alexander-tekniikka ohjauksella -1.71 ja 24 Alexander-tekniikka ohjauksella -2.91. Vuoden seurannassa hieronnan vaikutus verrokkiryhmään on pudonnut selkeämmin -0.58 pisteeseen. Liikunnan vaikutus on lisääntynyt -1.29 pisteeseen. Kuusi Alexander-tekniikka kertaa on laskenut hivenen -1.4 pisteen eroon, mutta 24 AT kerran vaikutus on lisääntynyt -3.4 pisteen eroon kontrolliryhmään nähden.

Kuvio    Haitta-asteen vähentyminen (RMDQ) vuoden kuluttua ATEAM ja UK BEAM tutkimuksissa verrattuna tavanomaiseen hoitoon. (Little ym. 2008: table4-5; UK BEAM Team 2004: table 1-4)

UK BEAM tutkimuksen lähtötilanne oli RMDQ pisteissä 8,9-9,2 välillä eli noin kaksi pistettä alhaisempi kuin ATEAM tutkimuksessa jossa 10,7-11,3. Toisin sanoen ATEAM tutkimuksen osallistujilla oli rajoittuneita toimintoja kaksi enemmän ja he olivat täten huonommassa lähtötilanteessa. Tällä voisi olla RMDQ-pisteisiin vaikutus niin ylös- kuin alaspäin, joka vaikeuttaa vertailua. Interventio kertojen erilainen määrä myös vaikeuttaa vertailua. Vertailu 3kk ja 12kk tuloksissa tuo esille UK BEAM tutkimuksessa että verrokkiryhmässä tapahtuu parantumista jonkin verran (-0,5/-0,69/-0,7). Harjoitteluryhmässä pieni taantuminen (+0,3), joka vähentää eroa verrokkiryhmään vuoden seurannassa merkittävämmin.  Manipulaatioryhmä on melko sama (+0,06), joka myös kaventaa eroa verrokkiryhmään vuoden kohdalla. Manipulaation yhdistettynä harjoitteluun tuo lievän edistymisen (-0,12) vuoden kohdalla, mutta siinäkän ero verrokki ryhmään pienentyy kolmen kuukauden tilanteeseen verrattuna. ATEAM tutkimuksessa 3kk ja 12kk vertailussa kontrolliryhmä edistyy enemmän (-1,27).  Hierontaryhmässä tapahtuu taantumista(+0,11). Liikuntareseptiryhmä edistyy selkeästi(-1,66). AT 6krt ryhmä edistyy myös selkeästi (-0,96) ja AT 24krt ryhmä edistyy eniten (-1,76). Yhdistelmäryhmissä liikunnan lisäämisen vaikutus on selkein kuuden kerran hieronta- ja Alexander-tekniikkaryhmissä. 24 kerran AT-ryhmässä liikunnan lisäämisen vaikutus oli hyvin pieni, mutta pidempi Alexander-tekniikan ohjaus tuotti joka tapauksessa parhaan toimintakyvyn edistymisen.

Muissa tutkimuksissa on saatu UK BEAM tutkimusta isompia muutoksia. Yksittäisten tutkimusten mukaan Roland Morris kyselyllä (RMDQ) arvioituna toimintakykyä parantaa selkäkivussa manipulaatio, harjoittelu ja neuvonta. Suuruus luokka on ollut esimerkiksi manipulaatiolla 3-pistettä, harjoittelulla 2.9-pistettä ja neuvonnalla 1- tai 2.5-pistettä. Näiden kaikkien vaikutusta yhdessä on myös tutkittu Australiassa.  Tutkimuksessa annettiin kahdeksan fysioterapeutin käsittelyä neljän viikon aikana, jotka sisälsivät terapeutin valinnan mukaan manipulaatiota, pehmytkudos hierontaa,  mobilisaatiotekniikoita lihaksille ja hermokudokselle. Tämän lisäksi tutkittavat osallistuivat yksilöllisesti ohjattuun vartalonlihasten harjoitteluun kahdesti viikossa sekä saivat standardisoidun kotiharjoitteluohjelman jota pyydettiin tekemään säännöllisesti. Henkilökohtaisesti neuvontaa annettiin vielä kerran viikossa neljän viikon ajan, jossa käytiin läpi kivun neurofysiologiaa. Tämän lisäksi osallistujat suorittivat kymmenen päivän ajan opittujen asioiden kertaamista lukemalla ja ymmärtämiseen liittyviä tehtäviä. Tällä tavalla saavutettiin 3.9 pisteen madaltuminen RMDQ-18 mittarilla mitattuna(siis lyhyempi kuin RMDQ-24) ja vaikutus säilyi vuoden seurannassa.(Moseley 2002; 297-301.) Alla olevassa graafissa on ATEAM, UKBEAM ja Moseley dataa. UK BEAM tuloksen manipulaatiosta ja manipulaatiosta ja harjoittelusta antoivat selkeästi alhaisemman vaikutuksen kuin Moseleyn tutkimuksessa mainitut.

Kuvio.   Kipupäivät edeltävältä 12kk liikuntaryhmät mukaanlukien (Little ym. 2008: table 5)

Alaselkäkivupotilailla on todettu erilaisia kuvioita oireiden kehittymisen suhteen niin intensiteetin kuin kipupäivien määrän suhteen. Tyypillisesti kehityskulku on jotain täydellisen parantumisen ja jatkuvan kivun väliltä. Kehityskaarista on identifioitu seuraavanlaisia alaryhmiä: Toipuminen(TO), lievä jaksottainen(LJ), kohtalainen jaksottainen(KJ), myöhäinen toipuminen(MT), taantuminen(TA), hidas parantuminen(HP), ankarana jatkuva(AJ), päivittäinen kohtalainen(PK). (Kongsted – Kent – Hestbaek – Vach 2015.)

ATEAM tutkimuspopulaatiolla oli pääsääntöisesti kroonista kipua ja keskimäärin 243 (keskihajonta 131) kipupäivää edeltävänä vuonna. 79 % osallistujista raportoi vähintään 90 kipupäivää edeltävältä vuodelta. (Little ym. 2008).

Viikko tasolla tällöin puhuttaisiin vähintään kahdesta kipupäivästä jos kipu oletettaisiin tasaiseksi. Krooniseksi kipu katsotaan kun se on kestänyt yli kolme kuukautta eli yli 13 viikkoa. Kongstedin tutkimuksessa kivun kehityskulun vaihteluista esitetään graafi josta arvellen yli päivän viikossa kipua omaavia ryhmiä olisi mahdollisesti ankara jatkuva(AJ), kohtalainen jaksottainen(KJ), taantuva(TA), hidas parantuminen(HP)(Kongsted ym. 2015). Hidas parantuminen tosin olisi laskenut jo alle kahden päivän tasolle puolen vuoden sisällä eivätkä enää myöhemmässä vaiheessa täyttäisi kipupäivien määrän kriteeriä joihin tutkimusjoukko pääsääntöisesti kuului. Oletettavaa olisi että näistä alaryhmistä eniten edustettuina olisivat olleet ankara jatkuva ja kohtalainen. Isossa tutkimusjoukossa on epätodennäköistä että siihen osuisi luonnostaan hyvin paranevia normaalia enemmän. Mahdolliset alaryhmät kipuoireen kehittymisessä koskee luonnollisesti kaikkia tutkimuksia ja eniten ne voisivat vaikuttaa pienillä otoksilla tehtäviin tutkimuksiin.

Manipulaatio ja mobilisaatio vaikutus vastaa tulehduskipulääkettä ja on todettu vaikuttavaksi kroonisessa alaselkäkivussa verrattuna plaseboon, lääkärin vastaanottoon ja fysioterapiaan, mutta suurin osa laadukkaista tutkimuksista on rajoittunut lyhyen aikavälin seurantaan (Bronfort - Haas - Evans – Boute 2004).

Kroonisessa alaselkäkivussa lyhytkestoisesti kipua lievittivät masennuslääkkeet, koksibi-kipulääkkeet (COX-2 estäjät), selkäkoulu, progressiivinen rentoutus, kognitiivinen käyttäytymisterapia (cognitive-respondent treatment), harjoittelu ja intensiivinen moniammatillinen kuntoutus. Toimintakykyä parantaa lyhytaikaisesti COX-2 estäjät, selkäkoulu, progressiivinen rentoutus, harjoitteluterapia ja moniammatillinen kuntoutus. Ei ole näyttöä että mikään näistä interventioista tuottaisi pitkäkestoisia vaikutuksia kipuun tai toimintakykyyn. (Van Tulder - Koes - Malmivaara 2006.)

2009 tehty meta-analyysi 76 tutkimuksesta ja 34 eri hoidosta raportoi puolessa hoidoista olleen tilastollisesti merkittäviä vaikutuksia kipuun. Suurin osa vaikutuksista oli kuitenkin vain pieniä tai kohtalaisia. Meta-analyysin johtopäätös oli että epäspesifiseen alaselkäkipuun vaikutukset monista hoidoista on vain pieniä. Vaikutukset ovat samantasoisia akuutissa ja kroonisessa vaiheessa. Suurimmaksi kipua lievittäviksi keinoiksi luokiteltiin suuruus järjestyksessä sähköakupunktio, immunoglubuliinit, infrapuna, B-12 vitamiiini, ja neurorefleksoterapia. Kohtalaiselle tasolle katsottiin yltävän akupunktio, lämpöhoito, TENS, hermopuudutteet, selkäkoulu,  lihasrelaksantit, hieronta, laser, fasettinivel-injektiot, yrttilääkkeet, RF(radio frequency) denervaatio ja kipulääkkeet. Pieneksi vaikutukseltaan jäi magneetit, tulehduskipulääkkeet, selkärangan manipulaatio, ATP(Adenosiinitrifosfaatti), behavioraalinen terapia, masennuslääke, liikunta, proloterapia, fysioterapia, traktio, radioterapia, PTIT(percutaneous thermocoagulation intradiscal techniques) ja steroidi injektiot välilevyyn(ISIs - Intradiscal steroid injections). Pelkästään plasebon tasolle jääviksi katsottiin lyhytaallot,  NMDA(N-methyl-d-aspartate) ja kolkisiinilääke.  Yksilöllinen vaihteluväli huomioiden, 95% luottamusvälistä arvioituna, vain sähköakupunktio ja infrapuna ylsivät kokonaisuudessaan suureksi katsottuun luokkaan.  Luottamusvälin suuruuden takia yksilötasolla vaikutus voi siirtyä kohtalaisesta niin isoksi kuin pieneksi akupunktiossa, hermopuudutteissa, selkäkoulussa, laserissa, TENSissä ja  fasettinivel-injektioissa. Behavioraalisen terapian hajonta kattoi koko välin suuresta plaseboon.  (Machado - Kamper - Herbert ym. 2009.)

 Kroonisen alaselkäkipuisen yksilön odotukset ATEAM tulosten pohjalta

Tutkimusten tulokset ovat keskiarvoja ja ne eivät kerro yksittäisen henkilön tulosta, joka voi olla parempi tai huonompi kuin annettu tulos. Luottamusvälin tarkastelu antaa kuitenkin viitettä mille välille tulokset asettuvat 95 % osallistujista.

Yleisesti voidaan todeta että ihmisten kaipaama nopea kivun poistuminen kokonaan ei tunnu tutkimusten valossa realistiselta odotukselta. Vaikka kiropraktisesti ja fysioterapeuttisesti hoidetut kokevat vähän useammin parantumista alaselkäkivussa verrattuna vain lääkärin vastaanottoon on 18kk päästä kivun alkamisesta vain alle 20% täysin kivuttomia (Hurwitz - Morgenstern - Kominski ym. 2006). Selkärangan rappeumasairauksien tavallisin oire on paikallinen selkäkipu. Se uusii tyypillisesti, jolloin oireilu on aaltoilevaa. Kolme neljäsosaa potilaista palaa töihin kuukauden kuluessa, joskin vuoden kuluttua yli puolella potilaista on vielä oireita ja jopa joka viides on sairauslomalla puolen vuoden kuluttua. Lisäksi yli puolella kipu uusiutuu ja joka kolmas joutuu uudestaan sairauslomalle. Selkäkivun aaltoilevaa kulkua on syytä tähdentää potilaalle eikä luvata oireettomuutta. Selkäkipu uusii usein, mutta ennuste on uusiutuessakin yleensä hyvä. Osalla potilaista selkäkipu pitkittyy yli kolme kuukautta kestäväksi tai uusii tiheästi. Tämän kroonisen selkäkivun esiintyvyys voi olla jopa 23 %, mutta vain joka toisella potilaista selkäkipu on haittaavaa. Kroonistumista edistävät psykologiset tekijät, kuten stressi ja ilmeisesti myös pitkäaikaisesti jatkuva raskas fyysinen työ. (Pohjolainen – Karppinen – Kumpulainen ym. 2008.)

Tuloksiksi annetut lukemat tutkimuksissa ovat keskimääräisiä eivätkä kerro eroista yksilöiden välillä. Luottamusvälin tarkastelulla saa käsityksen vaikutusten jakautumisesta eri yksilöiden välillä. Luottamusvälin tuloksen ovat joustavampi tapa ilmaista millaisia tuloksia yksittäinen henkilö voisi odottaa saavansa tutkitusta interventiosta. Alla on esitetty luottamusvälien erot kontrolliryhmän keskiarvoihin nähden kolmen kuukauden ja vuoden kohdalla.

Taulukko           3kk luottamusvälit RMDQ –pisteissä ja kipupäivissä ATEAM tutkimuksessa (Little ym. 2008:table 2-5)

Kolmenkuukauden kohdalla näyttäisi varmalta että ainakin yksi toiminta vähemmän on häiriintynyt kuin lääkärin hoidettavana olleella jos henkilö saa 24 Alexander-tekniikka ohjausta. Joillakin sujuu neljäkin toimintaa enemmän. Kipupäiviä olisi kontrolliryhmää vähintään 11 vähemmän 95 % todennäköisyydellä ja parhaimmillaan kipupäiviä olisi 21 vähemmän. Kuusi Alexander-tekniikka ohjausta tai kuusi hierontaa tuottaa parantaa toimintakykyä 1-3 toiminnassa (RMDQ) ja kipupäiviä on vain lääkärissä käyneisiin 6-18 vähemmän.

Vuoden kohdalla 24 Alexander-tekniikka ohjausta saaneilla sujuu 2-6 toimintaa paremmin ja kipupäiviä on 8-28 vähemmän. Eli parhaimmillaan kipupäiviä ei enään ole ollenkaan vaikka niitä oli alkuun jokaisena päivänä edeltävän neljän viikon jaksolla. Tämä tutkimuksen paras tulos saavutettiin niin liikuntareseptin kanssa kuin ilman sitä. Seuraavaksi parhaita tuloksia tuli liikuntareseptin yhdistämisestä kuuteen Alexander-tekniikka ohjaukseen ja myös hierontaan yhdistäminen toi melko hyviä tuloksia. Näissä ryhmissä huonoimmillaan on tosin vain yksi kipupäivä vähemmän kuin kontrolliryhmässä. Kipupäivien suhteen tilanne ei kuuden Alexander-tekniikka ohjauksen ryhmässä ole erilainen vaikka liikuntareseptiä ei ollut, mutta pelkästään hierontaa saaneessa ryhmässä näyttää olevan huonoimmillaan jopa neljä kipupäivää enemmän. Parhaimmillaan kipupäiviä on kuitenkin 20-25 vähemmän kuusi hierontaa ja Alexander-tekniikkaa saaneissa ryhmissä liikuntareseptillä tai ilman. Tästä yksilöiden välisistä eroista johtuen ennakkoon on vaikea antaa mitään lupauksia tuloksesta yksilötasolla vaan ne selvinnee vain kokeilemalla. Selkeimmän lupauksen voisi antaa 24 kerran Alexander-tekniikka ohjauksesta jolla 95 % todennäköisyydellä vähentyi minimissään kahdeksan kipupäivää enemmän ja kaksi toimintaa onnistuu ilman haittaa. Kahdeksan kipupäivää vähemmän neljän viikon aikana voisi tarkoittaa suurimmillaan 104 kipupäivää vähemmän vuodessa. 

ETUSIVULLE 

ALEXANDER-TEKNIIKKA 

Alexander-tekniikan periaatteista

Ihmisten kokemuksia Alexander-tekniikasta

Alexander-tekniikan tutkimusnäyttö

Alexander-tekniikka työterveydenhuollossa

Alexander-tekniikan vaikuttavuus alaselkäkivussa

OSTEOPATIA 

MUUT 

KURSSIT 

FYSIOTERAPIA

Kroonisen alaselkäkivun näyttöön perustuvasta kuntoutuksesta