Terveysteknologia
"Tietotekniikka, koneoppiminen ja keinoäly ovat mielestäni työkaluja, joita voidaan käyttää sekä edistämään että hidastamaan ihmisten ja ihmistenvälisen vuorovaikutuksen kehittymistä. Oma tavoitteeni on ollut ennen kaikkea etsiä ja löytää yhdessä sekä nuorten miesten että projektissa toimineiden monialaisten asiantuntijoiden kanssa, miten nämä työkalut saadaan palvelemaan sekä yksilöllistä että yhteisöllistä kehittymistä kohti inhimillisempää ja tasavertaisempaa yhteiskuntaa."
– Sakari Lukkarinen, hyvinvointi- ja terveysteknologian lehtori
Sakari Lukkarinen, hyvinvointi- ja terveysteknologian lehtori
Mikä on alani?
Tulen tietotekniikan ja tuotantotalouden osaamisalueelta erikoisalueena hyvinvointi- ja terveysteknologia. Tämän lisäksi olen opettanut myös digitaalista signaalinkäsittelyä, anturiteknologiaa ja koneoppimista. Aikoinaan luin lääketieteellistä tekniikkaa entisessä Teknillisessä korkeakoulussa (nykyinen Aalto yliopisto), joka oli yksi teknillisen fysiikan suuntautumisvaihtoehdoista. Jotenkin edelleen koen monesti ajattelevani kuten fyysikko, joka tutkii ja hämmästelee fysiikan ilmiöitä, tosin nykyään enemmän teknologian ja ihmisten rajapinnassa.
Mitä olen oppinut ja touhunnut tässä projektissa?
Työskentely monialaisessa tiimissä ja yhteiskehittäminen nuorten miesten kanssa on ollut erittäin antoisaa. Yhteiset lounaat ovat varmaankin olleet parasta antia, varsinkin niissä työpajoissa, joissa meillä on myös ollut mahdollisuus yhteiskokkaamiseen. Se on ihmeellistä, miten saman pöydän ääreen kokoontuminen yhteiselle aterialle syventää yhteenkuuluvuuden ja ymmärretyksi tulemisen tunnetta.
Olen päässyt suunnittelemaan ja toteuttamaan tietotekniikkapäiviä työpajoihin, keskustelemaan ja ideoimaan sovelluksen toimintaa nuorten ja tiimimme kanssa, suunnittelemaan ja testaamaan sovellusta sovelluskehittäjien kanssa. Olen myös maistanut omia lääkkeitäni tässä projektissa. Opettaessani hyvinvointi- ja terveysteknologian kursseja Metropoliassa olemme teettäneet opiskelijoille mm. ohjelmistojen vaatimusmäärittely- ja testaussuunnitelmatehtäviä. Nyt olen itse saanut harjoitella käytännössä näitä asioita tämän projektin puitteissa.
Minkä näkemyksen puolesta olet taistellut?
Tietotekniikka, koneoppiminen ja keinoäly ovat mielestäni työkaluja, joita voidaan käyttää sekä edistämään että hidastamaan ihmisten ja ihmistenvälisen vuorovaikutuksen kehittymistä. Oma tavoitteeni on ollut ennen kaikkea etsiä ja löytää yhdessä sekä nuorten miesten että projektissa toimineiden monialaisten asiantuntijoiden kanssa, miten nämä työkalut saadaan palvelemaan sekä yksilöllistä että yhteisöllistä kehittymistä kohti inhimillisempää ja tasavertaisempaa yhteiskuntaa.
Mitä erityistä olet tuonut tähän projektiin omasta näkökulmastasi?
Projektissa olen toiminut tietotekniikan ammattilaisen roolissa, mitä varmastikin minulta odotettiin tässä projektissa. Tosin välillä minusta tuntui, että sain mahdollisuuden toimia myös miesroolimallina nuorille. Olemme aistineet tiimissämme, että osalla nuorista on ollut tarve vuorovaikuttaa ja päästä peilaamaan ajatuksiaan erityisesti miesten kanssa.
Tärkeimmät taustateoriani ja viitekehykseni
Ammatillisen opettajan opintojani tehdessäni [1] kiinnostuin erityisesti yhteisöllisestä oppimisesta [2]. Näihin aikoihin olin tutustunut Daniel Siegelin ja hänen tutkimusryhmänsä uraa uurtaviin tutkimustuloksiin interpersoonallisesta neurobiologiasta [3] ja näiden tulosten soveltamisesta. Erityisesti mieleeni on jäänyt hänen tutkimusryhmänsä yksilöllisen ihmismielen ydinolemuksen määritelmä [4] ja se, kuinka me yksilöinä tarvitsemme vuorovaikutusta ympäristöön ja muihin yksilöihin kehittyäksemme täyteen mittaamme.
Samoihin aikoihin Metropoliassa oli käynnissä laajamittaisempi yhteisöllisemmän toimintakulttuurin sisäänajo. Tällöin lukiessani Lauri Järvilehdon kirjoittamaa Hauskan oppimisen vallankumousta [5] tutustuin ensimmäistä kertaa Edward Decin ja Richard Ryanin itseohjautuvuusteoriaan [6]. Näitä asioita sovelsimme (1[7], 2 [8], 3 [9]) ensimmäisen vuoden kansainvälisten tietotekniikkaopiskelijoiden opetuksen uudistamiseen.
Hyvinvointi- ja terveysteknologiaa opettaessani olen ymmärtänyt, kuinka tärkeää käyttäjälähtöisyys on tuotekehityksessä. Tästä asiasta olen oppinut paljon lukiessani (ja jakaessani tätä osana opetusta) Sampsa Hyysalon Käyttäjä tuotekehityksessä -käsikirjaa [10].
Lähteet:
Lukkarinen, S. 2014. Yhteisöllinen oppiminen kansainvälisessä insinöörikoulutuksessa. Ammatillisen opettajakoulutuksen opinnäytetyö. Hämeen Ammattikorkeakoulu.
Siegel, D. J. 2012. Mielitaju. Suom. Jussi Korhonen. Viisas Elämä.
Järvilehto, L. 2014. Hauskan oppimisen vallankumous. PS-kustannus.
Lukkarinen, S., Holvikivi, J., Hjort, P., Mäkelä, M. & Lakkala, M. 2015. Creation of collaborative study community in engineering studies. International conference on engineering education. Zagreb. Croatia.
Vesikivi, P., Hjort, P., Lakkala, M., Holvikivi, J. & Lukkarinen, S. 2015. Adoption of a new project-based learning curriculum in information technology. 43rd Annual SEFI Conference. June 29 – July 2, 2015. Orléans. France.
Hjort, P., Holvikivi, J., Vesikivi, P. & Lukkarinen, S. 2015. Student collaboration and independence from day one in higher education. 43rd Annuals SEFI Conference, June 29 – July 2, 2017. Orléans. France.
Hyysalo, S. 2009. Käyttäjä tuotekehityksessä: Tieto, tutkimus, menetelmät. Taideteollisen korkeakoulun julkaisu. B 97/2009.