Tapaustarinoita nuorista

Jouni Piekkari, sosiaalialan lehtori

Kuvitteelliset tilannetarinat syrjäytymisuhan alaisista nuorista miehistä

Kuka oikeastaan onkaan PEILI-hankeen kohderyhmäksi määritelty "syrjäytymisuhan alainen nuori mies"? Sen taakse kätkeytyy yhtä monta tarinaa ja tilannetta kuin on nuorta miestäkin. Mitkä tekijät vaikuttavat nuorten miesten syrjäytymisen uhkaan? Sosionomi Elias Helander on luonut opinnäytetyössään [1] tämän pohdinnan tueksi useita kuvitteellisia hahmoja, jotka edustavat syrjäytymisvaarassa olevien nuorten erilaisia elämäntarinoita. Niissä eri elämänalueilla olevat tekijät aiheuttavat kasvavia riskejä nuorille toteuttaa unelmiaan ja oman näköistään elämää.

Näiden kuvitteellisten tapaustarinoiden ja hahmojen pohjalla eivät suoraan ole hankkeeseen osallistuneet nuoret, vaan ne on koottu nuorten kanssa työtä tekevien ohjaajien kokemusten ja tutkimustiedon pohjalta.

Tarinoissa on toisaalta erityisiä ja aikaan sidottuja piirteitä, toisaalta myös universaaleja teemoja. Siten kuka tahansa voi tunnistaa elementtejä näistä tilannekuvauksista: "Minä olen kuin tuo hahmo." "Minä en ole kuin tuo hahmo, mutta tunnen tuollaisen hahmon." "Minä en ole kuin tuo hahmo, mutta minulla on ollut samantapainen tilanne." [2]

Etäyttäminen luo turvallisen tilan käsitellä vaikeita aiheita

Kun omista tilanteista puhuminen ryhmätoiminnan alussa voi olla nuorelle vaikeaa, tällaisista kuvitteellisista tarinoista on monenlaista hyötyä. Tilannetarinoita voidaan käyttää nuorten kautta turvalliseen "etäyttämiseen", oman elämän peilaamiseen toisten tarinoihin [3, 4, 5]. Haasteiden ratkaiseminen omassa elämässä on usein helpompaa aloittaa kuvitteelliseen tilanteeseen eläytymällä. Samalla nuori oppii ryhmätyössä käyttämään erilaisia tulevaisuussuunnittelun menetelmiä, esimerkiksi tarkastelemalla erilaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuspolkuja ja skenaarioita, [6] tai käyttää hyväkseen tulevaisuustutkimuksen megatrendeistä lähtevää ajattelua [7]. Tämä lisää nuoren luovia ongelmanratkaisutaitoja.

Etäytetyt tarinat rohkaisevat yleensä nuoria kertomaan myös omasta elämästään, mutta omaan tahtiin. Ohjaajan ei tule pakottaa nuorta avautumaan ryhmässä, vaan se voi tapahtua turvallisemmin vähitellen esimerkiksi kirjoitus-, piirtämis- tai paritehtävissä tai yksilöohjauksessa. PEILI-hankkeessa eräs tarinoista vietiin digitaaliseen ympäristöön nuorten ohjaamisen välineeksi. Mikä jumittaa, Mika? on tarinallinen tehtäväkokonaisuus, jossa voidaan eläytyä helsinkiläisen nuoren miehen elämäntilanteeseen.

Tapaustarinat ohjaajakoulutuksen välineenä

Tilannetarinoita voidaan käyttää myös ohjaajien koulutuksessa, esimerkiksi asiakaslähtöisessä palvelusuunnittelussa. Hahmot voidaan kiinnittää seinälle, ja osallistujat valitsevat heitä kiinnostavan tai tyypillisen tarinan. Sen jälkeen voidaan ymmärrystä hahmoista syventää ryhmäkeskustelussa ja ratkaista simulaation avulla erilaisia nuoren ongelmatilanteeseen liittyviä tilanteita. Tässä voidaan hyödyntää esim. sosiodraaman menetelmiä.

Sovelluskehityksessä samantapaista työskentelyä voidaan käyttää, kun luodaan käyttäjätarinoita: Millaisia olisivat sovellusta käyttävät nuoret? Millainen heidän maailmansa on? Missä tilanteissa he käyttävät sovellusta ja mitä he siitä toivovat saavansa? PEILI-hankkeen nuoret kirjoittivat tällaisia käyttäjätarinoita yksilötyöskentelynä sovelluskehityksessä tyypillisellä tavalla, mutta kehitimme myös työtapoja, joilla hahmon tilanteeseen voi eläytyä monimuotoisemmin keskustelun lisäksi. Kehitimme Seppo-mobiilipelialustalle Mikä jumittaa, Mika? -draamapelin.

Kuvitteelliset käyttäjäprofiilit mobiilisovelluksen kehittämisessä

Samantapaista työskentelytapaa käytettiin monialaiseen työskentelyyn PEILI-hankkeessa myös yhdessä sovellusta toteuttaneen Adventure Club -yrityksen kanssa. Käytimme digitaalista Mural-alustaa, jolle loimme kuvan tyypillisestä sovellusta käyttävästä nuoresta ja hänen kodistaan. Kuvaan voitiin tuoda merkityksellisiä esineitä, symboleja ja kuvia.

Sovellusta tulevaisuudessa käyttävien nuorten taustat, iät ja tilanteet ovat kuitenkin niin erilaisia, että käyttäjäprofiileja on syytä luoda useita. Suuri potentiaalinen käyttäjäryhmä ovat esimerkiksi maahanmuuttajanuoret, mikä sekään ei tietenkään ole homogeeninen ryhmä. Eläytyvä työskentely kuitenkin auttaa herkistämään kysymyksille siitä, millaisia erityispiirteitä tai kompromisseja tulisi tehdä nuorten palveluita suunniteltaessa.

Käyttäjäprofiilit luodaan usein kirjallisina tarinoina yksilötyönä, mutta draamakasvatuksen menetelmillä voidaan luoda yhteiskehittämällä hahmoja ja syventää tilanteisiin eläytymistä erilaisin draamallisin ja kehollisin harjoittein. Työskentelyyn voidaan yhdistää piirtämistä, digitaalista ilmaisua, musiikkia ja symbolisen ilmaisun välineitä. Niiden avulla saadaan osallistujien hiljainen tieto ja sosiaalinen mielikuvitus herätettyä vuorovaikutteisesti. Tämä mahdollistaa osallistumisen myös niille, jotka eivät koe olevansa hyviä yksilötyöskentelyssä tai kirjoittamisessa.

Lähteet:

1. Helander, E. 2020. Vertaistilanteita peilaamalla itsensä auttajaksi. Case työskentelymalli asiakastyön tukemiseksi. Opinnäytetyö. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.

2. Boal, A. 1995. Rainbow of Desire. London & New York: Routledge.

3. Boal, A. 2002. Games for Actors and Non-Actors. 2nd Edition. London & New York: Routledge.

4. Bowell, P. & Heap, B. S. 2008. Prosessidraama – Polkuja oppimiseen ja opettamiseen. Helsinki: Draamatyö.

5. Heikkinen, H. 2002. Draaman maailmat oppimisalueina: Draaman vakava leikillisyys. Jyväskylän yliopisto.

6. Tulevaisuusohjaus. Työkaluja ja tehtäviä erilaisia tulevaisuuksia varten. Turun yliopisto 2014.

7. Megatrendikortit 2016. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra 2016. Helsinki.