Mielenterveys

Marianne Sipilä, terveysalan lehtori

Terveys tavoitteena – pysähtyminen lähtökohtana

Terveyden määritelmässä lähtökohtana on ollut ajatus "Ei ole terveyttä ilman mielenterveyttä" jo vuodesta 2000. Näin valtaosa ihmisistä ajattelee nykypäivänäkin – 20 vuotta myöhemmin, mutta silti mielenterveyteen liittyvät sairaudet ja ilmiöt ovat edelleen häpeälle ja leimaantumiselle alttiita. Ei ole helppoa myöntää, että tarvitsee apua tai tukea, vaikka nyky-yhteiskunnassa sairauksista puhuminen on selvästi yleistynyt. Julkisuudesta tunnetut henkilöt avautuvat yhä useammin omasta masennuksestaan, paniikkihäiriöistä tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä lähes yhtä avoimesti kun uskaltaudutaan kertomaan sairastumisesta syöpään tai muuhun somaattiseen sairauteen.

Nuorten kanssa toimiessa mieliala ja siihen vaikuttavat tekijät ovat selkeästi esillä, mutta eivät välttämättä puheessa. Nuori saattaa näyttää olotilansa, mutta sen sanoittamiseen hän tarvitsee usein apua. Oman olotilan toteaminen ei riitä, vaan siihen tarvitaan yhteistä ihmettelyä. Terveysalan koulutus ja työkokemus antavat hyviä eväitä nuorten kanssa työskentelyyn, mutta se ei ole välttämättömyys. Nuoret osaavat arvioida omaa tilannettaan, kun vierellä on aikuinen, joka pysähtyy hänen asiansa äärelle: kulkee hetken matkaa samaa polkua antaen ajan, huomion, kuuntelun ja rehellisen läsnäolon tilanteeseen. Tästä yhteisestä ajasta, pysähtymisestä ja oman tilanteen sanoittamisesta, nuoret antoivat positiivista palautetta.

Näkemys jonka puolesta olen taistellut on, miten mielenterveys sisältyy hyvinvointiin ja terveyteen laajasti. Eroa on määritellen vaikea löytää. Mielenterveys näkyy kaikessa arjen toiminnassa ja ihmissuhteissa. Se on kokonaisvaltainen lähestymistapa.

Mielenterveys

WHO:n määritelmän (2013) mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan. Nuorten kanssa mielenterveyttä määriteltiin monin eri tavoin. Useimmiten sillä tarkoitetaan psykologisen hyvinvoinnin tasoa tai mielenterveyden häiriön puuttumista. Arjessa nuoret näkivät oman mielenterveytensä kykynä solmia ja ylläpitää ihmissuhteita, selviytyä vastoinkäymisistä ja nauttia elämästä. Joillekin se oli myös emotionaalista ja henkistä kestävyyttä. Mielenterveyttä kuvataan yleisesti myös tasapainona ihmisen persoonallisten ominaisuuksien ja ympäristön vaatimusten välillä.

Nuori ja motivaatio

Mielenterveyden taustaviitekehyksinä tai lähestymistapoina voitaisiin käyttää monia eri teorioita. Motivaation herättelyyn ja sen saavuttamiseen toimivat hyvin motivaatioteoriat. Näitä on monia, kuten esimerkiksi Fordin motivaatioteoria, kognitiivisen psykologian motivaatioteoria. Teoria koostuu kolmesta osatekijästä: 1) Motivoidulla toiminnalla on aina joku tavoite, johon yksilö pyrkii antaen toiminnalle suunnan ja sisällön. 2) Tunteet vaikuttavat motivaatioon. Myönteiset tunteet kertovat, että tavoitetta lähestytään, ja kielteiset, ettei toiminta etene toivotulla tavalla. 3) Motivaatioon vaikuttavat yksilön odotukset onnistumisesta ja uskomisesta pystyvyyteen. Näin ollen nuoren motivaatio syntyy toiminnan tavoitteesta, tunteista ja selviytymisodotuksista.

Klassiset motivaatioteoriat lähtevät liikkeelle fysiologiasta, eli tarpeet kumpuavat elimistöstä tai aivoista. Tässä teoriassa oppiminen ei vaikuta tarpeisiin. Psykoanalyysissa toiminta perustuu viettiyllykkeisiin ja mielihyvään, joka liittyy fysiologisiin tarpeisiin ja jossa motivoivat seikat ovat tietoisen ajattelun saavuttamattomissa. Behaviorismissa palkitseminen vaikuttaa toimintaan. Nuttin modernissa motivaatioteoriassa motivaatio ei ole yksilön sisäinen ominaisuus tai voima, vaan motiivi on yksilön sisäisen tarpeen ja ulkoisen kohteen välinen suhde. Motivaatiota tarkastellaan suhteessa tyydyttävään ulkoiseen kohteeseen: esim. lounasaikana on nälkä: ajatuksena on, missä syön, mitä syön, kenen kanssa syön. Murrayn motivaatioteoriassa yksilö kuvataan tarpeina ja ympäristö paineina: esim. ulospäinsuuntautunut motivoituu sosiaalista kanssakäymistä vaativassa ympäristössä . Itsemääräämisteoria (itseohjautuvuusteoria tai itsemääräytymisteoria) lienee tutkituin ja käytetyin motivoitumista selittävä teoria. Teorian taustalla ovat Edward Deci ja Richard Ryan. Itsemääräämisteorian lähtökohtana on ajatus, että ihminen on luonnostaan aktiivinen, motivoituva ja itseään ohjaava.

Nuoren motivaatioon liittyy vahvasti kehitystehtävät ja se, mitä hän haluaa saavuttaa elämässään. PEILI-hankkeessa mietimme yhdessä, miksi nuoren itsensä on tärkeää tuoda rohkeasti esille omia toiveitaan ja tavoitteitaan oman elämäntilanteen hahmottamisessa sekä mahdollisen tuen tarpeen tai tarvittavan yhteistyön suhteen. Yleensä nuori hakeutuu ympäristöihin, joissa hän motivoituu. Huomioitavaa oli, että motivaation taso nuorella saattoi vaihdella päivän tai elämäntilanteen mukaan. Usein motivaatio lisääntyi luottamuksen ja yhteistyön edetessä. Hankkeessa tavoitteena oli vahvistaa nuorta sekä hahmottaa heidän ympäristöään vastaamaan nuoren tarpeisiin. Työpajoissa nuoren vastustaessa yhteistyötä mietimme, onko taustalla aiempia pettymyksiä esimerkiksi kuulluksi tulemisen ja avun saannin suhteen. Usein nuori tarvitsi aikuisen tai vertaisen tuekseen hahmottamaan, kuka oikeasti välittää, onko ongelma oikeasti vanhempien eikä heidän ja tunnistavatko he olevansa avun tarpeessa tai jopa sairaita. Yhdessä työskennellen hahmottelimme nuoren positiivisen motivaation merkkejä. Konkreettisesti työpajoissa motivaatio näkyi sovituista tapaamisajoista kiinni pitämisenä, haluna käydä läpi asioita omalla henkilökohtaisella tavallaan pienryhmissä tai mentorin avustuksella.

Arjen elämä koostuu pienistä asioista. Kun nuori löytää valon pilkahduksen tunnelin päästä, hän usein kurkottaa sitä kohti. Ohjaajana, aikuisena, meidän tehtävänämme oli osoittaa, että on kannattavaa ottaa niitä pieniä askelia ja saada pieniä onnistumisia ja olla niihin tyytyväinen. Herättely – motivoiminen – kannattelu – rohkaisu: näillä askelilla nuori suuntautui kohti omaa tulevaisuuttaan.

Lähteet:

Ford, M. E. 1992. Motivating humans: Goals, Emotions, and Personal Agency Beliefs. Newbury Park, London, New Delhi: Sage Publications.

Murray, H. 1938. Explorations in personality. New York: Oxford University Press.

Nuttin, J. 1984. Motivation, planning, and action: A relational theory of behavior dynamics. Leuven & Hillsdale, New York.: Leuven University Press & Erlbaum.

WHO 2013. Euroopan mielenterveyden toimintasuunnitelma (PDF). Euroopan aluekomitea. EUR/RC63/11. EUR/RC63/Conf.Doc./8 .

Yeager, D., Lee, H. Y. & Dahl, R. 2017. Competence and Motivation During Adolescence. In Handbook of Competence and Motivation: Theory and Application.