Sosiaaliala

Jouni Piekkari, sosiaalialan lehtori

Yksilö ryhmässä

Sosiaaliala on tuonut PEILI-hankkeeseen sosiaalipedagogisen dialogisen työotteen, jonka keskiössä ovat yksilö ryhmässä ja voimaannuttavat ja emansipatoriset työtavat. Ryhmä toimii nuorelle peilinä, liittymisen ja informaalisen oppimisen paikkana. Uuteen ryhmään liittyminen voi olla nuorelle uusi mahdollisuus, mahdollisuus aloittaa ja liittyä turvalliseen ryhmään uutena itsenään. Ryhmä tarjoaa myös peilin: mahdollisuuden sanoittaa omaa tilannettaan ja oppia toisilta samassa tilanteessa olevilta.

Sosiaalipedagogiikan teoriat korostavat nuoren itseohjautuvuutta ja sen tukemista. Valmiiden vastausten sijaan ohjaajan tehtävänä on kysyä, haastaa aktiiviseen ja kriittiseen tiedonhankintaan. Nuoret eivät ole vain passiivisia "asiakkaita", vaan prosessin aikana heitä osallistetaan niin, että he voivat itse toimia myös vertaisohjaajina sekä tiedon ja ymmärryksen tuottajina. [1]

Sosiaalipedagoginen lähestymistapa pyrkii tunnistamaan ja huomioimaan jokaisen ainutkertaisena yksilöinä. Siten pedagogisessa työskentelyssä myös oppijoiden moninaiset oppimisen tavat otetaan huomioon. Kasvatukselliset ja oppimiseen liittyvät tavoitteet ja sisällöt määrittyvät enemmän nuorista itsestään ja heidän tarpeistaan kuin ylhäältä määritellyistä sisällöistä. Nuori on ymmärrettävä oman kasvutaustansa, alakulttuurinsa ja sen käsitteistön kautta.

Kännykkäsovelluksen kehittäminen "yhteisenä kolmantena"

Eräs sosiaalipedagogiikassa käytetty käsite on "yhteinen kolmas" (Common Third). Sillä tarkoitetaan jotain yhteistä tekemistä, jossa ohjaajat/kasvattajat luovat ja kehittävät projektiluonteisesti jotakin uutta yhdessä "kohderyhmän" eli ohjattavien kanssa. Tämä muuttaa objekti–subjekti-suhteen kahden subjektin väliseksi, aktiiviseen dialogiin perustuvaksi tasavertaiseksi suhteeksi [2]. PEILI-hankkeessa tämä tekeminen oli PEILI-sovelluksen yhteiskehittäminen. Nuoret olivat kehittämisessä aitoja asiantuntijoita ammattilaisten rinnalla. Monilla heistä oli myös vahvaa digiosaamista. Koska he olivat sovelluksen kohderyhmää, heillä oli sen kautta vahvaa omakohtaista kokemusta sisällöistä.

PEILI-hankkeessa "yhteinen kolmas" toteutui monilla muillakin tavoilla. Antoisia olivat yhteiset kokkaus-, ja musisointihetket, joissa opetimme toinen toisiamme; tilanteet, joissa nuoret valistivat meitä "ammattilaisia" terveellisistä elämäntavoista rennon huumorin keinoin.

Eräässä pajassa haasteena oli tarttua yhdessä nuorten kanssa seksuaalikasvatusteemaan: lähdimme pohtimaan heidän kanssaan, miten tätä voitaisiin toteuttaa nuorille. Ideoimme sivupoluille eksyessämme vuosisadan alkuun sijoittuvan tarinan, jossa sulkeutunut ja sukujen sisäisiä salaisuuksia kätkevä itävaltalainen alppikylä kohtaa freudilaisen psykoanalyysin ja taiteen uudet tuulet. Olennaista tässä ei ollut mennä suoraviivaisesti vasten nuorten tahtoa seksuaalikasvatusteemaan vaan tarttua spontaanisti nuorten ideoihin ja innostuksen aiheisiin. Tämä nuorten ryhmä olikin enemmän kiinnostunut sisällöntuotannosta ja pelillisyydestä kuin koodaamisesta.

Uhrista maailmanparantajaksi

Kun ryhmän turvallinen tila on ensin luotu, nuoria voidaan kannustaa ottamaan yhä enemmän vastuuta ryhmän työskentelystä sekä toiminnan tavoitteista. Osallistamisen onnistuessa nuoret voivat parhaimmillaan toimia täysivaltaisina ja tasavertaisina ohjaajina; tiedon ja sisällön tuottajina työskentelyssä.

Sosiaalipedagogisessa näyssä nuori voi nousta omasta innostuksestaan aktiiviseksi kansalaiseksi, joka toimii paitsi itsensä ja ryhmänsä myös laajemmin koko yhteiskunnan ja oikeudenmukaisen maailman hyväksi. PEILI-hankkeessa nuoret toteuttivat tätä näkyä tuottaessaan sisältöjä ohjaukseen sekä kehittäessään PEILI-sovellusta toisten nuorten auttamiseen valtakunnallisesti. Ilmiöpohjainen lähestymistapa vaatii joustavuutta. Yhdessä ryhmässä vaalien aikaan nuoret kiinnostuivat tutkimaan omaa vaaleihin liittyvää passiivisuuttaan ja innostuivat äänestämään.

Sovelluksen kehittäminen todellakin näytti motivoivan niitäkin nuoria, joita omien tulevaisuushaasteiden käsittely tuntui ahdistavan. Muutamat nuoret tulivat PEILI-pajoihin vahvalla ammatillisella intohimolla haavenaan päästä alalle opiskelemaan. Samalla kuitenkin oma elämä oli materiaalina sovelluskehitykselle. Hienointa hankkeessa oli, ettemme kukaan tienneet – emmekä hankkeen päättyessäkään tiedä – sovelluksen lopputulosta. Se voi tulla lihaksi vasta loppukäyttäjien käsissä.

Monitieteinen lähestymistapa

PEILI-toimintamallin kehittämistyön taustalla on sosiaalialan näkökulmasta sosiaalipedagogiikan lisäksi lukuisia teoreettisia lähestymistapoja, mm.:

• Sosiokulttuurinen innostaminen [3]. Tämä lähestymistapa toi keskiöön nuorten alakulttuurit ja heitä innostavat työtavat, joiden avulla käsiteltiin heille tärkeitä teemoja. Sosiokulttuurisessa lähestymistavassa tartutaan ilmiöpohjaisesti nuoria itseään kiinnostaviin ja juuri sillä hetkellä puhututtaviin ja motivoiviin teemoihin, jotka saattavat poiketa suunnitellusta ohjelmasta.

• Ratkaisukeskeinen lähestymistapa [4]. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa painottaa vahvuuksia ja ratkaisuja ongelmien sijaan niitä kuitenkaan sivuuttamatta. Tämä on tärkeää erityisesti moneen kertaan opinnoissa, palveluissa ja omassa onnistumisessaan pettyneille nuorille.

• Tulevaisuustutkimus ja tulevaisuusohjaus [5]. Tulevaisuussuuntautunut ajattelu on tuonut työskentelyyn mm. skenaarioajattelun: jokaisella on monta mahdollista tulevaisuutta. Myös tulevaisuuden megatrendien tarkastelu on luonut laajempaa perspektiiviä oman elämän pohtimiseen. Painopiste nuoren ohjaamisessa on nyt-hetkessä ja tulevaisuudessa. Menneisyyden epäonnistumisista emme olleet tässä työskentelyssä erityisen kiinnostuneita. Tällainen lähestymistapa on voimaannuttava ja usein vapauttava diagnosointiin tottuneilla nuorilla.

• Käyttäjälähtöinen muotoilu [6]. Toimme hankkeeseen ajatuksia muotoilun metodeista oman elämän muotoiluun. Harva nuori tietää valmiiksi, miksi haluaa tulevaisuudessa tulla. Sitä voidaan pitää jopa absurdina. Tulevaisuutta luodaan aktiivisesti kokeilemalla, testaamalla, epäonnistumalla ja arvioimalla pieniä konkreettisia kokeiluja: "elämän prototyyppejä".

• Osallistavat toimintatutkimuksen menetelmät [7]. Oman elämän kartoittamisen pohjana ovat erilaiset toimintatutkimuksen työtavat, jotka auttavat kartoittamaan omaa ja vaikkapa vertaisryhmän tilannetta. Nämä ovat arkisia välineitä, jotka ovat visuaalisia ja moniaistisia, helppokäyttöisiä ja "epäakateemisia", ja niiden tarkoituksena ei ole tuottaa eksaktia tietoa tutkijoille vaan käyttötietoa tutkittaville. Nämä välineet toimivat ennen kaikkea keskustelun avaajina ja pohdinnan monipuolistajina. Samalla ne ovat hienoja ryhmäyttämisen välineitä ja tuovat nuorten hiljaisen tiedon näkyväksi. Osallistava toimintatutkimuksessa tutkija tai ohjaaja on kysyvä, ihmettelevä ja kuunteleva myötätutkija osallistujien eli "tutkittavien" rinnalla.

• Kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT)[8]. Monet nuoret painivat huonon itsetunnon tai vaikkapa masennusoireiden kanssa. Tässä tilassa ajattelu suuntautuu automaattisesti negatiiviseen. Tilanteiden negatiiviset tulkinnat näyttäytyvät realistisina, kun taas optimistiset ongelmat tuntuvat tässä itsekriittisessä tilassa helposti epärealistiselta haihattelulta. Kognitiivinen käyttäytymisterapian menetelmät voivat antaa nuorelle työkaluja tunnistaa ja oikeellistaa tilanteiden tulkintaan liittyviä ajatusvääristymiä (thought distortions). Tämä avaa oman elämän ongelmanratkaisuun uusia mahdollisuuksia.

• Draamakasvatus [9]. Draaman kuvitteeliset maailmat tarjoavat analogioita todelliselle elämälle. Siten draama ja tarinallisuuden käyttö monipuolistavat oman elämän tarkastelua. Draama antaa eväitä sosiaalisen mielikuvituksen ja luovuuden käyttöön. Lisäksi se kehittävää symbolista ajattelua; aktivoi keho–mieltä ja harjaannuttaa tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Draaman avulla voidaan tehdä myös simulaatioita ja harjoituksia elävän elämän tilanteisiin, vaikkapa työhaastatteluihin tai haastavien tilanteiden kohtaamiseen. Sen avulla voidaan palauttaa mieleen oman elämän muistoja; luoda vaihtoehtoisia tulevaisuuden skenaarioita – ja pitää hauskaa, leikkiä vakavasti.

• Psykomotoriikka [10]. Psykomotoriikka toi työskentelyyn keho–mielen aktivoivat oppimisen menetelmät. Liikunta ei ole vain "sporttia", vaan sen avulla ihminen luo merkityksiä. Psykomotoriikka muistuttaa myös siitä, että jokainen nuori on ainutkertaisella tavalla kokeva yksilö. Siten jokainen tarvitsee oppimiseensa ja luomiseensa sopivat työtavat.

Lähteitä:

1. Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Helsinki: Gaudeamus. 112–117.

2. Emt, 210.152–159.

3. Ks. esim. Kurki, L. 2000. Sosiokulttuurinen innostaminen. Tampere: Vastapaino.

4. Meier, D. 2005. Team Coaching with the Solution Circle. A Practical Guide to A Solution Focused Team Development. Solution Books.

5. Turun yliopisto 2014. Mitä on tulevaisuusohjaus? https//tulevaisuuohjaus.fi/mitä-on-tulevaisuusohjaus/. Luettu 12.11.2020; Piekkari, J. 2019. Kokka kohti elämää. Motiivi ryhmätoiminnan malli. Teoksessa
   Hämäläinen, A., Ipatti, A. & Raatikainen, E. (toim.). Nuorten tulevaisuusohjaus – monta tietä tulevaan. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

6. Ks. esim. Burnett, B. & Evans, D. 2018. Designing Your Life. How to Build a Well-Lived, Joyful Life. New York: Alfred A. Knopf.

7. Ks. esim. Chambers, R. 1997. Whose Reality Counts? Putting the Last First. Practical Action. Publishing: Rugby (UK)

8. Clark, D. M. & Fairburn, C. G (eds.) 1996. The Science and Practice of Cognitive Behaviour Therapy. Oxford University Press.

9. Ks. esim. Bowell, P. & Heap, B. S. 2008. Prosessidraama – Polkuja oppimiseen ja opettamiseen. Draamatyö: Helsinki; Heikkinen, H. 2002 . Draaman maailmat oppimisalueina: Draaman vakava leikillisyys. Jyväskylän yliopisto: Jyväskylä.

10. Ahlstrand, A. 2017. Moikataan varpailla. Helsinki: Kehitysvammaliitto.