Mitä on toksinen pelikulttuuri?

Tämän päivän nuori liikkuu maailmassa, jossa media on läsnä lähes kokoajan. Median käyttöön voi liittyä paljon positiivisia ilmiöitä, se voi tukea nuoren elämänhallintaa ja tarjota mahdollisuuden aktiiviseen toimijuuteen. Toisaalta, ikiaikaiset ongelmat, kuten koulukiusaaminen ja niin sanotut feikkiuutiset ovat levinneet nettiin. Nuoren kasvun tukemisessa on otettava huomioon median ylisaturaation mukanaan tuomat ilmiöt ja haasteet. Media on vain väline - on käyttäjästä riippuvaista miten hän sitä hyödyntää. Ensisijaisesti nuorelle tulisi tarjota tukea ja tietoa mediamaailmassa toimimiseen. (Kangas & Willman 2018, 13-14.)

Virtuaalisia yhteisöjä voidaan tarkastella teknologisesta näkökulmasta yhteydenpidon mahdollistajina, mutta myös sosiaalisina yhteisöinä. Moninpelaamista tukevat nettipelit voidaan rinnastaa sosiaaliseen mediaan. Pelissä tai somessa voidaan silmänräpäyksessä olla yhteydessä toisella puolella maailmaa asuvaan kaveriin tai lähettää viesti, jonka näkee tuhat tuntematonta sillä samalla sekunnilla, kuin viesti lähetetään. Molemmat voivat olla hyödyllisiä välineitä oppimiseen ja yhteisöllisyyteen. Molemmissa kaivataan käyttäjältä ymmärrystä siitä minkälaista sisältöä hän kuluttaa, tuottaa ja jakaa. (Kangas & Willman 2018, 101-104.)

Valitettavasti peliyhteisöt ja pelaajan harrastusmaailma ei ole immuuni nettikiusaamiselle tai muille ikäville lieveilmöille. Joskus saattaa kuulla puhuttava eri yhteisöjen toksisista (suom. myrkyllinen) yhteisöistä ja jopa koko alakulttuuria saatetaan kuvailla näillä sanoin.

Pelaajat eivät kuitenkaan itse välttämättä koen yhteisöjään läheskään niin negatiivisiksi kuin saattaisi luulla. Monesti heillä tuntuu olevan ajatuksia siitä, miten toksisuutta yhteisöissä voidaan käsitellä joko teknisistä tai sosiaalisista näkökulmista.

Pelikasvattajan on hyvä olla perillä siitä, mitä toksinen pelikulttuuri voi pahimmillaan olla ja miten itse voi omassa työssään rakentaa nuorille turvallisen peliympäristön harrastaa.


Mitä on toksinen pelikulttuuri?

Toksisella pelikulttuurilla tarkoitetaan sitä, että jonkin tietyn pelin tai sen yhteisön ympärille on syntynyt harrastajakulttuuri, jossa vihapuhetta ja häirintää esiintyy runsaasti. Verkkopeleissä nämä ilmenevät yleensä verbaalisena aggressiona, mutta esimerkiksi laneja, tapahtumia tai nuorisotyöllistä pelitoimintaa järjestettäessä on hyvä pitää silmät auki fyysisen aggression varalta.

Toksisen peliympäristön tunnistaa verkossa tai livenä muun muassa näistä:

  • Muita pelaajia haukutaan, lytätään tai muuten vain dissataan
  • Puhekulttuuriin saattaa liittyä fyysisellä tai seksuaalisella väkivallalla tai muulla uhkailua. Joskus uhkailu saattaa konkretisoitua, kts. Digipelaajan sanastosta termit 'swatting' tai 'doxxing'
  • Rasistinen, seksistinen, homofobinen tai muihin vähemmistöihin kohdistuva vähättelevä, pilkkaava tai aggressivinen puhe ja asenneilmapiiri
  • Eristäminen, toiminnan ulkopuolelle jättäminen ja syrjiminen pelin sisällä tai sen muissa yhteisöissä
  • Stalkkaus ja muu antisosiaalinen käytös kuten sopimattomat ehdotukset tai sopimattoman/järkyttävän sisällön jakaminen

(Alin 2018, 31.)

Kuinka yleistä toksisuus peleissä on? Missä siihen törmää?

Ella Alinin selvityksessä "Non-toxic: Selvitys kilpailullisia tietokone- ja konsolipelejä pelaavien nuorten kokemuksista" kartoitettiin suomalaisten, pelaavien nuorten kokemuksia ja havaintoja toksisesta pelikulttuurista. Ilmiön yleisyydestä saatiin kartoituksessa muun muassa seuraavanlaista tietoa:

  • 94% ilmoitti havainneensa peleissä haukkumista. Rasismia oli kohdannut 77% ja homo- tai transfobiaa 74%. Uhkaavaan käytökseen ja uhkailuun oli törmännyt jopa 66%.
  • Häiritsevää käytöstä oli koettu lähinnä pelatessa itse pelejä, mutta jonkin verran striimien chateissa, kommenttipalstoilla ja muissa peleihin liittyvissä yhteisöissä.

(Alin 2018, 31-32.)

Kokemukset toksisuudesta ovat suhteellisen yleisiä, eivätkä ne rajoitu pelkästään pelien sisälle. Pelikasvattajan onkin osattava oman tilan ja toiminnan ohjaamisen lisäksi pitää huolta siitä, että toksisuus ei tule toimintaan esimerkiksi ulkopuolisten striimien tai kulutettavien sisältöjen kautta. Pelkästään pelitoimintaan osallistuvien pelaamiseen liittyvän kielenkäytön ja käytöksen tarkkailu ei riitä.

Toksisuuden syyt ja seuraukset

Toksisuutta ja häirintää ilmenee siis usein ja melko monissa pelaajayhteisöissä. Jotta toksisuuteen voidaan puuttua, täytyy ymmärtää hieman sen syntymekanismeja. Mistä toksisuus johtuu? Mitä nuoret itse ajattelevat asiasta?

Alinin kartoituksessa raotettiin hieman näitäkin asioita:

  • 12% koki joutuneensa häirinnän kohteeksi koska ovat tyttöjä tai naisia, 11% taasen nuoren ikänsä takia. Näiden lisäksi jonkin verran otettiin esille muihin vähemmistöihin kuulumista syynä häirintään peleissä.
  • Nuoret kertoivat häirinnän ja sen pelon vaikuttavan siihen, miten he pystyvät keskittymään pelissä. Häirintä ja sen pelko vaikuttavat jopa siihen mitä pelejä he päättävät pelata ja siihen kuinka paljon pelaaminen yleensä kiinnosti.
  • Peleistä aiheutunut ahdistus ei jäänyt pelkästään peleihin - se aiheutti osalla uniongelmia, keskittymisvaikeuksia ja mielipahaa pelien ulkopuolisessa elämässä.
  • Useimmat olivat sitä mieltä, että vihapuheeseen ja häirintään peleissä tulee puuttua. Vastanneista 76% uskoi, että pelaajien itsensä tulee puuttua ikäviin lieveilmiöihin. Pelaajat siis kokevat, että heillä on valtaa vaikuttaa omien yhteisöjensä hyvinvointiin.

(Alin 2018, 32, 35-36, 54.)

Valitettavasti pelit eivät ole ympäristönä täysin vapaa syrjinnästä vaikka internet tarjoaakin anonymiteetin. Erityisen huolestuttavaa on se, että osalla pelissä tapahtunut häirintä aiheuttaa voimakastakin oireilua pelien ulkopuolella.

JOS NUORI KOKEE HÄIRINTÄÄ Pelikasvattajana on tärkeä olla nuoren tukena ja kuunnella häntä tilanteissa joissa pelikokemus on ollut ikävä. Herkkänä kannattaa olla sillekin jos pelaava nuori oireilee muutoin, mutta ei välttämättä avaudu syistä.

JOS NUORI KÄYTTÄYTYY HÄIRITSEVÄSTI Nuorisotyöllisen pelikasvatuksen ja -toiminnan tärkeimpiä tavoitteita on opettaa nuoria vastuullisiksi ja reiluiksi pelaajiksi, jotka eivät kiusaa, hauku tai muutoin häiritse muita. Olisi tärkeää saada nuoret sisäistämään se, että ruudun toisella puolella on oikeita ihmisiä joilla on oikeat tunteet.

Vinkkejä turvallisen peliympäristön rakentamiseen

Verbaalinen

  • Pelikulttuuriin liittyy paljon sisäpiirin läppiä ja levottomia juttuja, jotka voivat joillekin olla oleellinen osa pelaamista. Seksistisen, rasistisen ja muutoin syrjivän puheen suhteen kannattaa kuitenkin pitää nollatoleranssi
    • Vähemmistöön kuuluville nuorille tulee taata turvallinen ympäristö harrastaa, jossa kenenkään identiteetti ei ole vitsi tai meemi
  • Ohjaajana on hyvä pysyä edes jonkin verran perillä siitä mitkä meemit tai jutut ovat milloinkin pinnalla, jotta voi arvioida niiden mahdollisen heikentävän vaikutuksen yleiseen ilmapiiriin. Joskus yllättävän viattoman kuuloisella heitolla saattaa olla hyvinkin loukkaava alkuperä. Esim. Ugandan Knuckles
  • Muiden pelaamista, pelitaitoja tai muuta ei kommentoida negatiiviseen sävyyn
    • Jos kyseessä on kilpapelaamistilanne, kannattaa nuoria ohjeistaa siihen miten pelikaverille annetaan rakentavaa palautetta.

Fyysinen

  • Pelit saattavat joskus kuumentaa tunteita. Varsinkin häviämisiin ja epäonnistumiseen liittyviä tunteita ollaan voitu oppia käsittelemään paiskomalla pelivälineitä. Tällaisiin fyysisiin aggressioihin pitää olla nollatoleranssi vaikka ne eivät kohdistuisi kehenkään henkilöön.
  • Fyysisesti turvallisessa peliympäristössä pelit sopivat pelaajille. Tällä tarkoitetaan sitä, että liian pienten kanssa ei pelata heille sopimattomia pelejä. Pelaajien iän lisäksi myös ryhmän koon ja toiminnan muodon tulee vaikuttaa pelin valintaan, esim. pienryhmätoimintaa järjestettäessä ei kannata välttämättä valita sellaista peliä jossa yksi pelaajista jää väkisin ulkopuolelle.
  • Fyysisesti turvallinen peliympäristö on teknisesti rakennettu sellaiseksi, että nuoren yksityisyyden suoja säilyy ääritapauksissa (kts. esim. Digipelaajan sanastosta "Doxaus")
  • Ohjaaja on fyysisesti ja henkisesti läsnä. Tarvittaessa hän viheltää pelin poikki tai puuttuu ongelmatilanteisiin, joita nuori ei pysty yksin käsittelemään.

Sosiaalinen

  • Kun kyse on nuorisotyöllisestä pelitoiminnasta, on hyvä kannustaa nuoria tulemaan toimeen erilaisten tyyppien kanssa ja ottamaan kaikki mukaan peliin.
  • Jos toimintaan sisältyy tiimejä edistyneemmille pelaajille, on hyvä pitää mielessä läpinäkyvyys. Nuorille täytyy olla selkeää se, mitä edistyneemmän tason pelaaminen vaatii. Tavoitteiden selkeys lisää motivaatiota peleissä kehittymiseen.
  • Sääntöjen kannattaa olla kaikille samat, jotta homma pysyy reiluna. Riippumatta pelaajan osaamistasosta, on hän tervetullut toimintaan
    • Muutoinkin eriarvoisuus ja epäreiluus syövät pelimotivaatiota. HUOM! Joskus voi silti olla paikallaan vetää joillekin nuorille tiukempia rajoja esimerkiksi peliajan suhteen.
  • Välillä on hyvä pysähtyä miettimään sitä, ketkä jäävät toiminnan ulkopuolelle. Jos tilassa ei esimerkiksi käy tyttöjä, mistä se saattaa johtua?