Miten viestin pelaamisesta vanhemmille?

Vanhemmille viestiessä on hyvä tiedostaa omat ennakkoasenteet ja ajatukset liittyen pelaamiseen. Mediassa pelaamista, ja varsinkin nuorten pelaamista, on käsitelty negatiivissävytteisesti. Osa vanhemmista saattaa tämän takia suhtautua lapsen peliharrastukseen epäilevästi tai kantaa siitä suhteettoman paljon huolta. Nuorisotyöntekijän olisikin siis hyvä pitäytyä faktoissa viestiessään vanhempien tai muiden yhteistyötahojen kanssa nuoren pelaamisesta.

Tässä osiossa käsittelemme muutamia tyypillisiä tilanteita ja huolia, joita vanhemmilla saattaa olla pelaamiseen liittyen. Tulokulma on vahvasti pelikasvatuksellinen, mutta voitaisiin lisätä, että nuorisotyötä tehdessä on aiheen erityispiirteiden lisäksi pidettävä mielessä keskeiset alan eettiset periaatteet ja nuoren etu. Vanhempien huoliin ja asenteisiin kannattaa suhtautua rauhallisesti ja ymmärtäväisesti sekä tiedottaa peleihin liittyvistä asioista faktat edellä.

Nuori on koukussa pelaamiseen!

Pelikasvattajan on tärkeää olla perillä siitä, mikä lasketaan ongelma- ja haittapelaamiseksi ja mistä nämä tunnistaa. Vaikka pätevyyttä pelihäiriön diagnosointiin ei olisikaan, voi nuoren pelaamista silti pohtia kriittisesti vanhemman kanssa. Jos ongelmat alkavat tuntua liian suurilta itse ratkottavaksi, kannattaa perhe ohjata hakemaan apua ammattilaisilta.

Nuorisotyössä vanhempaa voidaan herätellä kriittisesti arvioimaan nuoren pelaamista ja kannustaa ottamaan esille alla olevia kysymyksiä nuoren kanssa.

  • Jos vanhemman mielestä nuori pelaa liikaa, mikä on nuoren oma mielipide? Kuinka paljon aikaa pelaamiseen todellisuudessa käytetään ja miten tämä käytetty aika vertaa muihin vastaaviin harrastuksiin, kuten vaikkapa jääkiekkoon. Jossain tilanteissa saattaa olla vain kyse siitä, että vanhempi ei miellä pelaamista harrastukseksi tai arvosta sitä.
  • Pystyykö nuori irrottautumaan pelistä ilman suurempia ongelmia? Riippuen joidenkin pelien luonteesta, voi pelin lopettaminen ja keskeyttäminen viedä hieman aikaa. Tällaisia pelejä pelatessa voi tuntua turhauttavalta kun vanhempi odottaa, että kone menee kiinni sillä sekunnilla kuin käsketään.
    • Aikarajat pelaamiselle kannattaakin sopia siis etukäteen, jotta nuori osaa arvioida minkälaisiin pelitoimiin hänellä riittää aika. Näistä etukäteen sovituista ajoista tulisi pystyä pitämään kiinni ilman verukkeita.
  • Syökö pelaaminen niin paljon aikaa, että muut elämän osa-alueet alkavat kärsiä? Jos nuori lopettaa kokonaan esimerkiksi koulussa käymisen tai joidenkin ystävien näkemisen, voi tilanne vaikuttaa vanhemmasta huolestuttavalta. Näissä tapauksissa voi tuntua helpolta ratkaisulta syyttää pelkkää peliä ongelmista. Nuoren kanssa kannattaa yrittää avoimesti puhua siitä, onko ongelma sittenkin esimerkiksi koulukiusaaminen tai riita kaverin kanssa, joita hän vain pakenee peliin.

(Harviainen, Meriläinen & Tossavainen 2013, 105.)

Pelit ovat väkivaltaisia!

Osa peleistä on väkivaltaisia. Nuorten ja lasten suojaamiseksi peleille onkin kehitetty ikärajat, joita pelikasvattajan ja vanhemman kannattaa noudattaa. Vaikka nuorella kuitenkin riittäisi ikä pelin pelaamiseen, saattaa peliväkivalta silti tuntua vanhemmista vastenmieliseltä - eikä siinä ole mitään vikaa. Huomionarvoista on tosin se, että monesti nuorten suosimissa peleissä, kuten Fortnite, väkivalta on hyvin sarjakuvamaista eikä kovinkaan realistista.

Jos väkivaltapelien pelaaminen kuitenkin huolettaa vanhempaa, pelikasvattajan kannattaa muistuttaa pelien hyvistä puolista ja hyödyistä. Asiaa saatetaan tarkastella hyvin yksipuoliselta näkökantilta. Vanhempi ei välttämättä tiedä mitä hyötyjä pelaamisella voi olla ja siksi keskittyy vahvasti vain negatiivisina pitämiinsä puoliin.

Loppupeleissä huoltaja on kuitenkin vastuussa lapsesta tai nuoresta, ja täten päättää mitä pelejä nuori saa pelata ja mitä ei. Jos vanhemmat ovat aivan ehdottomasti jonkin tietyn pelin pelaamista vastaan, voi olla paikallaan kannustaa heitä etsimään vaihtoehtoisia pelejä nuoren kanssa yhdessä pelattavaksi. Yhteisen tekemisen kautta epävarmemmatkin vanhemmat tutustuvat pelikulttuuriin ja pelaamiseen.

Huom! Se, että pelien sisältöön liittyvät asiat askarruttavat vanhempaa kertoo kuitenkin siitä, että hän on kiinnostunut nuoren hyvinvoinnista ja siitä miten tämä käyttää aikansa. Tätä voidaan pitää huomattavasti parempana lähtökohtana pelikasvattajuuden tukemiselle, kuin tilannetta jossa vanhempaa ei kiinnostaa yhtään vaikka alakoululainen pelaisi k-18 pelejä.

Pelaaminen on antisosiaalista!

Peliharrastuksen hyödyissä lueteltiin pelien monia positiivisia vaikutuksia nuoren sosiaalisen kehittymisen kannalta. Voiko pelaaminen silti olla antisosiaalista?

Miesten ja poikien keskuudessa useat suosituimmista peleistä ovat verkossa pelattavia moninpelejä, kuten Fortnite, Counter-Strike ja PlayerUnknown'sBattlegrounds (Kinnunen, Lilja & Mäyrä 2018). Kyseisiin peleihin kuuluu pelimekaniikkojen puolesta se, että niitä pelaa useampi pelaaja samaan aikaan. Toki ryhmäpelejä voi pelata antisosiaalisesti ja ottamatta kontaktia muihin pelaajiin, mutta useimmissa tällaisissa verkkopeleissä täydellinen soolopelaaminen ei kuitenkaan ole mahdollista.

Naisten ja tyttöjen keskuudessa taasen suosittuja ovat puhelimella pelattavat yksinpelit kuten Candy Crush ja Hay Day (Kinnunen ym. 2018). Molemmissa peleissä on vain vähän sellaisia mekaniikkoja, jotka vaativat yhteistyötä toisten pelaajien kanssa. Tilastollisesti on siis todennäköisempää, että tytöt ja naiset ovat näitä antisosiaalisia pelaajia.

Todellisuudessa peliharrastus voi olla hyvinkin sosiaalista, vaikka se aina siltä ulospäin näytä. Jos nuoren sosiaalisen elämän suppeudesta on huolissaan, kannattaa kiinnittää huomiota esimerkiksi näihin:

    • Mitä pelivälinettä nuori käyttää? Useimmat mobiilipelit ovat yksinpelejä, kun taas tietokoneella ja konsolilla pelivaihtoehtoja ryhmäpelaamiseen on useampia.
    • Käyttääkö nuori pelatessaan voice chattia, eli istuu ns. luurit päässä? Jos nuori puhuu pelatessaan headsettiin, on hänellä todennäköisesti silloin pelissä kaveri jolle viestitään. Joskus kaveri voi olla toisella puolella maailmaa tai sitten asua aivan naapurissa ja hänen kanssaan vietetään aikaa myös pelin ulkopuolella.
    • Puhuuko nuori pelikavereistaan? Jos nuori viljelee puheessaan tarinoita henkilöistä joiden nimet kuulostavat nimimerkeiltä, voi silloin kyseessä olla pelikaveri. Jo pelkästään pelikavereista puhuminen kertoo siitä, että heidän kanssaan pelatut pelit ja käydyt keskustelut ovat nuorelle tärkeitä asioita - erityisen hyvästä pelikaverista on kyse jos joku nimimerkeistä toistuu puheessa usein. HUOM! Kannattaa pysyä perillä siitä minkä nimisiä tubettajia nuori seuraa, jotta nämä eivät sekotu pelikavereihin.
    • Liittyykö peliharrastukseen joitain muita yhteisöjä? Kts. pelikulttuurin monet muodot. Vaikka nuori pelaisikin peliä, joka on suunniteltu yksinpeliksi, voi hänellä silti olla tiivis harrastajayhteisö peliharrastuksensa ansiosta.

Ja muita vastaavia!

  • "Pelit ja vehkeet ovat kalliita!" Osittain totta. Laadukkaat välineet kuitenkin takaavat pelaamisen ergonomian ja kestävät oikein käsiteltyinä pitkään. Kertahankintana pelitietokone voi tuntua kalliilta, mutta onneksi niitä ei tarvitse jatkuvasti uusia.
    • Vinkki: Nuorisotila tarjoaa laitteita ja tiloja, joiden avulla voi harrastaa pelaamista vaikka ei itse omistaisi välineitä.
  • "Pelit ovat hyödytön harrastus!" Harrastusten ei tarvitse olla hyödyllisiä, riittää että niiden parissa viihtyy. Pelaamisella harrastuksena kuitenkin on hyötyjä.
  • "Olisin halunnut pojasta NHL-kiekkoilijan, mutta se vaan pelaa!" Kaikista lätkäjunnuista ei tule Teemu Selänteitä, eikä kaikista pelaajista tule Serraleita. On kuitenkin mahdollista, että unelma kilpaurheilussa menestyvästä lapsesta voidaan saavuttaa peliharrastuksenkin kautta.
  • "Tossahan menee näkö huonoksi kun tuijottaa ruutua koko ajan." Siksipä kannataakin kiinnittää huomiota siihen, että pelaamisen lomassa pidetään sopivasti taukoa ja käytössä on näyttöpäätelasit jos niitä tarvitsee.