Peliharrastuksen hyödyt
Peleillä median muotona voidaan katsoa olevan useita eri merkityksiä ja arvoja. Niitä voidaan tutkia taiteen ja kulttuurin kautta, teknologisina innovaatioina tai sosiaalisen kanssakäymisen välineinä. Oma lukunsa tässä on kaupallisten viihdepelien lisäksi pelit, jotka on varta vasten suunniteltu oppimista varten sekä opetuksen pelillistäminen. (Harviainen, Meriläinen & Tossavainen 2013, 8-9.)
Pelejä on aina pelattu ja niitä pelaavat kaiken ikäiset. Olivat pelit sitten digitaalisia tai perinteisempiä, tiedetään niistä olevan hyötyä ja apua eri taitojen oppimiselle. Tästä huolimatta pelikasvatus on suhteellisen tuore käsite ja konsepti. (Harviainen ym. 2013, 8-9.) Käsitys pelikasvatuksen tarpeellisuudesta on viime vuosina nostanut päätään, kun pelaamisen hyödyt aletaan hiljalleen tunnistaa ja pelaaminen harrastuksena on yhä yleisempää.
Digitaalisten pelien ympärillä käytävään keskusteluun liittyy usein negatiivisia vireitä. Koulussa ja kotona huolestuttavat nuoret, joiden pelaaminen on ongelmatasoista ja koulu kärsii. Julkisessa keskustelussa otetaan usein esille vain pelaamiseen liittyviä ongelmia ja harvemmin harrastuksen positiivisia puolia. (Harviainen ym. 2013, 33-34) Yksi pelikasvatuksen missioista on tuoda pelaamista esille enemmän sen hyötyjen kautta. Tietouden lisääminen voi auttaa purkamaan virheellisiä ja negatiivisia käsitteitä aiheen ympäriltä.
Pelien ääressä nuori voi viettää aikaa kavereiden kanssa vaikka nämä olisivatkin toisella puolella maailmaan. Pelien avulla voidaan rentoutua ja uppoutua pelin tarinaan. Pelaamalla voidaan oppia jotain uutta itsestä tai ympäröivästä maailmasta. Pelissä voi päästellä höyryjä räiskimällä. Pelissä voit kilpailla samalla viivalla muiden kanssa riippumatta siitä, mikä on fyysinen kuntosi.
Nykynuoren maailma kuitenkin pyörii digitaalisuuden ympärillä. Kouluissa digilaitteet ovat työvälineitä, kotona ja maailmalla huvin ja hyödyn tuottajia. Tämän takia mediakasvatus kaikille, erityisesti nuorille ja lapsille, on niin tärkeää ja pelikasvatus oleellinen osa sitä.
Riippumatta siitä ovatko pelit suunniteltu opettavaiseksi tai tueksi jonkin asian oppimiselle, liittyy niiden pelaamiseen useita hyötyjä ja positiivisia puolia. Tiesitkö, että pelien avulla voidaan kehittää vaikkapa kaikkia näitä taitoja ja osa-alueita? Ja että niiden pelaamisella on näin paljon positiivisia vaikutuksia?
Kognitiot ja motoriikka
- Aivojen eri osa-alueiden aktivointi
- Käsi-silmä -kordinaation kehittyminen
- Reaktionopeuden kehittyminen
- Järjestelmällisyyden ja organisointitaidon kehittyminen
- Ongelmanratkaisutaitojen kehittyminen
- Keskittymiskyvyn kehittyminen
- Hahmotuskyvyn ja havainnointinopeuden kehittyminen
- Muut psykomotoriset taidot (esim. ärsykkeisiin vastaaminen eri teknisen osaamisen tasoilla, sopeutuminen muuttuviin tilanteisiin pelissä)
Sosiaalinen ympäristö ja yhteisöllisyys
- Asioiden arvottaminen, arvostaminen ja sen ilmaisu (esim. muiden pelaajien kanssa työskentely ja palautteen anto)
- Yhteisöllisyyden kokemuksen lisääntyminen (esim. verkkopeleissä yhteyden pitämisen helppous ja maailman avartuminen)
- Taito neuvotella ja strategisoida (esim. moninpeleissä yhteisten tavoitteiden eteen toimiminen osana tiimiä)
- Yleisten sosiaalisten taitojen ja "netiketin" oppiminen
- Empatiakyvyn kehittyminen
Henkinen kehitys ja itsetuntemus
- Arvojen oppiminen ja sisäistäminen (esim. moninpelissä muiden pelaajien auttaminen, yhteisöllisyys, pelin tarinassa esitetyt arvot)
- Elämyksien tarjoaminen arkeen, mielikuvituksen ruokkiminen
- Mahdollisuus kokea onnistumisia ja vahvistaa täten positiivista käsitystä itsestä
- Pelit opettavat sietämään pettymyksiä turvallisessa ympäristössä, jossa epäonnistumisesta ei johdu kellekään välitöntä vaaraa
- Tapojen mallintaminen (esim. terveelliset elämäntavat)
- Rentoutuminen arjen keskellä peliviihteen äärelle
Hyvä pitää mielessä
Vaikka peliharrastuksella on monenlaisia hyötyjä ja potentiaalisia positiivisia vaikutuksia nuoren elämässä, kannattaa silti pitää mielessä tasapaino. Nuorisotyöllisessä pelitoiminnassa voidaan kannustaa nuorta terveellisiin elämäntapoihin ja auttaa vahvistamaan nuoren elämänhallintaan liittyviä taitoja.
Varsinkin kilpapelaajan on pidettävä yllä fyysistä kuntoaa ja hyvinvointiaan, jotta hän pystyy pitämään suorituskykynsä mahdollisimman hyvänä. Kuten perinteisemmän urheilijankin, on peliurheilijankin kiinnitettävä huomiota elämäntavoissaan siihen, että harjoittelu, ravinto ja lepo ovat tasapainossa keskenään. Ilman näiden osa-alueiden tasapainoa saattaa lajissa kehittyminen ja motivaatio jäädä puutteellisiksi. Lisäksi SEUL (Suomen elektronisen urheilun liitto) suosittelee kilpapelaajien harrastavan säännöllisesti liikuntaa. Elektroninen urheilu on fyysiseltä kuormitukseltaan melko yksipuolista (varsinkin yläkroppa ja hartiat rasittuvat), joten esimerkiksi venyttelemällä ja lihaskuntoharjoitteilla on mahdollista vahvistaa tarvittavia lihasryhmiä. (SEUL: Elektroninen urheilu ja terveelliset elämäntavat 2019)
Vaikka nuori ei pelaisikaan tavoitteellisesti, pitää yllä oleva kilpaurheiluohjeisto silti paikkansa. Pelikasvattajan on hyvä opettaa ja muistuttaa muistakin kasvavalle nuorelle tärkeistä asioista, kuten kunnollisesta ravitsemuksesta ja riittävästä unesta. Pelitoiminnan lomassa nämä voivat tulla esille muun muassa siinä miten pelaamista rytmitetään ja miten taukoja pidetään. (Silvennoinen 2016, 10-11.) Haittoja voidaan ehkäistä luomalla nuoren kanssa välitön ja rento keskusteluyhteys peleihin liittyen. Parhaiten tämä onnistuu perehtymällä itse aiheeseen ja osoittamalla kiinnostusta sitä kohtaan. Pelikasvatus on sääntelyn ja rajoittamisen lisäksi myös yhdessä pelaamista, peleihin tutustumista ja niistä keskustelemista