Miten huomioidaan ongelmapelaaminen?
Pelaamisella harrastuksena voidaan todeta olevan monia hyötyjä ja sen mahdollisuuksia nuorisotyön kannalta on tässäkin oppaassa paljon esitelty. Mutta mitä tehdään kun pelaaminen vain yksinkertaisesti menee yli?
Pelaamisella, kuten millä tahansa muullakin harrastuksella, on varjopuolensa. Tästä voidaan eri yhteyksissä puhua joko ongelmapelaamisena tai haittapelaamisena. (Lauha 2014, 97.) Nuoren liiallliseen pelaamisen saatta liittyä ongelmia rahan- tai ajankäyttöön liittyen, mutta se saattaa ilmetä myös heikentyneinä sosiaalisina suhteina. Peli saattaa olla luonteeltaan esimerkiksi sellainen, että siinä aktiivisimmat pelitunnit sijoittuvat myöhälle yöhön, jolloin nuoren päivärytmi voi häiriintyä. (Silvennoinen 2016, 52-53.)
Täytyy kuitenkin muistaa, että pelaamisen itsensä demonisointi harvemmin auttaa kun lähdetään puhumaan nuorten ongelmista. Kuten tiedetään, on nuoren elämää tarkasteltava kokonaisvaltaisemmin. Jos liika pelaaminen on ongelma, mistä se johtuu? Entä jos nuori pelaa pelejä joiden sisältö ei ole hänen ikätasolleen sopivaa, niin kuka tätä pelaamista valvoo? Pelaamista itseään pidetään usein ongelmien syypäänä, kun se saattaa todellisuudessa olla vain oire laajemmasta ongelmakentästä nuoren elämässä. (Lauha 2014, 97-99.)
Lähtökohtaisesti pelaamiseen liittyviin ongelmiin voidaan nuorisotyössä puuttua kuten muihinkin ongelmiin, esimerkiksi auttamalla nuorta kehittämään elämänhallintataitojaan ja tarjoamalla vaihtoehtoisia tapoja viettää aikaa. Pelien osalta nuorta voidaan ohjata käyttämään niitä ennemmin positiivisena voimavarana elämässään ja tarjota erilaisia vaihtoehtoja (kuten pelikerhoja) sen harrastamiseen. (Lauha 2014, 100.) Nuoren kanssa kannattaa puhua rauhallisesti ja rakentavasti mahdollisten ongelmien ilmetessä.
Nuorisotyöntekijän on hyvä osata tunnistaa pelaamiseen liittyviä ongelmia. Tärkeä osa nuoren auttamista on myös se, että tietää milloin oma osaaminen tai resurssit eivät ole riittäviä avun tarjoamiseen. On pystyttävä tunnistamaan milloin kyse on jostain sellaisesta, että apuja tarvitaan esimerkiksi nuorisopsykiatrian tai muun palvelun kautta.
Mikä määritellään ongelmapelaamiseksi?
Pelaamisesta tulee ongelma, kun se alkaa vaikuttaa haitallisesti muuhun elämään ja/tai siihen käytettyä aikaa on hankala hallita. Ongelmapelaamisesta puhuttaessa pelaaminen ja sen määrä aiheuttavat havaittavia haittoja pelaajan muilla elämän osa-alueilla, joskin näiden tekijöiden syiden ja seurausten suhdetta ei välttämättä ole yksinkertaista selvittää. (Silvennoinen 2016, 30.) Kuten muidenkin riippuvuuksien kanssa, voi peliriippuvuus ilmetä vaikeuksina irrottautua pelistä, peliin käytetyn ajan määrän vähättelystä ja yleisenä ärtyisyytenä kun pelistä joutuu olemaan erillään. Pahentuessaan ongelmapelaaminen aiheuttaa häiriöitä vuorokausirytmissä ja heikentää kykyä suoriutua muista tehtävistä, kuten opiskeluista. Muut harrastukset saattavat jäädä kokonaan pois nuoren elämästä. (Ehyt Ry 2013.)
Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi ensimmäistä kertaa syksyllä 2018 luokituksen vakavalle ongelmapelaamiselle, niin sanotulle "pelihäiriölle". Pelihäiriö ilmenee ongelmapelaamiselle tyypillisellä oirehdinnalla: pelaaminen hallitsee elämää ja sen parissa vietetty aika vaikuttaa negatiivisesti muihin elämän osa-alueisiin, kuten fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen ja sosiaalisiin suhteisiin. (World Health Organization 2018.)
Pelihäiriötä määrittää yleensä se, että oireet ovat jatkuneet ainakin 12 kuukautta ja kaikista negatiivista vaikutuksista huolimatta pelaajan ongelmalliseen käytökseen ei ole tullut muutosta. Häiriön voi diagnosoida vain asiaan perehtynyt terveydenhuollon ammattilainen. Ilmiötä ei pidetä mitenkään yleisenä, mutta sen tunnistetaan olevan nousussa ja vaativan lisää tutkimusta (World Health Organization 2018.)
On hyvä pitää mielessä, että vaikka kaikki luokitukset eivät täyttyisikään voi pelaaminen silti aiheuttaa ongelmia nuoren elämässä. Vastavuoroisesti, osa luokituksista saattaa nuoren kohdalla pitää paikkaansa, mutta pelaamista ei välttämättä voi luokitella ongelmapelaamiseksi tai se saattaa olla vain ilmentymä varsinaisesti ongelmasta. Pelihäiriöstä puhuttaessa ongelmapelaaminen on jo vakavaa, eivätkä läheskään kaikki ongelma- tai haittapelaajat kärsi kyseisestä syndroomasta - pelihäiriön diagnosointi kannattaakin jättää ammattilaisille.
Kuinka yleistä ongelmapelaaminen on?
Pelaajabarometri 2018 erottelee pelaamiseen liittyviä ongelmia ajan ja rahan käytön kautta. Vastanneista 1,2% prosenttia ilmoitti toistuvasti joutuvansa ongelmiin peleihin käytetyn ajan takia ja 8,3% ilmoitti ajan käytön tuottavan ongelmia välillä. Rahan käyttöön liittyvien ongelmien kohdalla vastaavat prosentit olivat 0,3% ja 2,0%. (Kinnunen ym. 2018, 49.) Suurin osa ei siis ainakaan kokenut pelaamisen aiheuttavat ajan tai rahan suhteen ongelmia elämässään.
Nuorten ikäryhmässä 24% ilmoitti ajan käyttöön liittyviä ongelmia pelaamisessaan. Ajankäytölliset ongelmat olivatkin yleisimpiä juuri nuorten ikäryhmässä. (Kinnunen ym. 2018, 49.) Ajankäytöllisten ongelmien yleisyys nuorten keskuudessa saattaa osittain selittyä sillä, että kunnollisia rajoja pelaamiselle ei ole asetettu tai pelaamiselle ei ole tehty kotona yhteisiä pelisääntöjä. Varsinkin nuorimpien, n. 10-12 vuotiaiden voi olla hankala hahmottaa sitä mikä on kohtuullista ilman aikuisten apua.
Lisäksi tuloksia tulkitessa on hyvä huomioida, että 'ongelma" jo pelkästään sanana saattaa tarkoittaa eri asioita eri ihmisille ja täten ei välttämättä kerro siitä, kuinka vakavia nämä ongelmat oikeastaan ovat. Peliharrastus on nuorten keskuudessa yleisempää, joten raportoitujen ongelmien todennäköisyys luonnollisesti silloin kasvaa. (Kinnunen ym. 2018, 51-52.)
Resursseja ja lisää tietoa
Peluuri.fi -verkkosivuilla on tietoa ongelmapelaamisen tunnistamiseen ja sen käsittelemiseen. Tietoa on suunnattu itse pelaajille ja läheisille. Peluuri:ssa pyörivät myös auttava chat ja puhelin, jonne voi soittaa ongelma-pelaamiseen liittyvissä asioissa.
Vantaan Kaupungin nuortenkeskus Nupista saa apua ja tukea monenlaisiin ongelmiin. Peliongelman yhteydessä usein ilmentyvä elämänhallinnan puute on yksi niistä osa-alueista, joiden kanssa Nupissa jeesataan. Nuori voi mennä Nuppiin yksin tai vanhempien kanssa - myös vanhemmat saavat sieltä tukea ilman teiniäkin.
Mielenterveystalon verkkosivuilla on oma osastonsa nuorille. Sivuilta löytyy monia materiaaleja ja resursseja nuoren mielenterveyden tukemiseen.
Pelaamiselle ja peliongelmille on omistettu oma osionsa, joissa tarjotaan vinkkejä ongelman tunnistamiseen ja itsehoitoon - mutta myös neuvotaan milloin ja mihin kannattaa suunnata jos oma voimavarat eivät riitä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen verkkosivuilta löytyy runsaasti tietoa ja materiaaleja mm. ongelmapelaamiseen, nuoruuteen ja näiden risteyksiin liittyen.
Materiaaleja voidaan käyttää apuna kun lähdetään arvioimaan mahdollisia ongelmatilanteita ja ongelmapelaamisen oireita.