Day 6

6th day, the 29th of July

Näin viiden ajopäivän jälkeen tiedämme, miten matkapäivämme tulevat jatkossakin rytmittymään. Herätys seitsemän aikaan, runsas aamupala ja tavaroiden kasaus ja lähtö kohti seuraavaa kapunkia noin puoli yhdeksän aikaan. 40 – 50 km ajoa, jonka jälkeen pitkä lounas ja akkujen lataus. Parin tunnin tauko siis ja klo 14 maissa seuraava ajorupeama 2-3 tuntia ja toiset 30 – 40 km. Klo 17 maissa olemme seuraavassa majapaikassa, jotkut enemmän tai vähemmän märkinä, pikainen suihku ja illallinen jossain lähellä. Illalla suunnittelemme seuraavan päivän ajoa, varaamme majapaikan ja juttelemme kaikesta maan ja taivaan välillä. Kyllähän tässä kavereihin hyvin tutustuu. Sen jälkeen kirjoitellaan blogia ja toiset nukahtavat saman tien viimeistään klo 22.30. Tällä systeemillä tulemme ajamaan päivässä tuollaiset 70 – 80 km, joskus jopa yli 100 km.

Now we know exactly how the future driving days will go. Up at seven, then breakfast and packing. Driving starts around half past eight. After around 40-50 km we make a longer stop when we charge our batteries for two hours. We have a long lunch! At around 2 pm we start our next driving session and drive about 30-40 km. This is completely enough for us and means that our day trips will be around 70 to 80 km some times even over 100 km . At around five a clock we are at the hostel/hotel/apartment some more wet than others. Then a quick shower and dinner somewhere nearby. In the evening we discuss about the next day’s route, find and book the hotel and talk about all things between heaven and earth. At ten we are so tired that we all go to bed. Some read and some write blogs and some fall a sleep right away.

Saksan maahanmuuttajaväestön vaikutus elinkeinoelämään näkyy mm. siinä, että yllä olevassa kuvassa nälyvässä rakennuksessakin toimii todella iso kiinalainen ravintola, jonka meillä Suomessakin tutuksi tullut lounas buffet on erittäin suosittu paikallisten keskuudessa. Pienemmistä kylistä oli välillä jopa mahdotonta löytää perisaksalaista Bierstubea tai Gasthausia, kebab-paikat ja aasialaiset ruokapaikat olivat valloittaneet markkinat, sääli.

There are many foreign workers in Germany at it can be seen in example in this building. Actually the only restaurant in this city centre was a big Chinese one. In most of the small villages it was impossible to find these old fashion Bierstude or Gastahus that used to be the heart of the area earlier. Kebab restaurants and all sorts of asian ones had conquered the market. What a pitty.

Braunschweigista suuntasimme kohti Harz-vuoristoa, mutta kelien muututtua satesiksi käännyimme itään päin kohti Wernigerodea ja ohitimme vuoriston pohjoispuolelta. Olisihan siinä ollut kipuamista, navigaattori näytti, että yhtämittaista nousua olisi ollut 40 km. Siinä olisi saanut ladata pariinkin kertaan. Emme tässä kohtaa siis aivan seuranneet Inhan reittiä, hänhän oli kiivennyt jalkaisin Harzin korkeimmalle kohdalle Brockeniin ja lähettänyt polkupyöränsä junalla Eislebeniin. Myös kuuluisat Baumannin luolat jäivät näkemättä, mutta kaikkea ei voi saada.

From Braunschweig we headed towards the Harz mountains, but because of the weather we turner to the east towards Wernigerode and passed the mountains from the north side. There would have been around 40 km uphill, said our navigator. So we did not use the same route as Mr. Inha, but he had traveled to the Harz by foot and had sent his bike with the train to Eisleben. We passed also the famous Baumann caves, but you can't all ways get everything.

Päästyämme sateiseen Wernigeroden kaupunkiin kuului Arcuksen takapyörästä omituista ääntä eikä kinneri rullannut enää lainkaan normaalisti. Sateessa jäin tutkimaan tilannetta ja sovimme, että Heikki ja Pekka menevät märkinä suoraan hostelliimme ja minä tulen perässä.

Totesin, että Nuvincin portaaton vaihteisto oli saanut siipeensä, mutta pystyin jatkamaan hitaasti matkaa pelkällä sähköllä. Siinä hitaasti vanhan kaupungin kujia körötellessäni sain kuvattua tuon alla olevan videon, josta näkee, että kyllä se pyyhkijä varsin hyvin toimii.

When we entered the city of Wernigerode I heard some strange noice from my Nuvinci gearing and the velomobile did not roll as usual. I stayed in the rain to check the situation and Heikki and Pekka continued to our next hostel.

I noticed that the Nuvinci was broken and I could drive slowly only with the motor. There I had time to shoot this small video of my wind screen wipers. They work just perfect.

Ihmettelin kovasti, kun pojat eivät olleetkaan vielä hostellissa. Ehdin tehdä tuloselvityksen ja käväistä huoneessakin, kun märät kaverukset saapuivat. Heikin Garmin oli pyöritellyt heitä hieman ympäri kaupunkia.

Hostel Harz oli muuten erikonen, mutta siisti paikka. Saimme sielläkin pyörämme turvaan lukitulle takapihalle. Kolmen hengen huone oli pieni ja erikoisuutena kuvassa näkyvä ”kiviseinä”, joka oli muovia!

I wondered where the boys are, when I entered the hostel. Hekki's Garmin had not shown them the right way.

The Hostel Harz was a peculiar but clean place. We could bring our trikes to the locked back yard. Our three person room was small and had one oddity. The stone wall you can see in the picture was plastic!

Päivän saldo 76 km, rikkoontunut takapyörä ja kaksi nuutunutta ja märkää ajajaa.

The saldo of the day was 76 km, a broken rear wheel and two exhausted and wet drivers.