Day 17

17th day, the 9th of July

Viimeinen päivä Saksassa.

Ammulla jätimme taaksemme kuvankauniin Wismarin. 17 ajopäivän jälkeen näimme vihdoin jälleen Itämeren. Tuolla jossain se koti on.

Last day in Germany.

We left the beautiful Wismar in the morning. After 17 days of driving we finally saw the Baltic sea again. There the home is some where.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oi Boltenhagen, pieni rannikkokaupunki, jossa oli kilometritolkulla upeita hiekkarantoja. Teimme pienen kävelynkin kuuluisalle, noin 100 metriä pitkälle laiturille. Istahdimme myös rantaravintolaan oluselle. Juuri sillä hetkellä kun ei satanut.

We stopped the first time in Boltenhagen, a small city with many kilometers of white sand beaches. We had a small walk on the famous and around 100 meter long pier and sat a while in restaurant at the beach for a beer. Just on that moment it did not rain.

Suurin osa pyöräteistä oli päällystettyjä. Tietyön takia jouduimme kuitenkin kiertotielle ja se oli mutainen ja liukas. Meitä tuli paljon pyöräilijöitä vastaan, olihan tämä kuuluisa pyöräreitti. Yksi vanhempi pariskunta tule meitä vastaa sähköavusteislla pyörillään ja rouvalla oli suuria vaikeuksia sivuuttaa minut jyrkässä mäessä.

Yksi muutaman kilometrin tieosuus oli merkitty kartassa myös pyörätieksi, mutta muttaman kilometrin ajon jälkeen huomasimme, että se kapeni vain alle metrin levyiseksi poluksi. Kyllähän siitä maastopyörällä olisi hyvin päässyt, mutta 80 cm leveillä trikeillämme olimme vaikeuksissa. Minä raivasin kinnerilläni tietä ja Heikki ja Pekka tulivat perässä. Onneksi meillä oli sähköavut, mutten olisimme olleet vielä suuremmissa vaikeuksissa. Ponnistelumme palkittiin onneksi kuitenkin mitä upeimmilla maisemilla! Korkean jyrkänteen päältä oli upea näkymä Itämerelle.

Most of the bike paths were covered. But there was one detour that was very muddy and slippery. Many cyclists had taken the same path but the opposit direction. One older couple had ebikes and the lady had huge problems to pass me on one muddy uphill part.

One several kilometers part was marked on the map as s bike path. When we started to drive it we noticed, that it was only max. 50 cm wide and drivable with a two wheeled mountain bike. It was just and just wide enough for our trikes. Luckily we had our e-assist, without it driving would have been impossible. Our effort was rewarded when we came to the high cliffs. The view was beatiful.

Meillä ei ollut onneksi mitään vaikeuksia ylittää Trave-joki kävelijöille ja pyöräilijöille tarkoitetulla lautalla. Jopa Arcukselle oli runsaasti tilaa. 55 km ajon jälkeen istuimme koko iltapäivän kalaravintolassa kuivatellen ja syöden hyvin.

We had no problems to pass the Trave with the pedestrian ferry. There was plenty of room also for my Arcus velomobile. After 55 km we sat the whole afrenoon in a fish restaurant in the harbour getting us dry and eating well!

Viimeinen etappimme Saksassa oli nuo noin 5 km Travemündestä laivalaiturille. Laiva lähtisi vasta klo 03:00, mutta pääsimme muiden polkupyöäilijöitten kanssa laivaan klo 23:30

Our last kilometers in Germany were those around 5 from Travemünde to the Scandinavian pier. The ship was leaving at 03:00 in the mornig, but we could drive with all other bikes on the ship at 23:30.

Meillä oli Pekan kanssa vielä energiaa mennä yösaunaan! Aahh, kaksi ja puoli viikkoa ilman saunaa voi olla vaikeaa suomalaiselle, joka on tottunut saunomaan vähintään 2-3 kertaa viikossa.

Tämä on matkan viimeinen päivitys. Kiitokset kaikille nojakisteille ja velonauteille, jotka seurasitte matkaamme netin välityksellä ja jotka matkamme aikana tapasimme. Toivottavasti tapaamme vielä joskus.

Suuret kiitokset reissukavereilleni Heikille ja Pekalle. Intensiivinen 17 päivän reissu yhdessä oli erittäin miellyttävä kokemus!

We still had with Pekka some energy to go to the sauna! Aahh, two and a half weeks without a sauna can be hard for a Finn who normally goes to the sauna 2-3 times a week.

This is the last update. Thank you all recumbent drivers and velonauts we met in Germany during our tour. Looking forward to meet you somewhere again.

Thank you my fellow riders Heikki and Pekka. Our very intensive 17 days togeather was a very pleasant experience!

Vasemmalta Heikki Gröndahl, Pekka Packalén ja minä, Arto Joutsimäki, tämän blogin kirjoittaja.

From left Heikki Gröndahl, Pekka Packalén and me, Arto Joutsimäki, the writer if this blog.