Day 14

14th day, the 7th of July

Mikä päivä niin hyvässä kuin pahassakin!

Päivä alkoi perinteisellä saksalaisella aamiaisella Pension Oelkessä. Valitettavasti sade oli taas alkanut. Meillä olisi edessä lähes 100 km. Tästä tosin ajoimme vain vajaat 80 km. Siitä myöhemmin alla lisää. Matkalla osuimme muutamaan hienoon paikkaan, joissa pidimme taukoa. Ravintola Mövennest Rechlinissä tilasin hampurilaisen, vaan mitä sainkaan eteeni? Leikkeen paistetuilla kananmunilla. No kokki ei ollut tehnyt virhettä, vaan tämän annoksen nimi toisiaan on hampurilainen leike ;-)

What a day in bad and good!

The day started with a good German breakfast in the Pension Oelke. Unfortunately the rain started just in the morning. We had almost 100 km to drive, so we started before 9 a clock. On our way we picked up some beautiful places. In the restaurant Mövennest in Rechlin I ordered a Hamburger, but what did I get? A Schnitzel with baked eggs. The cook did not make a mistake. This portion is actually named a Hamburger schnitzel ;-)

Matkalla luulimme hetken olevamme eksyksissä!

On the way we thought we were lost!

Kun olimme päässeet Malchowin läpi alkoi Pekan Bafangin moottori temppuilla. Itse asiassa moottori toimi, mutta polkimet eivät. Polkimet löivät tyhjää ja hänen oli ajettava pelkällä moottorilla. Koska matkaa oli jäljellä vielä noin 20 kilometriä ja olimme ajaneet jo yli 70 km, oli selvää, että pelkällä moottorilla Pekka ei seuraavaan majapaikkaan pääsisi.

Onneksi seuraavan hotellin isäntä soitti juuri meille ja oli varmistamassa, olemmeko tulossa. Kerroin hänelle tilanteen ja hän lupasi tulla hakemaan meidät pakettiautolla. Minun oli tarkoitus vielä ajaa perille, mutta edessämme olisi kuulemma tietyömaa jaa ylimääräiset 30 km kiertotietä, päätin minäkin tarttua kyytitarjoukseen. Juuri ja juuri saimme kaikki kolme nojakkia mahtumaan autoon.

After we had struggled through the city of Malchow the Bafang motor of Pekka stopped working. Actually the motor is working but the pedals don’t. He could’nt pedal at all, just drive with the motor alone. We had around 20 km to drive and we had driven already 70 km, so it was not possible to drive the rest just with the motor.

Luckily they just called us from our next hostel. I explained our situation and the promised to pic us up with a car. I had decided to drive the rest with my velomobile, but the guys said that there was a big road work near the hostel and I’d had to drive an extra 30 km. So we put all three teikes in the car.

Takapenkillä istui aika totista porukkaa.

There were not so happy faces when were sitting in the back row of the car.

Perillä meitä odotti upea kartano. Harvoin on pyörätallin ovi ollut näin tyylikäs.

When we were there we saw a magnificent manor house. Seldom is the bike garage door fancy like this was.

Loppuilta olikin sitten vallan erikoinen. Meiltä kysyttiin haluaisimmeko kenties syödä jotain. Tartuimme Pekan kanssa mieluusti tarjoukseen, emmekä arvanneet, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan. Ravintolan pääkokki tuli palvelemaan meitä. Uskomattoman kohtelias ja ammattimaisen oloinen italialainen! Ruokalistaa ei ollut näkyvissä ja hän sanoi, että laittaa meille mitä vaan. Kokki myös tarjoili meille koko illan. Koko upea ravintola oli vain meitä kahta varten.

Tänne täytyy joskus palata vaimonkin kanssa!

The rest of the evening was very special. We were asked if we need something to eat. We answered yes, but we did not quess what would come next. The head cook himself came to serve us. He was an Italian, so polite and so professional. Heikki stayed in his room, but Pekka and me had the whole gorgeous restaurant just for us.

This is place is something I want to experience with my wife too!

Vaan mitä tapahtui Pekan pyörälle ja koko loppumatkalle? Se selviää seuraavan päivän blogikirjoituksessa lauantaina.

What will happen to Pekka’s trike and the rest of his tour? This story continues on Saturday.