Day 3

3rd day, the 26th of July

Ensimmäisen päivän suunniteltu ajomatka oli 109 km Travemündestä Arlenburgiin. Kaupungissa jouduimme hetken odottelemaan Trave-joen ylitystä, koska nostosilta oli pystyssä.

First driving day. 109 km from Travemünde to Artlenburg. We drove some very nice bicycle paths with no car traffic at all.

Pääsimme kuitenkin aika näppärästi Lyybekistä eteenpäin ja ajoimme alkukilometrit hienoissa vehreissä maisemissa. Pyörätiet oli sijoitettu kauas muun liikenteen hälinästä. Oli todella nautinto ajella tällaisia pyöräteitä. Välillä reitti seuraili kanavan rantoja, joilla näkyi jo vähän muutakin pyöräliikennettä.

We got easily out of the city Lübeck and drove the first kilometres in beautiful green woods. The bike paths were situated away from the noice of other traffic and it was a pleasure to drive. The road followed the banks of the canals and we could see very few bike traffic.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Ratzeburg, noin 40 km Travemündestä etelään. Inhan kirjasta olin lukenut seikkaperäisen selostuksen hänen ensimmäisestä yöpymispaikastaan, Herberge zur Heimatista. Vuonna 1886 tämä talo oli ollut kisällien majapaikka, josta saattoi matkalainenkin saada pedin 15 Pfennigillä ja Seideli olutta maksoi 10 Pfennigiä. Kallista oli olut, jos nykyhintoihin verrataan (tai majapaikka todella halpa). Tämä olis ensimmäinen Inhan mainitsemista majataloista, jonka löysin myös netistä!

Löysimme rakennuksen pienen etsimisen jälkeen ja huomasimme, että majataloa siinä ei enää ollut. Marssin kuitenkin sisään ja kyselin talossa sijaistevan kehitysmaakaupan vahemmalta myyjärouvalta tietoja talon historiasta. Hänen mukaansa talo ei ole ollut majoituskäytössä enää toisen maailmasodan jälkeen. Nyt siellä toimi kaupan lisäksi kirkkoherranvirasto sekä musiikkikoulu. Matkamme tarkoitus, siis Inhan pyöränjälkien seuraaminen kiinosti rouvaa kovasti ja keskustelu jatkuikin, vaikka asiakkaitakin kaupassa kävi.

Our first stop was in Ratzeburg around 40 km from Travemünde where we found the house ”Herberge zur Heimat” where Mr Inha stayed his first night on his bicycle tour in the year 1886. Unfortunately it has’nt been a hostel after the second world war, but the house still existed. There was a world shop and a music school in the building.

Kirjoitin matkastamme saksalaiselle nojapyöräfoorumille ja olimme sähköpostilla sopineet tapaavamme hampurilaisen Marcin kanssa tuossa paikassa puolenpäivän aikaan. Häntä ei vileä kuitenkaan näkynyt, joten siirryin torin toiselle laidalle Kebab-ravintolaan, jossa Pekka ja Heikki minua jo odottelivatkin. Päättelimme, että kyllä Marc ajopelimme sieltä näkee. Ehdimme laittaa akut lataukseen ja tilta pizzat, kun Marc jo huristelikin torin poikki.

In the nearby restaurant we met Marc, a recumbent rider from Hamburg. He drove all the way just to meet us! I had met him in the German Velomobile forum, where I wrote about our tour. He had decided to come to see and drive a while with us.

Marc esitteli meille omaa erikoisvalmisteista ICE Sprint -pyöräänsä, samanlaista, jonka päälle Arcuskin on rakennettu. Hän oli tosin viritellyt eteen 24:n tuuman pyörät normaalien 20 tuumaisten paikalle. Isossa 26 tuuman takapyörässä oli 250W:n sähkömoottori. Akkuja kaverilla oli sen verran mukana, että hän saattoi yhdellä latauksella ajella tuon 160 km:n matkan Hampurista meitä tapaamaan ja takaisin.

Meillä oli tiedossa, että Saksassa maksimiteho polkupyörän moottorissa on 250W. Kateellisena Marc katselikin meidän 750W:n moottoreita. Hän varoitteli meitä joutumasta poliisien puheille. Valistin häntä EU-lainsäädännöstä, jonka mukaan yhdessä EU-maassa laillisella ajopelillä saa ajaa toisessakin laillisesti. Meitä ei koko matkan aikana poliisi kertaakaan pysäyttänyt, enkä siis joutunut moottoreidemme tehoja selittelemään. Marc oli kuulemmaa pysäytetty useampaankin kertaan.

Meillä muilla on akkujemme latausta varten 2A ja 3A:n laturit, mutta Marc esitteli meille pikalaturiaan, jossa latausteho on peräti 8A. Tällaista laturia ei voi käyttää, jos akuissa on BMS Battery Management System) sisäänrakennetuna. Marcin akut olivatkin itse rakennettuja! Vertailun vuoksi 2A laturilla kestää 10Ah akun lataus 5 tuntia ja tuolla 8A:n laturilla n. 75 min.

Mark showed us his special mede ICE Sprint with 24" front wheels. He had a 250 Watt motor in his 26" rear wheel and he had so many batteries with him that he could drive over 160 km without charging.

We knew that in Germany only 250W were street leagal and Mark was a little bit concerned about it. But I told him, that it's mentioned in the EU regulations, that if it's leagal to have 1kW in Finland, then it's allowed for us Finns to drive with those also anywhere else in the EU. No one asked us during the whole tour about our motors, but Marl told that he has been stopped for several times by the police.

We had our 2 and 3 amp rechargers, but Mark had one with 8A! This is only possible to use with batteries without BMS. Mark had build his batteries him self. He could charge his battery in 75min, we had to wait 5 hours for a full charged battery.

Marcilla oli paljon kerrottavaa nojapyörien tekniikasta ja sainkin erilaisia vinkkejä. Monasti nerokkaat jutut ovat hyvin yksinkertaisia. Hänellä oli pyöräilykengissään klemmari, jolla saa housunlahkeen pidettyä kengän päällä. Klemmari oli napattu kaikkien tuntemasta konferenssien nimilappuläpyskästä!

Mark had many ideas about building trikes and we had an interesting conversation with him. He had a simple idea to get his thousers fast over his shoes. See the picture below! Thank you for these, Marc. Here’s the link to his blog. Marc followed us from Ratzeburg all the way down to Arlenburg.

Saatuamme akut ja vatsat täyteen jatkoimme matkaa kohti Arlenburgia. Seurasimme ensin Marcia muutaman kilometrin, mutta jouduttuamme umpikujaan päätin luottaa navigaattoriini. Selvisimme vajaan 7 km lisälenkillä.

Oikea etupyöräni pompotti jonkun verran ja Möllnissä päätin sitten vaihtaa viottuneen ulkorenkaan, vaikka ilmat sisällä vielä pysyivätkin. (Huomaa kätevä matkatunkki.) Kävin samalla Euronix XXL -kaupassa ostamassa lisämuistikortin kameraani ja olin jo melkein ostamassa myös edulliset Motorolan radiopuhelimet. Ennen Leipzigia ne olisivatkin olleet tarpeen ja sieltä ne sitten lopulta ostinkin. Kätevät pelit yhteydenpitoon, suosittelen.

My right front whee pumped a liitle bit and I decided to change the tyre in Mölln. I bought a new memory card to my camera and saw a cheap pair of Motorola Walkie Talks. I did not bye the yet, but before Leipzig they would have been usefull and the I finally bought them. Very handy!

Alkumatkasta löysimme muutaman kerran varsin idyllisen rantaravintolan. Mukavahan niissä oli akkuja latailla, kahvitella ja kakkuja maistella. Kuva Güsterin Seepavillonista.

Tässä vaiheessa sain Jörniltä viestin, että olin unohtanut laittaa GPS-seurannan päälle. Viimeisin merkintä oli kuulemma Ratzeburgista. Olin tavannut Jörgin pari vuotta sitten, kun hän oli The Great Baltic Sea Ride -porukan mukana Suomessa. Hän oli aikeissa tulla tapaamaan meitä Arlenburgiin illalla. Koska matkamme oli hieman viivästynyt, ei Jörn jäänyt hotellillemme odottelemaan vaan hujautti kinnerillään Lauer-järvelle, jossa olimme lataamassa akkujamme.

Ravintola oli tosin valitettavasti suljettu, mutta löysimme pihalta toimivan pistorasian ja ilman sen kummempia omantunnon tuskia latasimme akkuja tunnin verran.

Jörn lähti sitten ajamaan edellämme kohti seuraavaa majapaikkaamme. Hän oli vähän ihmeissään, kun kerroin, että matkanopeutemme on n. 25 km/h. Hänellä taisi olla vaikeuksia ajaa niin hiljaa, sillä painelimme koko loppumatkan noin 30 km/h. Hyvästelimme molemmat saksalaiset ystävämme tässä vaiheessa, Marc oli ajanut meidän kanssa Ratzeburgista saakka ja jatkoi vielä 60 km kotiinsa Hampuriin.

Hotellimme Arlenburgissa oli mukava pieni Gasthaus, jonka autotalliin saimme ajopelimme yöksi turvaan. Kyseltyämme iltapalamahdollisuutta meidät ohjattiin naapuriravintolaan, jossa palkitsimme itsemme oluella ja perisaksalaisella Currywurstilla ja perunasalaatilla. Päivä oli reissumme pisin, sillä mittariin kertyi 119 km.

We had to stop two times during the day to get our batterys charged. Once in Ratzenburg for two hours during our long lunch and the second time at the Lauer See. Unfortunately this nice beach restaurant was closed, but we could still charge our batterys for one hour.

I had planned to meet Jörn with his velomobile at our hotel in Arlenburg, but because of our delay he desided to come to the lake.

I had met Jörn the first time in Finland where he was with the Great Baltic Sea Ride recumbent group in the year 2014. He kindly guided us the last 10 km to our hotel. There we said goodbye to our new and old German friends. It was nice to meet you!

The hotel is a small gasthaus with cosy rooms and where we were allowed to put our recumbents safely into a garage.

In the nearby restaurant we had our well earned beer and of course some typical German curry sausage with potato salad, yam!