Viestintävälineiden kehittyminen liittyy teknologian kehittymiseen ja niiden käyttö kulttuurien kehittymiseen. Kulttuurien kehittyminen on puolestaan vaikuttanut teknologian kehittymiseen, mutta kulttuuri on aina ollut säilyttävä ja muutosta hidastava voima.

Tietokoneiden kehittyminen 1950-luvulla avasi informaatioteollisuudelle aivan uudet visiot. Kirjapainot löysivät pian tietokoneiden mahdollisuudet tekstinkäsittelyn apuvälineenä. Informaatio-käsitteen teorian muodostuminen kybernetiikan tutkijoiden Wienerin ja Claude Shanonin työn tuloksena antoi tietotekniikalle uusia työkaluja kuvien käsittelyn kehittämiseksi. Tietotekniikan ja tilastollisten menetelmien kehittäjän Claude Shanonin mukaan informaatio on negatiivista entropiaa, negatiivista hajetta. Entropiaa on esimerkiksi radiosta kuuluva avaruuskohina tai television "lumisade", silloin kun ei ole lähetystä. Kun kohina tai lumisade järjestetään tiettyyn aaltomuotoon, entropia vähenee ja syntyy informaatiota joka välittyy äänen ja kuvan muodossa. Valokuvissa kuvan pienin yksikkö on hopeakide, joka ennen valottumista on täysin hajanaisena hopeahiukkasten entropiana valokuvamateriaalin pinnassa.

Kirjapainoteollisuudessa valokuvat ja muut sävykuvat muutettiin painokelpoisiksi rasteroimalla. Pisteiden koolla ja tiheydellä luotiin illuusio alkuperäisestä sävykuvasta. Informaatio negatiivisena entropiana johti oivallukseen kuvien käsittelemisestä myös negatiivisen entropian tavoin. Avaruusteknologian tarpeet kehittivät kuvan käsittelyä tietokonetekniikalla kuvainformaation välittämiseksi avaruusaluksista häiriöittä maan päälle. Valokuvaa oli välitetty analogisessa muodossa, mutta näin välitetty kuva oli altis häiriöille ja kuvainformaatio vääristyi matkalla maahan. Tähän ongelmaan löytyi vastaus digitaalisesta, tietokoneavusteisesta kuvan välityksestä. Tietokonemuistin pienin yksikkö, bit, otettiin käyttöön kuvainformaation välitykseen. Tietokonehan muodostuu miljoonista kytkimistä, jotka ovat joko päällä (1) tai pois päältä (0). Näiden kytkimien asennoilla voidaan luoda illuusio kuvasta. Tietokoneiden muistin kehityttyä riittävän suureksi voitiin hajeesta luoda kuvainformaatiota tietokoneilla 1970-luvulla. Syntyi myös tietokoneitten työpöytäympäristö. Tietokoneen ruudulla pyrittiin imitoimaan työpöydän todellisuutta ja näin helpottamaan tietokoneen käyttöä.

Digitaalisesta viestinnästä on tulossa koko viestintäteollisuutta yhdistävä tekijä. Informaatio digitaalisessa muodossa on pohjana mitä erilaisimpiin viestintävälineisiin. Uudet sähköiset viestimet ovat lähinnä perinteisten viestintävälineiden yhdistelmiä, kuten kuvapuhelimet television ja puhelimen yhdistelmiä tai kuvalevyt, jotka yhdistävät elokuvan, musiikin ja kirjan tietokoneen pyörittämäksi multimediaksi. Kun vastaanottaja pystyy lisäksi osallistumaan viestin muokkaukseen, puhutaan interaktiivisesta hypermediasta. Musiikin tallennukseen suunnitellusta cd-levystä tuli ensimmäinen digitaalisen multimedian jakeluväline. Nyt on kehitetty uusi dvd-standardi, johon mahtuu jopa 10 cd-levyn tietomäärä. Dvd:lle voi myös vastaanottaja kirjoittaa. Näin siitä on suunniteltu tulevien hypermediatuotteiden jakelukanavaa.

Internet on oiva esimerkki hypermediaksi kehittyvästä viestintävälineestä. Se on alun pitäen rakennettu tekstipohjaiseksi vuorovaikutteiseksi verkkoympäristöksi. Koko kansan välineeksi Internetin tekivät helppokäyttäiset graafiset selainohjelmat. Internetissä pyörivät näyttävät multimedia-animaatiot, mutta interaktiivisuus ja tekstin typografiset muotoilumahdollisuudet ovat vielä lapsenkengissä. Näissä riittääkin tekemistä Internetin selainohjelmien tekijöillä. On suhteellisen helppoa tehdä oma kotisivu verkkoon, mutta kuinka saada siitä selkeä ja tyylikäs - siinä haaste tämän päivän mediasuunnittelijalle. Historian ja traditioiden tuntemus tulee avuksi uusien medioiden suunnittelijalle.

Viestintämenetelmien keksimisestä muodostuu median aikajana. Valtaosa viestintämenetelmistä on säilynyt nykypäivään, vaikka niiden merkitys on kääntynyt laskuun. Tulevaisuuden visiot viittaavat henkilökohtaisten moniviestintäjärjestelmien, tiedonsiirron, kuvan, äänen, elävän kuvan, datan ja tietokantayhteyksien olevan seuraava merkittävä uusi aalto.

Uusien viestimien ammatillinen koulutus on vasta aluillaan. Uusien medioiden taitajat ovat yleisimmin itseoppineita kuten television ohjelman tekijät olivat sen alkuaikoina. Medioiden kehittäminen on lähinnä ollut insinöörien harteilla, tarvitaan kuitenkin entistä laaja-alaisempaa koulutusta ja tutkimusta.