Varhaisimmat tunnetut kirjoitusjärjestelmät syntyivät noin 6000 vuotta sitten Egyptissä ja Sumeriassa. Ne olivat aluksi hieroglyfejä eli kuvakirjoitusta, joka muuttui vähitellen käsitekirjoitukseksi sekä myöhemmin äänne- ja aakkoskirjoitukseksi. Nykyinen 22-30 kirjainmerkkiin perustuva järjestelmä, jossa kullakin äänteellä on oma graafinen merkkinsä, on käytössä eri puolilla maailmaa ja se on soveltunut mitä erilaisimpien kielien tulkitsemiseen. Toisaalta myös kielet ovat sopeutuneet aakkostoon siten, että vaikeasti ilmaistavat kurkkuäänteet ja sävelasteikko ovat kadonneet kielistä pois, kuten esimerkiksi suomen kielessä. Toisaalta myös ääntäminen ja kirjoitusasu ovat kehittyneet omia teitään, kuten esimerkiksi englannin kielessä.

Kuvakirjoitus kehittyi Kiinassa käsitekirjoitukseksi. Kuvamerkit pelkistyivät ideogrammeiksi eli sanakirjoitukseksi, jota käytetään Kiinassa yhä edelleenkin. Maassa on kehitetty myös äännekirjoitus, mutta sen käyttöä vaikeuttavat toisistaan paljon poikkeavat kiinan kielen murteet. Ideogrammit on helppo ymmärtää, koska ne merkitsevät kirjoitettuina samaa, vaikka ne lausutaankin eri tavoin eri puolilla Kiinaa. Vanhaa kirjoitusjärjestelmä onkin tärkeä maata yhdistävä tekijä.

Kansainvälisissä tapahtumissa käytetään usein moderneja hieroglyyfejä opasteina. Esimerkiksi olympialaisissa käytetään jokaisesta urheilulajista omaa lajitunnusta. Lillehammerin talvikisoissa lajitunnuksien muotoa olivat inspiroineet kivikautiset kalliomaalaukset. Tietokoneohjelmissakin käytetään kuvakirjoitusta: graafisissa ohjelmissa ikoneilla eli kuvakkeilla ohjataan toimintoja.

Sumerialaisten arvellaan keksineen kuva- ja käsitekirjoituksen, joka jo kolmannen vuosituhannen alussa muuntautui puhtaaksi tavukirjoitukseksi. Nuolenpää- eli kiilakirjoitus sai nimensä nuolenkärkeä muistuttavista muodoista. Kirjoitus tehtiin savitaulun molemmille puolille kolmisärmäisellä puupuikolla, ja lopuksi savitaulut kuivattiin auringossa.

Babylonian ja Assyyrian pääkaupunkien Babylonian ja Niniven palatseja ja temppeleitä koristaneet reliefit eli korkokuvat, siivekkäät härät, leijonat, aarnikotkat ja mielikuvitusolennot, ovat ilmestyneet vuosituhansia myöhemmin Euroopan keskiaikaisen heraldisen taiteen symboliseen kuvastoon.

Välimeren ympäristössä kuvakirjoitus on vähitellen muuntunut ja supistunut kolmisenkymmentä kirjainmerkkiä käsittäväksi äännekirjoitukseksi, ensin kreikkalaiseksi, sittemmin latinalaiseksi aakkostoksi. Latinalaisen aakkoston kirjainmerkit ovat kehittyneet kreikkalaisista ja kreikkalaiset foinikialaisista. Näiden äänteellisten kirjainten ulkoasu on kehittynyt hieroglyfeistä.