Kansanopetus nähtiin tarpeellisena. Luku- ja kirjoitustaito yleistyivät, ja kirjojen kysyntä kasvoi. Kirjoista otettiin suurempia painoksia. Myös Pompeijin kaupungin löytyminen Vesuviuksen tuhkasta nosti uudestaan mielenkiinnon antiikin saavutuksiin. Tästä nousi uusklassismi, jota Suomessa kutsutaan kustavilaisuudeksi. Arkkitehtuurissa hallitsevia ovat antiikin pilarit ja päätykolmiot. Sommittelu on symmetristä ja koristeaiheet antiikista. Helsingissä Senaatintori ympäröivine rakennuksineen edustaa puhdasta uusklassismia. Uusklassismi oli paluuta antiikin ja renessanssin ihanteisiin ja pelkistetyn klassiseen ilmaisuun. Graafisen muotoilun alalla tämä oli viimeinen yhtenäinen tyylikausi Euroopassa.

Uusklassisen kirjainmuotoilun suuripana mestarina pidetään italialaista Giambattista Bodonia. Hänen työnsä pohjasi Fournierin malliin. Myös Bodoni julkaisi oman 'Manuele Typograficon'. Teos sisältää yli 100 antiikvakirjaimistoa, 50 kursiivileikkausta ja lisäksi kreikkalaisia muita eksoottisia aakkostoja. Bodonin uusantiikva on matemaattisen säännöllistä, geometristä ja pelkistettyä. Uusantiikvan muodot onkin luotu harpilla ja viivottimella. Kirjainten hius- ja vahvanviivan ero on voimakas. Kaarikirjainten muoto perustuu soikioon. Bodoni teki kirjaimistostaan toistakymmentä eri leikkausta: kapeaa, leveää, laihaa ja lihavaa.

Tyylillisesti 1800-luvun alku merkitsi paluuta perinteisiin. Keskiajan aatemaailman ihannointi synnytti romantiikaksi kutsutun ajanjakson. Meillä se oli nimenomaan kansallisromantiikkaa, oman kulttuurin ja perinteen löytämistä. Rakennustaiteessa mm. uusgotiikka ja uusrenessanssi ja eri tyylien sekoitukset tulivat muotiin. Painokoneitten nopeus kasvoi, ja keksittiin mm. rotaatiopaino ja ladontakone. Painotuotteiden kuvituksen kehittymiseen vaikuttivat laakapainon, kivipainon nykyaikaisen offset-painon edeltäjän, keksiminen sekä valokuvien käyttö ja valokuvausmenetelmän tulo kuvalaattojen tekoon.

Mainonnan kehittyminen sanomalehdissä asetti uusia vaatimuksia kijaimistoille. Tarvittiin pieneen tilaan sopivia paksumpia, näkyvämpiä kirjainleikkauksia. Kyltti- ja julistemaalarit vahvistivat ja tasasivat uusantiikvan muotoja näkyvyyden parantamiseksi. Näin syntyi egyptienne -kirjainmuoto. Nimensä egyptienne sai Napoleonin sotaretkistä, sillä niitä uutisoitaessa käytettiin usein juuri tätä uutta kirjainmuotoa. Egyptiennet tulivat suosituiksi otsikoissa, julisteissa, pakkauksissa, ilmoituksissa ja amerikkalaisissa etsintäkuulutuksissa. Egyptienne on rasittavaa luettavaa leipätekstikirjaimena. Siitä tuli vahvojen päätteittensä vuoksi yleinen kirjain uusiin kirjoituskoneisiin, joissa kirjainvälejä ei voida tasata kuten ladottaessa. Kapeitten kirjainten, kuten I:n ja J:n päätteitä levittämällä saadaan ne lähes yhtä leveiksi kuin muutkin kirjaimet ja näin tekstien ulkoasusta saadaan tasaista ja kolotonta. Visuaalisen iskevyytensä ja selkeytensä ansiosta egyptiennet ovat edelleen hyvin suosittuja. Egyptienneä käytetään myös tietokoneissa ohjelmointitekstinä, sillä paksuna se näkyy hyvin tietokoneen näytöllä.

Englantilaiset suunnittelivat tasapaksun, pelkistetyn päätteettömän kirjainmuodon, jota he kutsuivat goottilaiseksi. Mannermaalla sitä pidettiin jäykkänä ja rumana ja sitä alettiin kutsua ranskanlaisittain groteskiksi (grotesque = kumma, luonnoton, naurettava). Wiliam Caslon IV kehitti useita päätteettömiä versaaleja (isoja kirjaimia). Malli päätteettömälle kirjainmuodolle löytyy jo muinaisesta Kreikasta 400 ekr. Aluksi groteskia käytettiin otsikko- ja mainospainatuksiin. Pienet kirjaimet (gemenat) suunniteltiin vasta 1800-luvun loppupuolella. Groteski levisi varsinkin Saksaan, jossa kirjaimet muotoiltiin yleensä geometrisen koviksi ja tasapaksuiksi. Englantilaiset groteskit olivat pehmeämpiä ja viivan paksuus vaihteli, jotta kirjaimet näyttäisivät selkeämmiltä. Groteskia pidetään yleensä modernina tämän vuosisadan kirjainmuotona. Se kilpailee lähes tasaveroisesti antiikvamuotojen kanssa. Leipätekstinä antiikvaa pidetään helppolukuisena, mutta otsikkoteksteinä groteskit ovat yleensä näkyvämpiä ja selkeämpiä.

Ranskalainen Niépce valmisti ensimmäisen valokuvan tinalevylle vuona 1826. Thomas Alva Edison rakensi äänentallenukseen ja toistoon vahasylinteriin perustuvan fonografin vuonna1877. Edison teki ensimmäiset elokuvakokeilut vuonna 1889, ja ensimmäinen julkinen elokuvaesitys pidettiin 1895. Seuraavana vuonna julkaistiin ensimmäinen sanomalehtisarjakuva. Kaukoviestintävälineet kehittyivät nopeasti. Optisilla semaforeilla viestittiin 3 minuutissa 800 km matka Lontoon ja Plymontin välillä 1700-luvun lopulla. Napoleonin aikaisessa Ranskassa niillä oli suuri sotilaallinen merkitys. Lontoolaiset pankkiirit tekivät sievoiset voitot saatuaan kirjekyyhkyillä tiedon Napoleonin tappioista Waterloossa 1815. Sähkövirtaan perustuva langallinen lennätin rakennettiin Saksassa 1833. Samuel Morse kehitti lennätinaakkoset, jotka mahdollistivat sähkötyksen jopa 50 sanan minuuttivauhdilla. Merikaapelit tekivät mahdolliseksi mannertenvälisen viestiliikenteen jota ennen hoisivat kirjekyyhkyt. Graham Bell esitteli puhelinlaitteen 1876. Puhelimitse tapahtuva uutispalvelu alkoi Unkarissa 1890-luvulla. Tämä oli alkuna lankaradion kehittämiseen. Langaton lennätin kehitettiin 1800-luvun lopulla. Kokeita ja keksintöjä tehtiin myös liikkuvien kuvien välitykseen. Vaikka tekniset edellytykset radiotoiminnan luomiseksi olivat jo olemassa, varsinaista yleisradiotoimintaa saatiin odottaa vielä parikymmentä vuotta.