Mikael Agricola: ABCkiria (1543) ja Se Wsi Testamenti (1548)
1600- ja 1700-luvulla kirjoja julkaistiin vain vähän. Sisällöltään ne olivat hyödyllisiä ja opettavaisia.
Lönnrotin Kalevala loi Suomelle myyttisen menneisyyden.
Kirjailijat rakensivat kuvaa suomalaisuudesta: isänmaan luontoa ja kansaa ihailtiin.
Topelius kirjoitti satuja ja lapsille suunnattuja teoksia.
Kansallisrunoilija Runeberg ihannoi suomalaisen sotilaan sankaruutta ja viljelijän sitkeyttä, vaikka itse kuuluikin ruotsinkieliseen sivistyneistöön.
Esimerkkiteos: J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat.
Elämää pyrittiin kuvaamaan mahdollisimman todenmukaisesti.
Taustalla teollistuminen ja kaupungistuminen
Kirjallisuuden aiheina usein yhteiskunnan epäkohdat, päähenkilöinä tavalliset köyhät ihmiset
Esimerkkiteos: Minna Canthin Anna Liisa
Taustalla Venäjän sortokaudet: suomalaiset haaveilivat itsenäisyydestä
Huomio kiinnitettiin ihmisen sisimpään, jota kuvattiin symbolien avulla.
Kalevalasta kiinnostuttiin uudestaan.
Esimerkkiteos: Einon Leinon Helkavirsiä
Taustalla Suomen itsenäistyminen ja ensimmäinen maailmansota
Romantisoitiin koneita, suurkaupunkeja ja eksoottisia maita. Nuorten runoilijoiden ryhmä otti nimekseen Tulenkantajat ja iskulauseekseen "Ikkunat auki Eurooppaan!"
Ajateltiin, että tekniikka ratkaisee maailman ongelmat.
Kirjoitettiin loppusoinnuttomia ja kokeilevia runoja.
Esimerkkiteos: Edith Södergranin Runoja
Taustalla toisen maailmansodan, talvi- ja jatkosodan kauhut. Tekniikka ei ratkaisutkaan kaikkia maailman ongelmia.
Toisaalta sodan todellisuutta haluttiin kuvata realistisesti, toisaalta paettiin synkkyyttä kuvitteellisiin maailmoihin tai kauas historiaan.
Esimerkkiteoksia:
Väinö Linna: Tuntematon sotilas
Tove Jansson: Vaarallinen juhannus ja muut Muumi-kirjat
Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
Taustalla teknologian kehitys ja nuorisokulttuurin synty
Vapaamittaisia ja kokeellisia runoja, lyhyttä ja toteavaa proosaa
Sotamuistojen käsittelyä
Esimerkkiteos: Veijo Meren Manillaköysi
Kirjallisuus vastusti perinteisiä arvoja: kirkkoa, armeijaa ja koulua.
Taide otti voimakkaasti kantaa.
Hippiaate, luokkatietoisuus ja ympäristönsuojelu olivat tärkeitä aatteita.
Esimerkkiteos: Hannu Salaman Juhannustanssit
Taustalla 1980-luvun nousukausi, Neuvostoliiton hajoaminen ja 1990-luvun lama
Lajit ja tyylit sekoittuvat. Intertekstuaalisuus eli toisiin teksteihin viittaaminen oli tavallista.
Tehokeinoina käytettiin ironiaa ja parodiaa.
Kirjoissa mikään ei ollut varmaa: kertoja saattoi olla epäluotettava tai loppu jäi avoimeksi.
Esimerkkiteos: Rosa Liksomin Yhden yön pysäkki
Taustalla globalisaatio, ilmastoasiat, terrorismi ja median tunkeutuminen kaikkialle.
Painetun kirjallisuuden asema horjuu, vaikka toisaalta erilaisia teoksia julkaistaan enemmän kuin koskaan ennen.
Tyypillisiä piirteitä ovat esimerkiksi faktan ja fiktion sekoittuminen, kielellä leikittely ja dystopiat.
Nykykirjallisuuden piirteistä on kuitenkin vielä vaikea sanoa mitään varmaa, koska elämme sen keskellä
Prezi-esityksen tekijä: Johanna Rämö