Syyslukukausi 2019
Olen nyt kirjoittanut pari juttua joululomaa edeltävän kouluviikon kalastuskurssista. Jatkossakin tavoitteena on vähintään parin viikon välein kirjoittaa, mitä koulussa touhutaan. Tässä seuraavassa käyn läpi, mitä kaikkea muuta syksyn aikana on ehditty luonto- ja ympäristöalan perustutkinnossa opiskella. Jos joku haluaa lisätietoja esim. kurssien laajuuksista opintopisteinä, niin kannattaa tutustua opintosuunnitelmaan: OPINTOSUUNNITELMA.
Kasvikurssi
Opinnot Toivoniemessä alkoivat 12.8.2019 ja ensimmäinen isompi opintokokonaisuus oli luonto- ja ympäristötuntemuksen kokonaisuuteen kuuluva kasvikurssi. Kurssin tavoitteena oli oppia 120 Pohjois-Lapin kasvilajia aina sammalista ja jäkälistä tyypillisimpiin puihin. Opetus toteutettiin käytännönläheisesti kolmen ensimmäisen opintoviikon aikana. Kiersimme Vesa-open kanssa luonnossa ja tutustuimme kasvilajeihin. Kasvilajeihin tutustuminen alkoi aivan koulun lähimetsistä. Kävimme myös useaan kertaan Inarin kylän leipeillä eri kohteissa. Lisäksi teimme kaksi pidempää päiväretkeä. Toinen suuntautui Kevon kansallispuiston liepeille ja toinen Saariselän tunturimaastoon, jossa pääsimme tarkemmin tutustumaan tunturikasvillisuuteen.
Sen lisäksi, että kurssin aikana opittiin tuntemaan lukemattomia Pohjois-Suomen kasveja, se antoi myös aimoannoksen oppia paikallistuntemuksesta Inarin kunnan alueella. Tällaiselle vasta Lappiin muuttaneelle tämä oli yhtä lailla tärkeää. Kurssin tentti toteutettiin ulkona kasvintunnistuskokeena. Kokeessa oli kaikkiaan 40 kasvia.
Kalastus
VAPAKALASTUS
Kalastus on yksi valinnaisista aineista. Tämä eroaa kuitenkin muihin valinnaisiin siinä, että se toteutetaan kokonaan koululähtöisesti opettajien johdolla. Kaikissa muissa valinnaisissa opetus koostuu pääosin työssäoppimisesta oikeilla työpaikoilla. Kalastuksen osalta toimitaan näin, koska olisi vaikea löytää työnantajaa, joka pystyy antamaan näin monipuolisen kattauksen kalastuksesta ja oppilaitoksella on kerrassaan erinomaiset puitteet ammattimaisen opetuksen antamiseen kalastuksen osalta.
Kalastuskokonaisuus alkoi mukavan leppoisasti aurinkoisena syyskuun päivänä, kun tutustuimme ahvenen jigauksen saloihin Paavon ja Jarmon johdolla. Lyhyen teoriaopetuksen jälkeen siirryimme Vastusjärvelle jigaamaan. Paavo ja Jarmo toimivat omien, vähän rouheampien, veneiden kippareina. Me saatiin kahden opiskelijakaverin kanssa käyttöön koulun moottorivene. Näin saatiin koko kalastuskurssiporukka, vähän toista kymmentä henkeä, kerralla vesille. Kaikissa veneissä oli käytössä kaikuluotain, jonka avulla pyrittiin järven selältä löytämään ahvenparvia. Vastusjärvessä on hyvin ahventa, joten saalista tuli määrällisesti mukavasti, isoimpien ahven ollessa puolenkilon luokkaa. Tällä kertaa kuitenkin sellaiset kunnon isomukset, jotka lähentelevät kiloa tai ylikin, niin jäivät odottamaan tulevia reissuja.
Myöhemmin samalla viikolla vapakalastus jatkui Inarijärvellä, koulun kalastustukikohdassa, Kotkaniemessä. Kyseessä on todella komea paikka. Sieltä löytyy majoitustupa- ja keittiö, rantasauna- ja aitta -rakennus, kalankäsittelypaikka sekä puuliiteri ja ulkohuussi. Kotkaniemen reissulla kohdekalana oli harjus ja jos hyvä tuuri kävisi, niin miksei taimenkin voisi siiman päähän löytää. Kalastus tapahtui koulun isommalla paremmalla moottorivneellä, Röntqvistillä ja Paavon omalla veneellä. Tällä kertaa kalastusvuoroja jouduttiin hiukan kierrättämään, kun kaikkia oppilaita ei millään saatu kahteen veneeseen mahdutettua. Ei se Inarinjärvi meitä tyhjin käsin jättänyt. Veneisiin nousi komeita harjuksia, isoimpien ollessa lähellä 50 cm. Omaksi parhaaksi jäi mukava 45 cm harjus, joka oli elämäni tähän asti suurin. Jälleen siis sai kokea hienoja kokemuksia. Missäköhän muussa koulutuksessa pääsee kokemaan samoja fiiliksiä?
VERKKOKURSSI
Pari viikko tästä, niin kalastushommat jatkuivat Kotkaniemessä verkkokalastuksella. Edessä oli käytännössä kaksi viikkoa kalastusta putkeen. Ensimmäisellä viikolla harjoiteltiin verkkokalastuksessa tarvittavia solmuja, verkkojen laskemista ja kokemista ja koulun pienempien moottoriveneiden (Kalapalta) käyttöä. Toisella viikolla olisi sitten näytöt näytöistä, avovesillä tapahtuvasta verkkojen laskusta ja nostosta sekä moottoriveneen käsittelystä kalastustilanteessa.
Itselle lähes kaikki oli verkkokurssilla uutta. Koskaan aiemmin en ollut moottoriveneellä ajanut, verkkoja laskenut tai nostanut. Uutta oppia oli siis paljon luvassa. Motivaatio oli kuitenkin kohdillaan ja se toi kovan halun oppia uutta. Ja kun näyttöpäivä tuli, niin ihan kivastihan kaikki sujui. Verkot menivät paljusta veteen sujuvasti ja kokeminenkin onnistui ilman suurempia haparointeja. Positiivisimpana asiana moottoriveneen käsittelykin alkoi loppumetreillä luonnistua jo ihan sujuvasti.
Verkkokurssilla kalastusta opeteltiin kaupallisen kalastuksen näkökulmasta. Kaikki kylmäketjusta ja hygieniasioista lähtien huomioitiin siten, että kalat pystyttiin toimittamaan ruuaksi opiston keittiölle. Kun kalaakin saatiin mukavasti, niin päästiin treenaamaan myös kalankäsittelyä. Ja ihan siististi kylkiruoto alkoi siikafileistä poistua.
Maastossa toimimisen taidot
Maastossa toimimisen taidoissa olemme käyneet läpi erilaisia taitoja, mitä tarvitaan maasto-olosuhteissa selviämiseen. Ensimmäisenä tutustuimme erilaisten majoitteiden pystytykseen. Liikkeelle lähdettiin ihan perinteisistä kupoli- ja tunneliteltoista. Mutta sittemmin ehdittiin käydä läpi, kuinka saadaan pystyyn kotateltta, laavu sekä korotettu puolijoukkueteltta. Puolijoukkueteltan yhteydessä pääsimme myös kokeilemaan, miten perinteinen puukamina antaa telttaan lämpöä ja tutustuimme myös ns. natokaminan käyttöön.
Pääsimme myös harjoittelemaan tulen tekemistä maasto-olosuhteista. Helppoahan se on kuivasta koivusta tai havupuista. Haastetta tulee kuitenkin heti lisää, kun puut ovat hiukan kosteita ja tuli täytyy saada syttymään kiehisistä, eikä koivun tuohta ole saatavana sytykkeeksi. Paavo-ope näytti vielä, miten tulen teko onnistuu myös tuoreesta ja kosteasta tunturikoivusta.
Retkiolosuhteissa on myös hyvä osata käyttää ruuan valmistukseen erilaisia keittimiä. Pääsimme pikaisesti tutustumaan ja testailemaan veden keittämisen nopeudessa sprii- ja kaasutrangiaa sekä risu- ja bensakeitintä.
Kun olimme harjoitelleet opiston pihalla yllämainittuja taitoja ja jokaisella oli jonkinlainen käsitys, miten maastossa selviydytään, oli edessä ensimmäinen maastossa yöpyminen. Lähdettiin kuitenkin matalan kynnyksen yöpymisestä liikkeelle, kun yöpyminen tapahtui Kenttäniemen laavulla, jonne Toivoniemeltä ei ollut matkaa kuin muutama kilometri. Ja hauskaahan se oli ainakin useimpien meidän mielestä. Majoituimme kahdessa puolijoukkueteltassa. Mielenkiintoisimpana hommana harjoittelimme opettaja Ismon johdolla rakovalkean tekoa sekä nokikahvien keittämistä. Evääksi oli nuotiomakkaraa. Aamulla silmäys luokan whatsapp-ryhmään paljasti, että yö oli ollut yllättävän värikäs ainakin osalle meistä. No, kaikki me selvittiin hengissä ja hauskaakin oli ainakin enimmäkseen.
Kun talvi marraskuussa iski kunnolla päälle, niin pääsimme vielä kokeilemaan kuivapuvut ja pelastusliivit päällä, miten jäistä pelastautuminen onnistuu. Eipä muuta kuin opettajan johdolla Kaamasjoen heikoille jäille pomppimaan. Kun reikä saatiin jäähän aikaiseksi, mikä oli muuten aika haastava tehtävä, sinne vain jäiden sekaan kellumaan. Sieltä sitten pääsimme kokeilemaan naskaleilla ja ilman jäälle nousemista sekä pelastusköyden käyttöä.
Suunnistus
Suunnistus oli niin ikään yksi maastossa toimisen taidot -kokonaisuuden osa-alueista. Lähdimme liikkeelle perusteista. Opettelimme / kertasimme karttamerkkejä ja opettelimme ryhmässä ja pareittain kartanlukua ja erilaisille suunnistusradoilla opiston läheisyydessä. Lisäksi keskeisenä asiana oli kompassilla suunnan ottaminen sekä matkan arviointi maastossa liikuttaessa. Lopuksi meillä oli vielä näyttö, joka toteutettiin yksin suunnistuksena.
Päiväsuunnistuksen lisäksi meillä oli myös yösuunnistusta sekä yösuunnistuksesta oma näyttönsä. Yösuunnistus tapahtui pilkkopimeässä syysmetsässä otsalamppujen valossa. Tämä oli kyllä jännittävää hommaa. Teki mieli kerran, jos toisenkin varmistaa, että on varmasti menossa oikeaan suuntaan ja, että on aivan varma, että on edelleen kartalla.
Mieliinpainuvin muisto suunnistuksesta jäi eräältä perjantai-illalta, kun päätin lähteä opiston lähistölle harjoittelemaan yösuunnistusta. Samalle illalle sattui ehkä vieläkin komeimmat revontulet, mitä olen koskaan nähnyt. Eihän siitä suunnistuksen harjoittelusta tullut kerrassaan mitään, kun koko ajan katse karkasi taivaalla juokseviin revontuliin. Lopulta päädyin eräälle metsäaukiolle ja makoilin vain selällään pehmeällä mättäällä revontulia ihaillen.
Työ ja maastovälineet
Työ- ja maastovälineisiin pääsemme kunnolla käsiksi maaliskuussa 2020, kun moottorikelkkakurssi alkaa. Syystalven aikana ohjelmassa oli kuitenkin moottoriveneiden moottoreiden kausihuollot ja joulukuussa juuri ennen joululoman viettoon lähtöä huolsimme opiston moottorikelkat ajokuntoon. Ainakin itselle molempiin moottorivempeleisiin tutustuminen opetti paljon uutta, kun aiemmassa elämässä ole tullut pelattua moottoriveneiden, eikä kelkkojenkaan kanssa.
Saamen kieli ja kulttuuri
Saame kieli ja kulttuuri -opintokokonaisuudessa ei varsinaisesti opiskella Saamen kieltä, vaan kurssi painottuu saamelaiskulttuurin opiskeluun. Erityisesti olemme syksyn aikana tutustuneet, millaista poronhoitajien työ on saamelaisalueella. Opetus on ollut sopiva miksaus teoriaopiskelua ja käytännössä tekemistä. Mieleenpainuvimpana muistona mielessä on poroerotukset, jossa pääsimme mukaan ihan tositoimiin. Lisäksi olemme päässeet mm. naulaamaan poron taljoja seinälle kuivumaan, nylkemään poron koparoita ja savustamaan poron paistia laavussa.
Pohjoissaamen kielen opiskelu
Luonto- ja ympäristöalan opinnot ovat olleet enimmäkseen käytäntöä. Ollaan päästy paljon kokeilemaan ja tekemään asioita luonnossa, mutta kuuluu opiskeluun myös jonkin verran teoriaopiskelua. Itselleni mieleisintä näistä on varmasti ollut Pohjois-Saamen kielen opiskelu. Motivaatio kumpuaa siitä, kun haluan tulevaisuudessa ansaita toimeentuloni jossain päin Lappia. Ei varmasti haittaa, jos vielä joskus hallitsisi suurimman Saamen kielen, eli Pohjoissaamen, niin hyvin, että sillä pystyisi sujuvasti kommunikoimaan.
Saamen kielen opiskelu oli kaikille pakollista, mutta meidän oli kuitenkin mahdollista valita, mitä Saamen kielistä halusimme opiskella (Inarinsaame, Koltansaame vai Pohjoissaame). Itse päädyin Pohjoissaamen kieleen, koska sen puhujia on selkeästi eniten. Saamen kielen opiskelu alkoi lähiopetuksena kaikille pakollisella peruskurssilla. Tämän jälkeen oli mahdollisuus jatkaa kielen opiskelua jatkokurssilla, joka toteutettiin/toteutetaan verkkokurssina aina maanantaiaamuisin. Kurssi jatkuu aina huhtikuulle asti vuonna 2020. Verkkokurssi ja etäopiskelu on ollut kyllä mukava tapa opiskella. Mitä enemmän vain jaksaa tehdä omalla ajalla töitä, sitä enemmän on mahdollista oppia ja saada kurssista irti.
Muut teoria-aineet
Muita teoria-aineita syksyn aikana ovat olleet ainakin maantiedon kurssi, jossa kävimme läpi perusteita maailmankaikkeudesta, omasta aurinkokunnastamme, jääkausista – erityisesti oman mantereemme näkökulmasta ja ilmakehän ilmiöistä, mm. sää ja revontulet. Lisäksi joulukuussa oli kaikille pakollinen ATK-kurssi, jossa perehdyimme Wordin erilaisiin ominaisuuksiin.