Superjuttuja, etäkoulua ja uusien rutiinien opettelua

Elämässä on edelleen ihan superjuttuja!!

Kun seuraa uutisia, Facebookkia, Instaa tai oikeastaan mitä tahansa uutisia tarjoavaa palvelua, niin koko ajan korona nousee kaikessa negatiivisuudessaan esille. Niin kuuluu ollakin. Meidän kansalaisten kuuluu tietää, mitä Suomessa ja maailmalla tapahtuu ja mihin meidän tulee varautua lähitulevaisuudessa tämän kriisin keskellä. Mutta jossain vaiheessa, kun joka tuutista työnnetään koronaepidemian kauheutta, kuppi menee nurin. Tarkoitan tällä korona-ähkyä, joka lisää meidän ihmisten ahdistusta. Näin meinasi minullekin käydä viime viikon lopulla ja tämän viikon alussa. Hoksasin, että täytyy vain alkaa rajoittamaan tuota koronainfoa, eli ei enää viettää niin paljon aikaa kaikkialla siellä, missä asiaa negatiivisuuden keskellä puidaan.

Mutta hei, elämässä on edelleen ihan pirusti hyviä juttuja ja laitetaanpa tähän kärkeen, mitä mahtavuutta elämä on tällä viikolla täällä Kaamasessa tarjonnut. Siistit jutut alkoivat jo viime viikon sunnuntaina, kun asuntolaohjaajista, Jarmo, vei meidät Jessen kanssa pilkkiretkelle. Jarmo lähti liikkeelle moottorikelkalla. Perään lyötiin reki, missä minä ja Jesse matkustettiin. Ajeltiin tästä Vastusjärveltä itään ja Inarijärveä kohti joku 8 kilometriä ja kävästiin koittamassa ahventa parilta pienemmältä järveltä. Hieno reissu hyvässä seurassa ja omalla kohdalle sattuikin yksi puolenkilon ahvenen körmyniska, mikä tietenkin laittoi naaman messingille!

Meillä on Jessen kanssa juomukset (talviverkot) Vastusjärvessä. Viikon aikana se tarjosi toistakymmentä siikaa sekä jokusen mukavan ruokakokoisen hauen. Mahtavaa, että pystytään kalastamaan lähijärvestä, mitä parhainta ja puhtainta lähiruokaa ruokapöytään.

Olen pyrkinyt joka päivä opiskelujen jälkeen tekemään jotain luonnossa. Hanki alkaa kantamaan täällä jo hienosti. Lumikengillä tai metsäsuksilla pääsee suurimmaksi osaksi menemään aivan lumen pinnalla. Alkaa siis olla parhaita talvikelejä liikkua luonnossa. Keskiviikkona käytiin Jessen kanssa kävelemässä pikku lenkki lumikengillä ja valmistettiin ruokaa luonnossa kaasukeittimellä. Listalla oli sillä kertaa pinaatti-pesto-pastaa ja tehtiin hiukan ruokaisempi siitä lisäämällä sekaan haukifilettä. Torstaina ilta-aurinko houkutti minut Vastusjärvelle iltapilkille. Oli upea ilta ja ihan hyvin ahven oli otillaan pieneen tasuriin. Perjantaina puolestaan kävin hiihtämässä metsäsuksilla Kenttäniemen laavulla ja paistamassa siellä makkarat. Laavu sijaitsee Muddusjärven rannalla ja täältä Toivoniemestä tulee sinne matkaa joku 3,5 kilometriä.

Sitten ollaan tietenkin syöty Jessen kanssa hyvin ja erittäin kalapainotteisesti. Ruokalistalla on ollut mm. uunihaukea, paistettua siikaa sekä siika- ja ahvenkeittoa. Ja tänään iltapalaksi taitaa paistua ruisjauhoissa leivitettyä haukea. Joku aina silloin tällöin viisastelee, etteikö jo evät ala kasvamaan – Mutta eivät ne ala!!

Siis kaiken tämän koronahässäkän ja ikävien uutisten keskellä luonnosta saa älyttömästi voimaa ja se on iso voimavara elämässäni tällä hetkellä. Siitä täytyy pitää kiinni jatkossakin!

Etäopiskelua ja kotiliikuntaa, vai liikkumattomuutta?

Etäopiskelu alkoi meillä varsinaisesti tämän viikon maanantaina. Heidin johdolla opeteltiin Saamea maanantai aamuna. Saamen jatkokurssi, onkin syksystä alkaen toteutettu etäopetuksena, joten siinä ei ollut mitään uutta. Saamen jälkeen jatkettiin ympäristölainsäädännön kurssilla, jossa opettajana toimi ryhmäohjaajamme, Vesa. Ympäristölainsäädäntö jatkui vielä tiistaina, keskiviikkona aamupäivän ja heti lounastauon jälkeen meillä oli tentti. Tentti toteutettiin Kahoot-palvelun kautta. Osalla opiskelijoista oli ongelmia nettiyhteyden kanssa, mutta itse olin onnekas ja mitään pätkimistä tai lagaamista ei ollut havaittavissa.

Ympäristölainsäädännön kurssi on ainut lähiaikoina nettiopetuksena tapahtuva kurssi. Jossain vaiheessa keväämmällä on tulossa lintukurssi, mutta sen tarkasta ajankohdasta ei ole vielä tietoa. Meille on avattu nettiin paljon eri YTO -kursseja. Nämä ovat täysin omatoimisesti tehtäviä kursseja, eli opetusta näihin liittyen ei ole. Loppu viikosta oli tarkoitus yrittää panostaa näihin melkoisen paljon, mutta lopulta se jäi vain haaveeksi. No, sain jonkun verran aloiteltua Taide ja luovailmaisu -kurssia, mutta senkin osalta ollaan vielä alkutekijöissä. Ensi viikolla täytyy tsempata tämän suhteen.

Vaikka meillä ei olekaan netin yli tapahtuvaa opetusta lähiaikoina, niin ryhmäohjaajamme, Vesa, pitää meille joka maanantai tunnin. Silloin käydään ilmeisemmin läpi kuulumisia ja Vesa varmasti haluaa patistella meitä tekemään eteenpäin noita YTO -opintoja. Ihan mukava päästä edes kerran viikossa yhteyteen luokkakavereiden kanssa.

Ajattelin myös, että saisin tällä viikolla aloiteltua kotijumppaa. Sain käydä aiemmin hakemassa liikuntavarusteita koulun liikuntasalilta omaan käyttööni ja nyt olisi vain itsestä kiinni saada jumppahommat käyntiin. Mutta eipä tämäkään vielä ihan täysillä ottanut tuulta alleen. Pitää olla kuitenkin tyytyväinen, kun sain yhden hyvän jumpan tällä viikolla toteutettua.

Opiskelu- ja jumpparutiinit hakevat vielä siis uriaan. Toivotaan, että hiljalleen päästään niiden osalta parempaan vauhtiin.

Lopuksi

Vaikka olenkin pyrkinyt positiivisuuteen ja paljon asioita on elämässä tosi hyvin, niin rehellisyyden nimissä on myös asioita, mitkä harmittavat. Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto on luonteeltaan paljon käytännön tekemistä sisältävä koulutus ja etäopetus ei istu siihen kovinkaan hyvin. Opettajat kyllä tekevät hienoa työtä etäopetuksen toteuttamiseksi mahdollisimman laadukkaasti, mutta kuitenkin harmittaa, kun esimerkiksi koulutukseen kuuluvat mahtavat leirit ja pilkkireissut jäivät/jäävät kevään osalta toteutumatta.

Meillä on ihan huikea porukka meidän luokalla ja moneen luokkakaveriin ehti muodostua erityinen ystävyyssuhde. Välillä on ollut ihan rehellistä ystävien kaipausta ja ikävää, kun ei olekaan ollut enää mahdollista nähdä kasvotusten. Toki pidämme yhteyttä aktiivisesti whatsappin kautta, mutta ei se tietenkään ole sama kuin kasvotusten kommunikointi.

Meille tuli perjantaina tiedote, että etäopetus jatkuu ainakin heinäkuun loppuun asti. Tämä oli odotettavissakin, että kevätlukukaudella ei lähiopetusta enää ole, mutta kuitenkin se jotenkin riipaisi.

Välillä on myös huolen ja pelon tunteita. Vaikka haluaisi pitää mielen positiivisena, niin pelottaa, miten pahaksi koronaepidemia Suomessa yltyy. Mutta eipä tässä auta kuin mennä vain päivä kerrallaan eteenpäin ja yrittää kaikesta huolimatta elää mahdollisimman hyvää elämää.