Pohjustusta

Edessä olisi viisi melko intensiivistä päivää. Viikon tärkein tavoite oli siis saada lumielokuvateatteri pystyyn. Ja melkoisen hulppea pytinki siitä olikin tulossa. Sienävallit olivat kolmisen metriä korkeat, tyvestä lähes metrin paksut ja ohenivat jonkin verran huippua kohti. Lisäksi pystyyn täytyi saada yli neljä metriä korkea valkokangas ja yleisölle katsomo. Kaikki rakenteet tulisivat koostumaan vain ja ainoastaan lumesta. Jos elokuvateatteri saataisiin pystyyn aikataulussa, niin sitten oli luvassa vielä lumilyhtyjen tekoa sekä Sajoksen pihalle täytyisi saada aikaiseksi pienempi valkokangas.

Emme olleet ihan varmoja, mihin olimme päässeet mukaan. Kuuleman mukaan kuitenkin koko viikon kestävä projekti olisi edessä, eli ilmeisesti ihan pikku pytingistä ei ollut kyse. Kun päästiin paikalle ja näki kaivinkoneen ja vallielementin rakantamiseen tarkoitetun muotin, niin alkoi lumielokuvateatterin todellinen koko hiljalleen paljastua. Hommia oli siis edessä kovasti.

Työnjohtajana rakennushommissa toimi VP tai Vellu, sai kuulemma kutsua kummin tahansa. Vellu oli jo viime vuoden tapahtumassa ollut päävastuussa tuon komean lumirakennelman pystyyn saattamisessa, joten hänellä oli homma hyvin hallussa. Meillä siis oli helppo homma – Tehdä vain ne asiat, mitä Vellu käski.

Elokuvateatterin rakentaminen

Lumielokuvateatterin rakentaminen alkoi seinäelementtien pystyttämisellä. Tämä tapahtui siten, että kaivinkone täytti muotin lumella. Muotti oli mitoiltaan kolmisen metriä korkea ja kuutisen metriä pitkä. Tyvestä läpi mitta oli vajaan metrin ja huippua kohti muotti suippeni jonkin verran. Muotin sisällä oli aina kolme henkilöä tamppaamassa lunta, että se tuli varmasti tiiviiksi joka kohdasta. Lopulta, kun muotti saatiin täyteen lunta, työnnettiin sitä neljän ihmisen voimin muotin mitan verran eteenpäin. Tarvittaessa sitä vielä käännettiin, että saatiin seinät kaareutumaan haluttuun suuntaan.

Muotissa oleminen oli melkoisen fyysistä puuhaa. Tamppaaminen paksussa lumessa sai sykkeen äkkiä nousemaan. Mutta ennen kaikkea se oli todella lumista hommaa. Lumi muottiin tuli kaivinkoneen murskaimen kautta ja se sai lumen pöllyämään. Tuntui pahimmillaan kuin olisi ollut jossain lumimyrskysimulaattorissa. Vaikka kuinka lumipyryltä yritti suojautua, niin se tunki aina jostain raosta kasvoille.

Kun lumielokuvateatterin takaseinä oli saatu pystyyn, oli mahdollista jakaa työntekijät kahteen porukkaan. Toinen porukka pääsi tekemään katsomoa, kun toinen porukka jatkoi edelleen seinäelementtien parissa. Kaivinkone oli kasannut katsomoa varten lunta takaseinää vasten. Sopivan mittaisilla vanerin palasilla muotoiltiin oikean muotoiset ja korkuiset istuimet. Välissä lumi tasoiteltiin ja tampattiin tiiviiksi.

Elokuvateatteri tarvitsee tietenkin valkokankaan. Valkokangas rakennettiin puolimetrisen lumesta työstetyn korokkeen päälle. Varsinainen valkokankaan muotti oli mitoiltaan nelisen metriä korkea ja lähes 10 metriä pitkä ja paksuuttakin löytyi alaosasta toista metriä. Kaivinkone täytti muotin, kuten seinäelementtienkin osalta ja me työntekijät tamppasimme lumen tiiviiksi.

Kaikkine osineen elokuvateatteri valmistui torstai aamupäivästä. Aikaa kului siis kolmen pitkän koulupäivän verran ja vielä kaksi puolikasta päivää päälle.

Torstaina lounastauon jälkeen päästiin lumilyhtyjen kimppuun. Lyhdyn muottina oli vähän toista metriä korkea, neliskulmainen vanerirakennelma, jonka yhden seinämän leveys oli puolen metrin luokkaa. Tämä lapioitiin lunta täyteen, yksi ihminen tamppasi muotissa lunta tiiviiksi ja lopuksi kahden henkilön tasaisella nostolla poistettiin muotti. Lopputulemana piti olla komea ja sivuiltaan tasainen pilari. Alku vaati kuitenkin hiukan koeponnistusta, kun ensimmäiset pilarit romahtivat jo nostovaiheessa. Työnjohtaja-Vellun johdolla todettiin, että steariini muotin sisäpinnassa ei ollutkaan hyvä idea. Muotin pesuoperaation jälkeen alkoikin syntyä melkoisen oppikirjamaisia lumipilareita. Perjantain projektina pystytettiin vielä Sajoksen pihalle pienempi elokuvaskriini sekä Sajoksen taakse tuttuja lumipilareita lumilyhtyjen tekoa varten.

Lopuksi

Itseltä ainakin unohtuu välillä, miten paljon vapaaehtoisia ja järjestäjiä tarvitaan pienempien ja tällaisten vähän suurempien tempausten taustalle. Oli silmiä avaavaa päästä talkoilemaan Skápmojen hyväksi ja vieläpä todella mielekkäällä tavalla.

Tällainen oli siis meidän ulkoilman ja lumentäyteinen viikko sekä panoksemme Skápmagovat -elokuvafestareiden hyväksi. Jälleen aivan huippu viikko takana. Mikäpäs se oli touhutessa maailman parhaiden luokkakavereiden kanssa ja vielä loistavan työnjohtajan, Vellun, hoteissa.