Kalastusviikko käyntiin maanantaina 16.12.2019
Viimeinen viikko koulussa ennen joululomaa oli kokonaan pelkkiä kalahommia ja se jos, mikä saa tällaisen kalastushullun sydämen sykähtämään. Maanantai oli vielä siinäkin mielessä vähän spesiaalipäivä, että sain luvan toimia ryhmämme apuopena, kun varsinainen kalastusopettajamme, Ismo, oli estynyt tulemaan paikalle. Tehtävänanto oli kuitenkin selkeä: 1) Kokea juomukset ja nostaa samalla verkot pois järvestä 2) Pestä ja setviä verkot sekä ripustaa ne kuivumaan 3) Käsitellä mahdollinen kalasaalis syömäkuntoon.
Juomuksille mars!
Viiden hengen ryhmämme pääsi suuntaamaan Vastusjärvelle kohti juomuksia (talviverkot) tuttuun tapaan vähän myöhässä aikataulusta. ”Matti-Myöhäsiä” saa aina odottaa. Jalkapatikassa mentiin tällä kertaa, kun verkoille oli sen verta lyhyt matka. Mukana ahkiossa oli perusvarustus, mitä tarvitaan talviverkkojen kokemiseen; kaira, koukkari (jolla saadaan verkon pää koukattua jään alta ylös), tuura, kala-astia ja puukko kalojen verestykseen.
Ensimmäisen verkon kohdalla kävimme lyhyesti läpi, miten talviverkostus normaalisti tapahtuu. Nyt päästiin kuitenkin oikaisemaan useassakin vaiheessa, kun verkkoja ei ollut enää tarkoitus vetää takaisin jään alle, vaan nostaa kokonaan ylös järvestä. Juomustukseen päästään kuitenkin vielä kunnolla käsiksi heti alkuvuodesta, kun talviverkkokurssi varsinaisesti alkaa ja silloin päästäänkin kunnon apajille Inarijärvelle.
Koska useimmat porukastamme eivät olleet koskaan kokeneet talviverkkoja, niin vaihdoimme verkon kokijaa jokaisella kolmella verkolla. Näin saatiin uusia kokemuksia mahdollisimman monelle. Omana hommana opastuksen lisäksi oli irrotella kalat verkoista ja verestää ne.
Verkkoja oli järvessä kaikkiaan kolme kertaa 60 metriä. Ja eihän se Vastusjärvi ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan antoi hyvää ruokalat useammallekin syöjälle. Kaikkiaan saaliiksi tuli 10 pienempää siikaa, keskikoko n. 200 g, ja isompisilmäisestä verkosta vielä pari nätimpää, 400 ja 700 grammaiset siiat. Lisäksi saatiin kolme hyvää ruokahaukea.
Verkkojen setvimistä ja kalojen perkaamista
Sivuhuomautuksena mainittakoon, että painavan ahkion vetäminen paksussa hangessa on melkoisen kovaa puuhaa. Taisi useammallekin meistä nousta hiki pintaan tässä hommassa! No, onneksi matka ei ollut pidempi, niin selvittiin takaisin opiston pihaan ihan kunnialla. Totuuden nimissä täytyy kuitenkin tunnustaa, että kelkkaa tuli vähän ikävä jossain kohtaa.
Tämän jälkeen oli vuorossa verkkojen pesu. Isoon saaviin laskettiin lämmintä vettä sekä pesuainetta ja verkot jätettiin kahvitauon ajaksi sinne likoamaan. Kun sumpit oli saatu nautittu, lähdettiin setvimään verkot kalastuskuntoon. Verkkojen setviminen onnistuu parhaiten kahden hengen tiimeissä. Toinen laittaa aina yläpaulaa puikkarille ja toinen kerää samaa tahtia alapaulaa omiin käsiinsä. Kun eteen tuli joku syherö (usein miten kalan aiheuttama, kalastajassahan ei koskaan ole vikaa ;), niin tämä solmu aukaistiin. Lopuksi verkot ripustettiin puikkarista kuivumaan varustehallin seinälle. Siistiksi setvityt verkot on hyvä napata matkaan, kun tammikuussa lähdetään Inarille juomustamaan.
Minun hommaksi jäi kalojen loppukäsittely. Siiat suomustettiin, suolistettiin ja tämän jälkeen fileoitiin ruodottomaksi. Hauet suolisetettiin ja filoitiin nahattomaksi sekä kylkiruoto poistettiin. Haukiin jäi Y-ruoto tällä kertaa paikalleen, koska ne oli tarkoitus myöhemmin jauhaa lihamyllyllä haukipullien tekoa varten.
Loppusanat
Juomuksille lähdettiin vartin yli kaksitoista, kalat oli käsitelty viiteen mennessä ja keittiö siivottu puolikuuteen mennessä. Kaikkiaan aika intensiivinen päivä, jollaista kalastus tuppaa olemaan, jos saalista tulee. Mitään pikaruokaa harvoin pannulle saa, jos meinaa tehdä kaikki vaiheet alusta asti itse. Ehkä juuri tämän vuoksi kalastus on kuitenkin palkitsevaa. Joutuu nähdä vaivaa, että saa mitä parhainta ja puhtainta lähiruokaa pannulle ja siitä edelleen lautaselle.
Tämän syksyn aikana olemme pitäneet parin kaverin kanssa 60 metriä juomuksia Vastusjärvessä marraskuun toiselta viikolta saakka. Kalaa on tullut ihan mukavasti. Joka kerta ainakin kahteen Pekkaan olemme saaneet hyvät ruokakalat ja usein miten tuoretta siikaa tai haukea on riittänyt antaa myös muille. Tavoitteena kuitenkin aina saada kala tuoreeltaan käyttöön ja välttää kalan laittamista pakastimeen viimeiseen asti.
Maanantain saaliista siikafilettä tuli jonkin verran toista kiloa ja haukea vielä vähän enemmän. Onneksi halukkaita ottajia löytyi siioille, niin kaikki saatiin tuoreeltaan käyttöön. Hauet jauhoin myöhemmin viikolla koulun kalankäsittelytiloissa. Tämän jälkeen ne lyötiin vakuumiin ja sitä myötä pakkaseen. Alkuvuoteen on siis pakkasessa odottamassa hyvää kalapullien raaka-ainetta.
Näin saatiin kalaviikko reippaasti käyntiin ja tiistaista torstaihin sitten vietettiin opiston kalankäsittelytiloisssa Hopialammella. Siitä juttua tulossa myöhemmin.