Rakennemuutos

Maatalouden voimakas rakennemuutos tapahtui Keski-Euroopassa ja myös mm. Tanskassa jo 1970-luvulla. Nykyään suurempien kaupunkien läheisyydessä olevat maaseutualueet asustavat vauraita kaupunkilaisia. Maanviljelijät lopettivat maataloustoimintaansa ja muuttivat kaupunkeihin asumaan. Rikkaat kaupunkilaiset ostivat maatilojen ydinalueet, yleensä päärakennus ja pieni pelto tontin yhteydessä. Kylän ihmiset eivät enää saaneet toimentulonsa maataloudesta. Täten maaseudun pitkät perinteet loppuivat ja kylän vanha maatalousammattiin liittyvä yhteishenki katosi.

Rakennemuutos toi myös mukaansa eri tuotantojen erikoistuminen alueellisesti sekä maatilojen koon suurentaminen. Tanskassa suuri osa maitotuotannosta sijaitsee Jyllannin eteläosassa, sikatuotanto on Jyllannin itäosassa, juurikkaat viljellään pienillä saarilla ja mm. Lolland - Falsterilla. Maatilojen tilakoko kasvaessa tuotanto muuttui tehdasmaiseksi. Eläimille ei anneta nimi, ainoastaan numero, eläin on tuotantoväline ei yksilö. Tämän rakennemuutoksen mukaan myös ympäristöongelmat pahensi. Lantaa levitettiin liian pienille alueille, maatiloilla oli isot lainat ja jouduttiin tuottamaan mahdollisimman suuria satoja, että saisi lainat maksettu. Maaperä Tanskassa on viljelyt kauan ja on herkkä ravinteiden ylälannoittamisen suhteen. Ylimääräiset ravinteet virtasivat mereen ja happi katosi melkein kaikista Tanskan vuonoista. Tulos oli laaja kalakuolema. Skagerakin ja Kattegatin meripohjat ovat edelleen lähes elottomia.

Tanskalaiset ovat yrittäneet parantaa ympäristöongelmia tekemällä yhteistyötä. Kaikki maatilat eivät hanki kaikki koneet, tehdään lannoitesopimuksia ja osuustoiminta on hyvin vilkas. Tanskan maaseutukin on asustettu hyvin tiheästi suomalaiseen verrattuna. Siellä ei ole mahdollista levittää lantaa liian paljon tai väärällä ajalla, heti asiasta ilmoitetaan viranomaisille. Euroopan unioni on myös tuonut mukanaan hollantilaisia maanviljelijöitä. Niitä on jo satoja Jyllannissa. Harva on se maatila, joka on peritty isästä poikaan. Yhteinen kyläperinne puhumattakaan maatilaperinne on vähimmissä määrin jäljellä.