Ekotehokkuuden parantaminen on maataloudessa helposti toteutettavissa ja siihen on ollut jo kauan olemassa erilaisia toimintamalleja. Hyviä esimerkkejä tästä ovat kotieläinten optimaalinen ruokinta ja pellon kalkitus, sekä pellon kasvukunnon ylläpito. Esimerkiksi näillä asioilla mahdollistettaisiin se, että lannan mukana pellolle menisi mahdollisimman vähän ravinteita ja sadon mukana sieltä poistuisi mieluusti enemmän, kuin mitä pellolle on ravinteita laitettu. Enemmän vähemmällä.
Toisaalta olosuhteiden on oltava optimaaliset, että tällainen ravinteiden kierto onnistuisi joka vuosi. Hyvänä esimerkkinä tästä on kesä, jolloin vettä ei juurikaan taivaalta saadaan. Pellot lannoitetaan kuitenkin samalla lailla kuin aikaisempinakin vuosina ja samoilla lannoite määrillä. Satoa ei kuitenkaan tule niin paljoa kuin olisi toivottu, vaikka tehollista lämpösumma oli kasvien käytettävissä viime kesän aikana vaikka kuinka paljon. Ja selväähän on se, että osa ravinteista on jäänyt peltoon. Kuivan kesän aikana niitä ei ole sieltä yhtään vesistöihin huuhtoutunut. Syksyn runsaiden sateiden jälkeen tilanne on tietysti ihan toinen.
Viime kesän toinen säilörehusato jäi paikoin kokonaan korjaamatta, vaikka pellolle laitettiin ympäristöehtojen sallimat 100 kg/ha typpeä. On selvää, että siellä ei enää ole sitä samaa määrää. Nyt uuden ympäristötuen lisätoimenpiteiden ehdot edellyttävät mittaamaan typen määrää ennen lannoitusta osalla peltoalasta. On mielenkiintoista nähdä paljonko siellä on tällaisissa tapauksissa kesällä annetusta typestä tallella. Ekotehokkuuden parantaminen on maataloudessa helposti toteutettavissa, mutta vielä helpompaa se olisi, jos sääolosuhteemme olisi optimaaliset. (Kukkonen, Jaakko 2.5.2007)
Luonnonvarojen käyttö voi vähentää esimerkiksi: