Eläinten hyvinvointi

Perinteisissä pienikokoisissa suomalaisissa karjoissa eläinten hyvinvointiin liittyen ei ole ollut suurempia ongelmia. Karjakoko on ollut niin pieni, että joka päivä on ollut mahdollista tarkistaa kaikkien eläinten hyvinvointia. Tämän lisäksi maanviljelijöillä oli yleensä henkilökohtainen tieto eläimistä, tuotantoeläimillä oli nimi ja heidän luonne oli tiedossa. Eläinpitäjä tiesi myös millä tavalla kukin eläin reagoi tuotannon eri vaiheissa, esim. poikimiseen liittyvistä ongelmista tai millä tavalla eläin reagoi kun sitä siirretään laitumelle kesäksi.

Suurtuotannossa ei ole enää mahdollista seurata karjaa yhtä nopeasti eikä aina huomaa ongelmia ajoissa. Eläinten (kuten ihmistenkin) luonteessa on myös julma käyttäytyminen: kanat hakkaavat heikoin ja sikoja pureskelevat jonkun häntä. Pienessäkin karjassa tällaisia ongelmia voi esiintyä. Maatalouden tehotuotanto voidaan verrata kaupunkeihin – mitä enemmän väkeä sitä isompi riski, että syntyy ongelmia. Pienessä kylässä kaikki tuntevat toinen toisiaan, näin myös pienessä karjassa.

Kysymys onkin arvoista, miten haluamme asua, tuottaa ja elää? Yhä useampi ihminen asuu kaupungissa ja yhä usein eläin suuressa tuotantolaitoksessa. Kaupunkeja rakennetaan suuremmaksi kuten kotieläinten tuotantolaitoksiakin. Tämä trendi jatkuu niin kauan kun mittausyksikkö on raha ja taustalla ihanteena jatkuva kasvu ja matalia ruokahintoja.

Videoita suurtuotannosta ja eläinten huonosta kohtelusta

Helsingin Sanomat: Eläinlääkärit tarkastavat eläinrääkkäyksestä epäiltyjä tiloja

Tulossa: Eläinten hyvinvointi - oppimateriaali