Maatalouden ekotehokkuus

Euroopan ympäristökeskuksen raportissa on kuvattu maatalouden ekotehokkuus ja sen kehitys viime kymmenen vuoden aikana. Torjunta-aineiden, osoonikerrokseen vaikuttavien aineiden, lannotteiden, happavien aineiden sekä kasvuhuonekaasujen käyttö ovat vähentynyt vuodesta 1990-1998. Eniten on kasvanut energian käyttö sekä keinokasteltujen maiden määrä.

Lue tutkimusraportti: RISKU-NORJA, H., MÄENPÄÄ, I., KOIKKALAINEN, K., RIKKONEN, P., VANHALA, P. 2002. Maatalouden materiaalivirrat, ekotehokkuus ja ravinnontuotannon kestävä kilpailukyky. Maa- ja elintarviketalous 16: 61 s. + 4 liitettä.

http://www.mtt.fi/met/pdf/met16.pdf

Tehokkuusparannuksien ja tuottavuusparannuksien ero

Jos ajatellaan, että tuottaja siirtyy luomutuotantoon tavanomaisesta. Tehokkuusparannuksella tuotteet ja liha sekä maito tulee tuotettua ilman väkilannoitteita. Tehokkuusparannuksen ansiosta tuotanto on laadultaan ja määrältään samanlaista kuin ennenkin, mutta tehokkuusparannuksen ansiosta tuote on edullisempaa, luonnonvaroja säästävämpää ja vähemmän kuormittavampaa. Tehokkuuspanostus on ollut työ, ei väkilanta. (Leskinen, Ulla-Maija, 30.4.2007)

Tuottajat voivat tuottaa yhtä paljon maitoa ja kumpikin hyvää tai heikkolaatuista tai E- luokan maitoa. Kuitenkin toinen tuottaa kaiken meijeriin mitä lypsää eli terveys ja maidon laatu on niin hyvää ettei tarvitse sivuun lypsää. Toinen puolestaan tuottaa maitoa E-luokkaisesti suuremmin kustannuksin laittamalla sivuun paljon solumaitoja tai tuottamalla huonolaatuisempaa maitoa. Maidon laadusta tulee toiselle paljon suuremmat kustannukset kuin toiselle ja tuottavuus kärsii. Pahimmassa tilanteessa se ohjaa tuottajaa lisäämään, lehmiä kun maito on halpaa lisäämään muita panoksia ruuan tuottamiseen koska tuottavuus toiminnassa laskee. Tuottavuusparannus voi olla halvalla tai kalliilla. (Leskinen, Ulla-Maija, 30.4.2007)