Maatiaiseläimet ja -kasvit ovat suomalaista alkuperää olevia lajikkeita ja rotuja. Näiden määrä on vähentynty niin, ette ne ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon. Maatiaiseläimet ja -kasvit ovat osa meidän kansallista perintöämme. Näiden geeniperimää tulisi säilyttää tuleville sukupolville.
YK:n Ympäristö- ja kehityskonferenssissa allekirjoitettu biodiversiteettisopimus (Convention of Biological Diversity, Nairobi 1992) koskee luonnon monimuotoisuuden kysymyksiä. Geneettisen monimuotoisuuden kestävän käytön ja säilyttämisen tavoitteina ovat vaihtelun ylläpito ja kehittäminen tulevaisuuden varalle. Maatiaisten sukupuutto merkitsee kansallisen kulttuuriperinnön katoamista sekä tutkimusaineiston menettämistä. Kukin maa huolehtii omista kasviin- ja eläingeenivaroista. Maa- ja metsätalousministeriö asetti 1998 eläingeenivaratyöryhmän. Vuonna 1991 Suomen eläingeenivaratyöryhmä päätti, että laaditaan Suomelle kotieläinten geenivaraohjelma. Ohjelma julkaistiin vuonna 2004.
Maatiaislajikkeet ovat uhanalaisia koska uudet viljelymenetelmät ovat syrjäytyneet niitä. Uusien satoisien lajikkeiden käyttöönotto sekä siemenmarkkinoita koskeva lainsäädäntö rajoittavat myös niiden käyttö. Uudisrakentamisen ja maaseudun autioitumisen myötä vanhat puutarhat ja niiden rikas lajikkeisto häviää. Nykyihminen suosii sileätä rikatonta helppohoitoista nurmikkoa, yksivuotisia tuontikasveja, kasvituntemus ja hoitotaito on usein puutteellista. Tuontikasvien suosiminen nykyään valtaa alaa perinnekasveilta, puolet puuvartisista ja perennakasveista on ulkomaisia lajeja. Perinnekasvilajit ovat sopeutuneet ilmastoomme, ne ovat talvenkestäviä ja niiden tautien kestokyky on parempi, kuin tuontikasveilla. Perinnekasvien säilymisen kannalta olisi hyvä, jos omista kasveista kerättäisiin siemen, josta uusia yksilöitä kylvetään. Osa perinnekasveista lisääntyy sekä kasvullisesti, että siemenistä. Perinnekasveja voitaisiin lisätä jakamalla naapureille ja tuttaville ja kertomalla niiden geenistön säilymisen tärkeydestä.
Pirkäkarvainen suomalainen maatiaiskissa, muistuttaa hyvin paljon norjalaista metsäkissaa. Näitä on vielä syrjäisissä paikoissa maatiloilla tallella.
Kaksivuotinen pensasrusi, juhannus tai kaski-ruis. Rakkaalla lapsella monta nimiä.