Erilaiset tehtävätyypit

Aineistopohjainen tehtävä on sellainen tehtävä, joka vaatii hyödyntämään tai analysoimaan annettua aineistoa tai tietoa, jotta voisi vastata kysymyksiin tai ratkaista tehtävän. Näissä tehtävissä keskeistä on aineiston ymmärtäminen ja sen pohjalta päättelykyvyn käyttäminen. Aineiston käytön tulee näkyä vastauksessa, jolloin aineistoon viitataan sitä käytettäessä.

Esitelmä on suullinen esitys, jonka tarkoituksena on esitellä tiettyä aihetta yleisölle. Esitelmät voivat sisältää visuaalista materiaalia kuten dioja, kuvia tai videoita tueksi puheelle. 

Essee on pidempi vastaus, joka koostuu useasta tekstikappaleesta. Pituutta ei ole välttämättä aina ennalta määritelty, mutta reaaliaineissa se on yleensä on ainakin kaksi sivua, suomen kielen esseissä pidempi. Esseessä vastataan laajasti tehtävänantoon. Esseessä on tärkeää perustella eli argumentoida tekstissä esitettyjä väittämiä. Mikäli esseessä pyydetään aineiston käyttöä, tulee aineistoon viitata useassa kohdassa esseetä. Muista myös lähdeviitteet aineistoon viitatessa. Esseevastauksessa arvioidaan sisällön lisäksi myös kieltä. Siksi huoliteltu teksti on tärkeää myös reaaliaineiden esseissä.

Reaaliaineen essee:

• Tärkeää noudattaa tehtävänantoa.

• Ei otsikoida.

• Reaaliaineiden esseiden sisältö voi vaihdella: tehtävänannosta riippuen esseessä voi olla vain faktojen kuvaamista tai vaihtoehtoisesti joissakin tehtävänannoissa voidaan odottaa mielipiteitä. Katso eri tehtävänantojen eroja täältä.

• Ole tarkkana siinä, kysytäänkö tehtävässä omaa mielipidettä vai ei!

Suomen kielen essee:

• Tehtävänantoa on noudatettava, mutta aiheen rajaus ja otsikointi tehdään itse.

• Pituus on selvästi pitempi kuin reaaliaineessa, suositus on 6000 merkkiä.

• Esseessä tuodaan omaa ääntä esiin ja omia pohdintoja verrataan aineiston näkemyksiin. Aineistoa tulee hyödyntää.

Yhteenvetona voi sanoa, että hyvässä esseessä:

• Teksit on jaettu kappaleisiin. Yhdessä kappaleessa käsitellään yhtä asiakokonaisuutta. Kappale on muutaman lauseen mittainen.

• Teksti etenee johdonmukaisesti. 

• Lähteisiin on viitattu asianmukaisesti. 

• Esitetyt väittämät tai mielipiteet on perusteltu.

• Kieli on huoliteltua, ei ole kirjoitusvirheitä.

Itsearvioinnilla tarkoitetaan opiskelijan pyrkimystä nähdä itsensä oppijana. Itsearvioinnissa tarkoitus on arvioida omia taitoja. Itsearviointi on keskeinen osa lukio-opintoja, sillä opiskelijan on hyödyllistä ymmärtää omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Vertailupohjana on annetut kriteerit, eli verrataan omaa suoriutumista annettuihin vaatimuksiin nähden. Itsearvioinnin avulla oppija voi kehittää omaa toimintaansa. 

Luetun ymmärtäminen tarkoittaa kykyä ymmärtää ja tulkita kirjoitettua tekstiä. Se sisältää tekstin merkityksen hahmottamisen, pääajatusten tunnistamisen ja olennaisten yksityiskohtien ymmärtämisen ja kyvyn tehdä päätelmiä luetusta materiaalista. 

Lukutaidon tehtävä mittaa opiskelijan lukutaitoa. Tehtävässä voidaan pyytää esimerkiksi erittelemään, tulkitsemaan ja/tai arvioimaan erilaisia asiatekstejä tai kaunokirjallisia tekstejä. Tehtävät voivat liittyä esimerkiksi aineistona olevien tekstien merkityksiin, rakenteisiin,

ilmaisuun, teemoihin, vastaanottoon tai kontekstiin. Vastauksen pituus voi vaihdella noin 1500–4500 merkin välillä. 

• Analysoi mainoksen tavoitetta ja kohderyhmää.

• Millaisia vastakkainasetteluita artikkelissa on?

• Erittele ja tulkitse runon kielikuvia.

• Analysoi realismin piirteitä romaanikatkelmassa.

• Vertaile ja arvioi keskustelijoiden tapoja osallistua keskusteluun.

Vähintään kahden lähdetekstin pohjalta kirjoitettava laaja (n. 6000 merkin mittainen) pohtiva tai kantaa ottava teksti (sisältää opiskelijan oman rajatun mielipiteen tai ajatuksen jostakin laajemmasta ilmiöstä/aiheesta) -> esimerkkejä voi katsoa viime vuosien yo-kokeista abitreenit-sivulta.

S2-ylioppilaskokeessa on kaksi kirjoitustaidon tehtävää: kirjoitelma sekä lyhyempi kirjoitustaidon tehtävä.

Kirjoitelma kirjoitetaan joko pelkästään otsikon pohjalta tai siinä käytetään aineistoa. Jos tehtävänannossa sanotaan esimerkiksi “kirjoita aineiston pohjalta” aineistoa täytyy käyttää. Jos taas aineiston käyttäminen on vapaaehtoista, aineistoa ei ole pakko käyttää.

Kirjoitelma kirjoitetaan omien ajatusten ja mahdollisen aineiston pohjalta. Omia mielipiteitä ja ajatuksia on hyvä kertoa, mutta omat näkemykset täytyy perustella hyvin. 

Oppimispäiväkirja on dokumentti, johon kirjataan omia oppimiskokemuksia, havaintoja ja ajatuksia. Se auttaa reflektoimaan eli tunnistamaan ja arvioimaan omaa oppimista, hahmottamaan omaa kehitystä ja oppimisen prosessia. 

Portfolio on kokoelma työnäytteitä, esimerkkejä ja dokumentteja, jotka esittelevät yksilön taitoja, saavutuksia tai osaamista tietyllä alalla. Esimerkiksi kuvaamataidon portfolioon kootaan kuvaamataidossa tehtyjä töitä ja mahdollisia muita näyttöja, jotka osoittavat kuvaamataidossa kerättyä osaamista.

Puhe on suullinen esitys, joka esitetään tietylle yleisölle. Puheita esitetään erilaisissa tilaisuuksissa, esim. tervetulotilaisuus, juhlapäivät tai poliittiset puheet. Puheen kirjoittamiseen liittyy muotovaatimuksia, esim. puheen aloitus ja lopetus tietyllä tavalla. 

Tiivistelmä on laajemmasta tekstistä kirjoitettu lyhennetty teksti, johon on koottu alkuperäisen tekstin oleelliset sisällöt.

Vertaisarvioinnissa opiskelijat arvioivat toistensa suorituksia. Vertaisarvioinnissa opiskelukaverit voivat joko vapaamuotoisesti tai opettajan antaman arviointilomakkeen avulla antaa luokkakavereille palautetta kannustamalla, ehdottamalla parannuskeinoja ja kehumalla onnistumisia. Vertaisarvioinnin tarkoitus on auttaa opiskelijaa oppimaan ja opiskelemaan paremmin. Opiskelija voi oppia tuntemaan omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Vertaisarviointi auttaa myös arvioinin antajaa tunnistamaan tehtävän vaatimuksia ja hahmottamaan, mitä myös itse tehdyissä tehtävissä vaaditaan, kun niitä arvioidaan.