"Tää on mä, ota tai jätä"

“Tää on mä, ota tai jätä”

Sateisena keskiviikkona suuntasimme kuuntelemaan Elina Gustafssonin luentoa tasa-arvosta. Kuulimme, kuinka tunnetun nyrkkeilijän rankka nuoruus johti lopulta suomenmestarista euroopanmestariksi. Gustafsson puhui nuoruutensa lisäksi myös avoimesti uransa aiheuttamista haasteista, motivaatiosta ja uusista unelmistaan.

“Vielä te musta tuutte kuulemaan”

Gustafssonin tarina alkoi helmikuun kuudentena päivänä vuonna 1992 Porissa. Hän kertoi olleensa lapsena ja nuorena vilkas ja vekkuli, eikä koulunkäyntikään tuntunut sujuvan. Koulusta lähtiessään hän sanoi uhonneensa opettajille, että he tulevat vielä kuulemaan Elina Gustafssonista, vaikka ei ollutkaan varma, miten tai minkä vuoksi. Tuolloin nyrkkeily ei ollut vielä mukana kuvioissa. 

Gustafsson kertomassa nuoruudestaan. Valkokankaalle heijastettuna näkyy hänen rippikuvansa. 

*Kuva: Saara Pasma

Kaikesta huolimatta isä piti tehdä ylpeäksi

Isän alkoholismin varjostaessa ikävästi lapsuutta Gustafsson oppi piilottelemaan omia tunteitaan ja piti pelon tai kivun näyttämistä heikkoutena. Kaikesta huolimatta hän halusi silti tehdä isän ylpeäksi, minkä vuoksi heti koulun jälkeen hän pestautui hanttihommiin raksalle. Viikonloput kuluivat alkoholin parissa, kunnes eräänä päivänä Gustafssonin ystävä vinkkasi hänelle nyrkkeilysalista ja -valmentajasta, joka saattaisi ottaa hänet oppiinsa. Hän soitti valmentajalle ja loppu onkin historiaa.

Kivun näyttäminen tuntui heikkoudelta

Nyrkkeilyuran käynnistyessä Gustafsson päätti, että hänestä tulee maailman paras nyrkkeilijä. Kaikki aika kului treenatessa, ja entiset ystävät jäivät taka-alalle, kun ryyppääminen ei enää kiinnostanut. Gustafsson voitti mitaleita arvokisoissa, vaikka ei ollutkaan kilpailijoista kokenein. Hän kertoi kerran ennen ottelun alkua olleensa hermostunut, sillä tiesi venäläisen vastustajansa olevan kova nyrkkeilijä. Lopulta hän kuitenkin totesi itselleen:  “Venäjältä tulee kovia nyrkkeilijöitä, mutta niin tulee myös Porista” ja voitti kuin voittikin ottelun.

Valmentaja ei halunnut avoimuutta

Kaikki ei kuitenkaan ollut vain mitaleita ja voittoja, sillä Gustafssonilla oli myös ongelmia valmentajansa kanssa. Tämä ei halunnut hänen olevan avoin seksuaalisuudestaan, sillä se saattaisi pilata koko hänen uransa ja ajatteli, että Gustafssonin pitäisi pyrkiä nyrkkeilemään pienemmässä painoluokassa. Gustafsson päätti kuitenkin olla piittaamatta valmentajastaan ja hankki sateenkaaritatuoinnin käteensä sekä kieltäytyi kutistautumasta seuraavaan painoluokkaan. Hän ajatteli, että itsensä pienentäminen ja piilotteleminen toisi vain lisää ongelmia, eikä hän ollut väärässä. Lopulta hän myös päätti muuttaa Tampereelle ja kokeilla uutta seuraa.

Oli aikakausi, jolloin hän ei kyennyt edes kävelemään

Gustafsson kertoi myös kamppailleensa masennuksen kanssa. Maailmanmestaruuskisoissa ollessaan hän oli ajatellut vain edessä olevaa lomaa otteluiden sijaan. Vaikka hän toipui masennuksesta, muut terveysongelmat ajoivat hänet lopulta lähes liikuntakyvyttömäksi. Oli aikakausi, jolloin hän ei kyennyt edes kävelemään, saati sitten treenaamaan. Se sai Gustafssonin miettimään, halusiko hän enää edes nyrkkeillä. Vanha haave ei tuntunut enää omalta, ja hän päätti lopettaa uransa nyrkkeilijänä.

“Eletty elämä on jo elettyä, eikä siihen voi enää vaikuttaa”

Nyrkkeilyuran loputtua Gustafssonin piti alkaa miettimään, mitä hän haluaisi tehdä. Piti keksiä uusia unelmia, joita kohti kulkea. Hän kertoi, ettei unelmoi enää mistään isosta, vaan tavallisista asioista: terveydestä, onnellisuudesta ja tarinansa kertomisesta. Gustafsson totesi myös, että elämässä ei kannata mennä taaksepäin. Eletty elämä on jo elettyä, eikä siihen voi enää vaikuttaa. Tästä eteenpäin hän voi vain olla oma itsensä, ja jos joku ei siitä pidä, sille ei voi mitään.

“Ne on ne itkemättömät itkut, mitkä tuhoaa tätä maailmaa”

Nyrkkeilyuransa jälkeen Gustafsson on toiminut muun muassa somevaikuttajana ja motivaatiopuhujana. Hän puhuu tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta aktiivisesti. Hänestä tehty kirja, Rohkeudella Elina Gustafsson, on Ulla-Maija Paavilaisen kirjoittama, ja se julkaistiin vuonna 2021. Gustafsson on esiintynyt myös televisio-ohjelmissa, joista tunnetuimpia on Erikoisjoukot. Siellä hän totesi kilpailutoverilleen, että “Ne on ne itkemättömät itkut, mitkä tuhoaa tätä maailmaa. Ei itketyt”, mikä kielii huimasta kasvusta niistä ajoista, jolloin hän piilotteli itse tunteitaan.

“Tää on mä, ota tai jätä”

Elinan tarina avasi silmiä. Se antoi todella ymmärrystä siitä, miten oma polku voi tehdä täyskäännöksen ja kaikki on silti hyvin. Tarinaa oli mielenkiintoinen ja jotain tämän kaltaista voisimme toivoa useammin. Ehkäpä tämän puheenvuoron jälkeen me tylliläisetkin uskallamme olla enemmän omia itsejämme. Ehkä mekin rohkenemme Elina Gustafssonin tavoin toteamaan: “Tää on mä, ota tai jätä”, kun joku yrittää kritisoida meitä.

Meeri, Elina Gustafsson ja Saara kuvassa luennon jälkeen. 

*Kuva: Enni Kulju

Jutun kirjoittanut Meeri Björkbacka ja Saara Pasma