Baskivaihto-oppilaat Torniossa - jatkoa reportaasille
Teksti: Aino Lappalainen
Kuvat: Aino Lappalainen, Olaia Errazkin ja Maite Garcia
Julkaistu: 12.3.2024
Aiemmin tapahtunutta:
Osallistuin lokakuussa 11 muun Tornion yhteislyseon lukion opiskelijan kanssa Erasmus+ -opintomatkalle Espanjan Baskimaahan. Reissu toteutettiin koulullamme vuoden sisällä jo toisen kerran, ja elokuvateema sai jatkoa viimeksi alkaneella Europe on the screen -projektilla. Jo ensimmäisen matkan aikoihin olin katsellut kaihoten harmaasta Suomesta käsin matkalaisten kuvia kesäisistä, vuoristoisista maisemista sekä mahtavista merinäköaloista, ja olinkin innoissani päästessäni tällä kertaa itse mukaan.
Erasmus-projektimme Baskimaan kanssa jatkui pitkän odotuksen jälkeen, kun saimme toivottaa jo tutuiksi tulleet 12 oppilasta ja kaksi opettajaa tervetulleeksi talviseen Suomeen. Lokakuisesta vierailustamme oli tullut kuluneeksi jo nelisen kuukautta, joten olimme erityisen innoissamme jälleennäkemisestä. Tarjoammekin jälleen lukijoille tilaisuuden seurata vierailun kulkua reportaasilla.
Keskiviikko 21.2. - Tervetuloa Suomeen!
Keskiviikkopäivän suomalaisprojektilaiset viettivät tavalliseen tapaan koulussa, kun taas baskit aloittivat pitkän matkan jo neljältä aamuyöstä. He lensivät saman päivän aikana ensin Baskimaan Bilbaosta Müncheniin, sitten Tukholmaan ja lopuksi Luulajaan, josta matka jatkui bussilla Tornioon. Yhdeltätoista yöllä olimme koululla vastaanottamassa väsyneitä matkalaisia. Kuten olettaa saattaa, ilta oli pimeä ja luminen eikä ympärilleen juuri nähnyt. Baskit siis saivat ensimmäisen maistiaisen suomalaisesta arjesta heti astuessaan ulos bussista. Uupumuksesta ja mahdollisesta ilmastojärkytyksestä huolimatta jälleennäkeminen oli iloinen, ja kaikki halailivat ja vaihtoivat kuulumisia matkalaukkujen ja muiden kantamusten seassa. Kun pääsimme kotiin, parini painui välittömästi unten maille, kuten olin itsekin tehnyt ensimmäisenä iltana Azpeitiassa.
Torstai 22.2. - Täällä me asumme
Ensimmäisen aamun ohjelma alkoi onneksi vasta kello 11, joten ehdimme nukkua hyvät yöunet. Koululla Marko-rehtori piti diaesityksen ja tietovisan Suomesta, minkä jälkeen esittelimme koulua ja söimme lounasta ruokalassa. Seuraavaksi suuntasimme kaupungintalolle ja historiakierrokselle Tornionlaakson maakuntamuseolle. Itse hyödyin englanninkielisestä museo-opastuksesta suuresti, sillä kierroksella käsiteltiin Suomen varhaishistoriaa, mikä on tärkeä aihe historian valinnaisoppimäärässä. Baskit sen sijaan vaikuttivat jo hieman väsähtäneen jatkuvan informaatiotulvan seurauksena. Piristystä oli kuitenkin luvassa, kun suuntasimme iltapäivällä ensin Candy Worldiin ja sen jälkeen Rajalla-kauppakeskukseen kiertelemään. Illaksi kokoonnuimme vielä yhdessä suomalaiskotiin.
Kaupungintalon kokoussalista näkyi lähes koko luminen keskusta.
Perjantai 23.2. - Tornionjoki tutuksi
Aamupäivällä vuorossa oli ensimmäinen elokuvateemainen aktiviteettimme, kun katsoimme Niklas Lindgrenin ohjaaman Huonot naiset -elokuvan (2022). Olimme myös Meet-yhteydessä elokuvan näyttelijään, Tomi Alataloon, jolta saimme lisätietoa esimerkiksi elokuvan kuvauspaikoista. Huonot naiset kertoo komedian keinoin seurakuntatalon emännän ja venäläisten seksityöntekijöiden kohtaamisesta keskellä kiireisiä hääjärjestelyjä. Toinen käsikirjoittaja, Karoliina Lindgren, on kirjoittanut lukiostamme ylioppilaaksi ja elokuvan idea onkin osin hänen elämästään. Elokuva rikkoo stereotypioita ja piikittelee ahdasmielisille asenteille. Se myös kuvaa hyvin suomalaista sukujuhlaperinnettä.
Lounaan jälkeen iltapäivällä luvassa oli odotettu, jännittävä ohjelmanumero: avantouinti. Suuntasimme siis kaupungin ja Tornion Latu ja Polku ry:n uintipaikalle, vaihdoimme uimapuvut päällemme ja jonotimme laiturilla valmiina pulahtamaan hyiseen, mustaan veteen. Suomalaisista avantoa kokeili vain muutama, mutta baskit sen sijaan osoittivat heittäytymiskykyä, nimittäin jokainen heistä kastautui Tornionjoessa vähintään kerran. Itsellenikin avanto oli ensikertalaisena positiivinen yllätys, sillä vesi ei tuntunut läheskään niin kylmältä, kuin olin pelännyt. Avannon jälkeen pääsimme kotiin lämmittelemään ja juomaan kuumaa kaakaota.
Baskit avannossa.
Lauantai 24.2. - Kiireetön vapaapäivä
Aamulla nukuimme pitkään, sillä olimme suunnitelleet yhteistä ohjelmaa vasta myöhemmälle. Aamupäivän vietimme lepäillen ja syöden aamupalaa rauhassa. Paistoimme myös grillikodassamme vaahtokarkkeja, joihin parini mieltyi kovasti. Iltapäivällä lounastimme kaikki kiinalaisessa ravintolassa. Sieltä jatkoimme hohtokeilaamaan, joka osoittautui baskeille mieluiseksi aktiviteetiksi. Parini voittikin omalla radallamme pelin kirkkaasti, vaikkei ollut koskaan aiemmin keilannut. Illalla saunoimme vielä yhdessä suomalaiskodissa.
Vaahtokarkkien paistoa kodassa.
Sunnuntai 25.2. - Suomalaista sisua
Aamupäivän kukin baski vietti omassa isäntäperheessään. Heräsimme kuin uudestisyntyneinä 12 tunnin unien jälkeen ja lähdimme käymään Kemissä lumilinnassa. Ihastelimme jääveistoksia ja yritimme säilyttää turvallisen etäisyyden tyhjyyteen tuijottaviin lumipallomaskotteihin.
Kemissä harmaa, jäinen ulappa oli eksoottinen näkymä. Lumilinnakin herätti ihmetystä.
Kotiuduttuamme Kemistä kävelimme joen jäällä. Pikaisesta happihyppelystä tulikin pidemmän puoleinen, sillä jouduimme rämpimään vyötärönsyvyisessä lumihangessa päästäksemme ylös joenuomasta. Parini osoitti onneksi ihailtavaa sisukkuutta ja pääsimme - tosin astetta lumisempina - takaisin kotiin. Illalla vietimme taas aikaa muutaman muun parin kanssa. Yritimme ensin pelata Trivial Pursuitia, mutta päädyimme pian käännöshankaluuksien vuoksi vaihtamaan pelin Unoon, joka oli baskeillekin entuudestaan tuttu. He myös opettivat meille uusia sääntöjä, jolloin pelaamisesta tuli entistä mielenkiintoisempaa!
Maanantai 26.2. - Turismia Rovaniemellä
Maanantaina tiedossa oli retki Rovaniemelle. Tutustuimme ensimmäiseksi Lapin yliopistoon, mikä vaikutti hyvin mielenkiintoiselta paikalta. Se voisikin olla potentiaalinen jatko-opiskelupaikka, mutta olen vakaasti päättänyt, etten tulevaisuudessa muuta ainakaan Torniota pohjoisemmaksi. Kävimme kuvataiteen sekä muotoilun opettajan Timo Haanpään johdolla muun muassa elokuva-alan ja graafisen suunnittelun osastoilla, ja olin iloinen päästessäni näkemään tyylikkäitä ihmisiä.
Seuraavaksi suuntasimme totta kai katsomaan joulupukkia. Vaikka turisteja ja lapsiperheitä tungeksi joka paikassa, selvisimme joulumaasta hengissä, ja saimme baskien iloksi muistoksi ryhmäkuvan joulupukin kanssa. Viimeinen aktiviteetti oli poroajelu, jota baskit odottivat innokkaasti. Pääsimme myös ruokkimaan ja rapsuttamaan suloisia poroja. Iltapäivällä meillä oli vielä hieman vapaa-aikaa keskustassa, minkä jälkeen bussi vei meidät takaisin kotiin.
Ryhmäkuva yliopistovierailulta.
Joulupukin Pajakylässä ja poroajelulla.
Tiistai 27.2. - Ainutkertainen aurinko
Aamulla muutama baskeista osallistui kanssamme äidinkielentunnille, jolla käsittelimme kurssin teeman mukaisesti vuorovaikutusta. Tällä kertaa opetuskielenä vain oli poikkeuksellisesti englanti. Seuraavaksi ohjelmassa oli elokuvaohjaaja Antti Haasen esitelmä dokumenttielokuvan teosta. Katsoimme myös hänen ohjaamansa Panimomestari-elokuvan, joka raotti Torniossa sijainneen alkuperäisen Lapin Kulta -oluttehtaan vaiheita. Elokuvan aihe oli torniolaiselle nuoremman sukupolven edustajalle todella mielenkiintoinen, sillä en tiennyt siitä ennestään juuri mitään. Visuaalisesti hieno toteutus viimeisteli vaikuttavan kokonaisuuden. Myös itse luento oli antoisa. Haase kertoi suuntautuneensa juuri dokumenttielokuviin, sillä häntä kiinnostivat ja häneen suuremman vaikutuksen tekivät fiktiivisten kertomusten sijaan aidot tositarinat. Mikä olisikaan hienompaa, kuin ikuistaa elettyä elämää taiteeksi ja tuoda ne suuren yleisön nähtäville?
Mielenkiintoisen päiväohjelman jälkeen baskit suuntasivat muutaman suomalaisen kera Uitonrantaan paistamaan makkaraa, laskemaan mäkeä ja pilkkimään. Onneksi sattui kaunis aurinkoinen sää, ja vieraamme saivat ainoan kerran nauttia kuulaasta pikkupakkasesta. Illalla kokoonnuimme läheiseen nuorisotilaan viettämään aikaa yhdessä. Pidin erityisesti pehmeistä nahkasohvista, joilla oli hyvä loikoilla väsymyksen jo alkaessa painaa jatkuvasta sosialisoinnista.
Uitonrannassa nuotion ääressä.
Keskiviikko 28.2. - Rajan yli Ruotsiin
Kävimme Luulajassa Young Entrepreneurs trade fairs -yrittäjyysmessuilla, joilla ruotsalais- ja suomalaisnuoret saivat esitellä perustamiaan yrityksiä. Olikin mielenkiintoista nähdä, millaisia liikeideoita ikäiseni olivat keksineet. Näytteillä oli niin koruja ja vaatteita kuin 3D-tulostettuja sisustusesineitäkin. Saimme myös muutaman tunnin vapaa-aikaa kaupungilla kiertelyyn.
Ruotsalaista arkkitehtuuria Luulajan keskustassa.
Illalla osa ryhmästä kerääntyi taas viettämään aikaa seurakunnan nuorisotilaan Herran kellariin, mutta itse jäin kotiin lepäämään ja opiskelemaan. Minulla oli myös aikaa kirjoittaa parilleni pieni kirje sekä tehdä valkeista ja sinisistä helmistä rannekoru, joka muistuttaisi häntä Suomesta.
Torstai 29.2. - Lumisia aktiviteetteja
Viktoriantorilla järjestettiin lumenveistokilpailu, johon myös baskit ottivat osaa muutaman suomalaisen kanssa. Teemana oli Tornionjokilaakson historia, ja lumikuutioista syntyivät muun muassa kaupankäyntiin liittyvä vene sekä siika. Palkintoja koulullemme ei kuitenkaan tällä kertaa irronnut. Päivän aikana baskit kävivät myös esittelykierroksella Tornion kirkossa. Siirtymisten aikana suomalaiset pysyivät visusti poissa tieltä, sillä baskien lempiaktiviteetiksi osoittautui lumisota. Ainakin oli jo hyvän matkan päästä selvää, missä vieraamme kulkivat, sillä huudahdukset kuuluivat ja lentelevät lumipallot tuntuivat.
Viimeisen illan kunniaksi kokoonnuimme saunomaan Antinsaaren leirikeskukseen. Kaikki mahtuivat yhtä aikaa istumaan suureen puusaunaan, ja iltapalaksi tilasimme pitsaa. Jokainen pääsi myös askartelemaan, kun kirjoitimme sydämenmuotoisille kartonginpaloille kauniita sanoja toisistamme. Tunnelma oli haikea, sillä seuraavana aamuna vieraidemme edessä olisi kotimatka.
Terveisten kirjoitusta sydämiin.
Perjantai 1.3. - Hyvästit
Lyhyiden yöunien jälkeen heräsimme viimeiseen aamuun jo puoli kuudelta. Baskien bussi lähti koululta seitsemän aikaan, ja kaikki saapuivat hyvissä ajoin jättämään hyvästit. Se oli vaikeaa, sillä projektin aikana oli solmittu ystävyyssuhteita, eikä varmaksi tiedetty, näkisimmekö toisiamme enää milloinkaan. Vääjäämättä baskien kuitenkin tuli aika lähteä takaisin kohti Luulajan lentokenttää. Kotona he olivat lopulta kahdelta yöllä, ja pääsivät nukkumaan toivottavasti oikein pitkät ja palauttavat unet omiin sänkyihinsä.
Lopuksi
Vierailu Baskimaahan oli meille suomalaisille avartava, ja sitä uskon vastavierailunkin puolestaan olleen. Kuvasin reportaasin ensimmäisessä osassa kokemustani:
"Erasmus+ -matka Baskimaahan oli unohtumaton kokemus, ja olen todellakin iloinen siitä, että uskalsin lähteä mukaan. Ensinnäkin tavoitteeni toteutui ja englannin puhetaidot kasvoivat viikossa huimasti, eikä loppuajasta kieltä tarvinnut oikeastaan edes kummemmin ajatella. Sain 10 päivän täydellisen irtioton arjesta, auringonpaisteen, lähes 30 asteen lämpötilat sekä huikeat maisemat. Ennen kaikkea sain kuitenkin tutustua uusiin ihmisiin, uuteen kulttuuriin ja aivan erilaiseen tapaan elää. Mietteisiini sopii hyvin myös sanonta “välillä pitää mennä kauas, jotta voi nähdä lähelle”. Opin arvostamaan aivan eri tavalla monia asioita, joita suomalaisena on tottunut pitämään itsestäänselvyytenä. Yhteenvetona voin sanoa positiivisia kokemuksia kertyneen moninkertaisen määrän verrattuna vähemmän positiivisiin. Suosittelen siis todella lämpimästi kaikkia tarttumaan tilaisuuteen, jos mahdollisuus lähteä vastaavalle matkalle sattuu tulemaan kohdalle."
Toivon baskien saaneen samankaltaisia kokemuksia, vaikka he tosin joutuivat helteisen sään sijaan viettämään viikon harmaan loskan ja pimeyden keskellä. Ehkä he nyt siitä viisastuneina arvostavatkin uudella tavalla ilmastoaan ja auringonpaistetta.
Nyt on kuitenkin aika kiittää ja saattaa projekti päätökseen. Näkemiin! / Gero arte!