Onnea etsimässä Aachenissa ー matkareportaasi Saksasta

ti 26.11.

Seitsemältä tiistaiaamuna odottelemme hieman unisina koulun aulassa linja-auton saapumista. Ilmassa on jännitystä, sillä kukaan ei tiedä, mitä odottaa. Se onkin isoin osa matkustamisen viehätystä.

Bussimatka ja lennot sujuvat mukavasti, tosin kolmen erillisen lennon tuottamat päästöt huolettavat. Lennämme matkatoimiston järjestämällä reitillä ensin Luulajasta Tukholmaan, sitten Kööpenhaminaan ja lopulta Düsseldorfiin. Lohdullista tilanteessa tosin on, että helmikuussa saksalaiset aikovat taittaa koko matkan vastavierailulle Suomeen junalla.

Pitkän matkaamisen jälkeen olemme perillä Aachenissa. 200 000 asukkaan kaupunki on eläväinen, vaikka on myöhäinen tiistai-ilta. Kävelen parini ja matkalaukkuni kanssa lyhyen matkan kotiin, jossa minut toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi. Saan hyvää ruokaa, pääsen suihkuun ja nukkumaan. Ikkunastani näen vastapäisiä, kapein ikkunoin varustettuja värikkäitä ja viehättäviä taloja. Nukahdan väsyneenä mutta onnellisena.

ke 27.11.

Aamulla valmistamme ihanaa aamupalaa: jogurttia, marjoja, maapähkinävoita ja omenapaistosta. Sitten suuntaamme koululle toiselle aamupalalle. Maistamme perinteistä aachenilaista streuselbrötcheniä ja tutustumme saksalaisiin isäntiimme paremmin. Juteltuani muutamalle heistä odotan tulevia päiviä ja yhteistä aikaa sekä keskusteluja entistä enemmän. 

Streuselbrötchen ja koululounas, joka tosin oli ilmaista vain meille vieraille.

Päivällä saksalaisten ollessa tunneillaan suuntaamme kaupungin esittelykierrokselle. Opastetulla kierroksella pääsemme tutustumaan upeaan katedraaliin ja sen aarrekammioon. Myös saksalaiset opettajat näyttävät meille omat lempipaikkansa keskustassa. Aachen osoittautuu sympaattiseksi, juuri sopivan kokoiseksi kaupungiksi, jossa on paljon tyylikkäitä ihmisiä ja kauniita rakennuksia. Nautimme myös kasvojamme lämmittävästä auringonpaisteesta.

Kierroksella opas puhuu mikrofoniin ja ääni kuuluu kuulokkeista. Vierailemme kaupungin upeassa, mosaiikki-ikkunoin koristellussa katedraalissa.

Illalla suuntaamme kuuluisille joulumarkkinoille. Ilmassa leijailee hehkuviinin, kardemumman ja kanelin tuoksu. Maistamme kartoffelpuffer-leivonnaisia eli paistettua perunataikinaa ja omenahilloa. Ennen nukkumaanmenoa katsomme elokuvaa hämärässä teekuppien kera. 

Markkinakoju, joulukuja ja kartoffelpuffer.

to 28.11.

Aamulla osallistun parini kanssa maantiedon tunnille. Vaikka en ymmärräkään saksankielisestä selostuksesta muutamaa sanaa enempää, on mielenkiintoista seurata tunnin kulkua sekä eroja suomalaiseen kouluun. Oppilaat ovat äänessä ja tunnin lopuksi pidetään väittely siitä, onko Marokon pääkaupungin Marrakeshin kaupungistuminen ja länsimaistuminen hyvä vai huono asia. Ympäristö on positiivinen ja vastaanottavainen. Vieressäni istuva oppilaskin osoittautuu todella mukavaksi ja ystävälliseksi, ja teemme tunnilla annettua tehtävää yhdessä.

Ensimmäisen tunnin jälkeen suuntaamme muiden suomalaisten kanssa retkelle kolmen valtion rajalle, Aachen nimittäin sijaitsee aivan Alankomaiden ja Belgian kupeessa. Kävelemme lehtometsän läpi näköalatornille ihastelemaan maisemia. Maistamme myös perinteisiä belgialaisia ranskanperunoita. Lasken, että jos mukaan otetaan myös lentokoneiden välilaskut, käymme matkan aikana yhteensä kuudessa eri maassa.

Illalla menemme parini kanssa istuskelemaan sympaattiseen kahvilaan. Tutustumme toisiimme entistä paremmin, ja jo ensimmäisenä päivänä alkanut ystävyys syvenee. Sovimme, että tulemme näkemään toisiamme tavalla tai toisella vielä Erasmus-projektin jälkeenkin.

pe 29.11.

Perjantaina lähdemme suomalaisten kesken käymään läheisessä kylässä Monschaussa. Kapeilla kujilla sekä laaksoa ympäröivillä jyrkänteillä kävellessä paikka näyttää suoraan satukirjasta repäistyltä. Vierailemme sinappimuseossa ja näemme, kuinka monschaulainen sinappi valmistuu pienen pienessä tehtaassa. Saamme myös maistella eri sinappilaatuja, mikä kylläkin herättää hyvin eriäviä mielipiteitä.

Monschau ja sinappimuseon varasto. 

Myöhemmin menemme yhdessä saksalaisten kanssa boulderoimaan eli seinäkiipeilemään ilman köysiä. Vaikka olen kokeillut lajia muutamia vuosia sitten, tekniikka ja käsivoimat ovat selvästi päässeet ruostumaan. Suurimman osan ajasta katselenkin muiden kiipeämistä. Osa saksalaisista onkin todellisia ammattilaisia, ja he käyvät kiipeilemässä useamman kerran viikossa. Myös saksalaisten opettaja heittäytyy mukaan kokeilemaan kiipeilyä hyvällä menestyksellä, mikä herättää hilpeyttä ja ihmetystä oppilaissa. Saksassa opettajat ovat suomea vahvemmassa kunnioitus- ja auktoriteettiasemassa ja heitä kutsutaan sukunimillä. 

la 30.11.

Viikonloppuna meillä ei ole koulun järjestämää ohjelmaa. Nukumme ensin pitkään, ja lähdemme sitten isolla porukalla Kölniin, joka on suuri kaupunki noin tunnin matkan päässä Aachenista. Näemme huikaisevan korkean katedraalin, kierrämme vintagekauppoja ja lämmittelemme tom yum -keitolla thaimaalaisessa ravintolassa. Aasialainen ruoka onkin minulle paljon mieluisampaa kuin suurimman osan valitsema döner-kebab, vaikka sekin olisi tietysti ollut osa saksalaista elämystä.

Kölnin tuomiokirkon tornit ja herkullinen tofu-sienikeitto.

su 1.12.

Sunnuntaina nukumme parini kanssa puolillepäivin ja lähdemme sen jälkeen kävelylle perheen koiran kanssa. Nautin 10-asteisesta ilmasta erityisen paljon kuvitellessani Suomessa odottavat pakkaset. Iltapäivällä leivomme vielä keksejä ja hemmottelemme itseämme kasvonaamioilla.

ma 2.12.

Aamupäivä kuluu vaihtoon liittyvän projektin parissa. Tehtävänämme on keksiä onnellisuuteen vaikuttavia tekijöitä ja laatia niiden pohjalta kyselytutkimus. Tarkoituksena on kerätä vastauksia saksalaisilta ja suomalaisilta opiskelijoilta ja selvittää eroja maiden välillä. Ryhmätyöskentely ja kommunikaatio toimivat hyvin, ja aika kuluu joutuisasti. 

Päivän ohjelmassa on myös käydä tutustumassa leipomoon, jossa myydään aachenilaisia, kuuluisia Prnten-pikkuleipiä. Saamme onneksemme maistiaisia ja ostan rasiallisen suklaakuorrutettuja keksejä kotiinviemisiksi.

Vietämme viimeistä iltaamme yhteisesti illallisella. Kaikki tuovat ruokaa mukanaan, ja istumme suurissa pöydissä. Jokainen näyttää viihtyvän. Tunnelma on yhteisöllinen ja keskustelu vilkasta.

ti 3.12.

Aamulla on aika vilkuttaa ja halata hyvästiksi. Isäntäperheeni äiti rutistaa minua pitkään ja toivottaa minut tervetulleeksi uudelleen milloin vain. Onneksi saksalaisten pariemme kanssa tapaamme jälleen muutaman kuukauden kuluttua, mutta on silti haikeaa astua junaan ja jättää Aachen taakse.

Lentokoneessa minua jo jäytää kaipuu vihreiden peltojen, kauniiden talojen ja tapaamiemme ihmisten pariin. Toisaalta on jälleen mukava hengittää pohjoisen raikasta ilmaa ja juoda hyvää hanavettä. Jokaisen reissun jälkeen kotiin voi palata uusia kokemuksia ja ajatuksia rikkaampana, uutena versiona itsestään. Siten tutunkin ympäristön voi taas nähdä uudesta näkökulmasta. Auf Wiedersehen!