Näin Baskimaassa - matkareportaasi opintomatkalta

Näin Baskimaassa ー matkareportaasi opintomatkalta

Teksti: Aino Lappalainen 

Kuvat: Aino Lappalainen, Anita Martikainen, Anne Salmela

Julkaistu: 27.11.2023

Osallistuin lokakuussa 11 muun Tornion yhteislyseon lukion opiskelijan kanssa Erasmus+ -opintomatkalle Espanjan Baskimaahan. Mukaamme lähtivät koululta opettajat Anne Salmela sekä Anita Martikainen, joista jälkimmäisen espanjan kielen taidot osoittautuivat erittäin hyödyllisiksi matkan aikana. Reissu toteutettiin koulullamme vuoden sisällä jo toisen kerran, ja elokuvateema sai jatkoa viimeksi alkaneella Europe on the screen -projektilla. Jo ensimmäisen matkan aikoihin olin katsellut kaihoten harmaasta Suomesta käsin kuvia kesäisistä, vuoristoisista maisemista sekä mahtavista merinäköaloista, ja olinkin innoissani päästessäni tällä kertaa itse mukaan. Reportaasissani esittelen päivä kerrallaan vaihtomme kulkua, kulttuurieroja, uusia kokemuksia ja omia mietteitäni kuvilla höystettynä. Tervetuloa mukaan kansainvälisiin tunnelmiin!

Keskiviikko 4.10. – Jännitystä ilmassa

Aloitin aamuni hieman stressaantuneena varmistellessani, että kaikki oleellinen oli pakattuna matkalaukkuun. Onneksi sain nukkua vähän tavallista pidempään, sillä olin saanut vapautuksen koulupäivän ensimmäisiltä tunneilta. Menin silti hyvissä ajoin koululle syömään ja odottamaan bussia, joka kuljettaisi meidät matkalaiset Oulun lentokentälle. Starttasimme koulun pihasta lähestulkoon aikataulussa, mutta ensimmäinen mutka ilmaantui matkaan välittömästi erään nimeltä mainitsemattoman henkilön huomatessa passinsa jääneen kotiin! Teimme siis pienen reittimuutoksen Kokkokankaalle päin, ja niin viimeinenkin passi saatiin mukaan. 

Ensimmäinen lento Oulusta Helsinkiin Finnairin koneella kulki mukavasti, ja mustikkamehu oli niin hyvää kuin muistinkin. Madridiin meidät lennätti yllätykseksemme Iberian kone, jollaisen kyydissä en ennen ollut ollut. Toinenkin lento sujui kuitenkin ilman ongelmia, tosin mustikkamehun asemesta meille tarjottiin ananas- tai appelsiinimehua. Saavuimme Espanjan maaperälle kahdeksan aikaan illalla, kun oli jo hämärää, mutta yhä lähes tukahduttavan lämmintä. Madridin lentokentältä siirryimme bussilla keskustaan hostellille, joka toimi majapaikkanamme ensimmäisen yön. Raahasimme painavat matkalaukkumme portaita ylös (onneksi vain kolmanteen kerrokseen) ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Pitsojen jälkeen suuntasimme kylläisinä takaisin hostellille. Kuuden hengen huoneet olivat hieman ahtaita mutta muuten siistejä, joten yöpuulle saattoi käydä ihan mukavasti.

1. Odottelimme Helsinki-Vantaan lentokentällä koneeseen nousua.

2. Koneen laskeutuessa Madridiin ikkunasta näkyi punertavanvihreää peltomaisemaa.

3. Hostellihuoneessa tunnelma oli tiiviinpuoleinen.

4. Madridissa monet istuivat lämmintä iltaa ulkona.

5. Espanjalainen ruokakoju.

Torstai 5.10. – Uusi kaupunki ja uudet ystävät

Heräsimme hostellin kerrossängyistä aikaisin ja suuntasimme aamupalalle, mikä osoittautui yhdeksi ensimmäisistä kohtaamistamme kulttuurieroista: tarjolla oli vain leivänpaloja ja muffineita. Olimme jo ennakkoon kuulleet Espanjan erilaisesta ruokarytmistä, mutta silti hieman ihmetytti, kuinka paikalliset pystyivät aloittamaan päivänsä ilman kunnon syötävää. Kahvia sentään oli saatavilla, ja kofeiinin voimalla aivot lähtivät käyntiin. 

Aamupalan jälkeen jätimme laukut hostellille ja lähdimme tutkimaan keskustaa. Vastaan tuli kaunista vanhaa arkkitehtuuria, paljon ihmisiä ja kauppoja. Vierailimme muun muassa Puerta del Sol -aukiolla ja Prado Park -puistossa. Kävimme myös kaupassa ostamassa hedelmiä ja muuta syötävää aamupalan jatkeeksi. 

Aamupäivän tutustumiskierroksella Madridissa.

Muutaman tunnin kaupungilla pyörimisen jälkeen haimme laukut ja kiirehdimme junaan. Olisimme tosin ehtineet ilman laitureilla juoksemistakin, sillä täällä mitkään aikataulut eivät ole kovin täsmällisiä. Junassa oli onneksi viileää ja mukavaa, ja saimme nauttia maisemista neljän tunnin matkan Baskimaahan Zumarragaan. Sieltä bussi vei meidät lopulliseen kohteeseemme Azpeitiaan. Bussissa jännitys tiivistyi, kun kaikki arvelivat, millaisen isännän saisivat. Bussi mutkitteli pitkin kapeita laaksoja, ja ikkunoissa vilisi vuoristoista ja vehreää maastoa. 25 minuutin jälkeen olimmekin jo perillä ja näimme isäntäperheemme vastassa bussipysäkillä vilkuttamassa innoissaan. 

Bussista poistuttuamme tervehdyksenä vaihdettiin halauksia ja poskisuudelmia, ja sitten lähdimme uusien ystäviemme mukaan tutustumaan pikaisesti paikkoihin. Ilma oli kosteaa sekä illan tullen viilentynyttä, ja se tuoksui aivan erilaiselta kuin kotona. Vuoret siinsivät molemmilla puolilla pientä kaupungin keskustaa, kun isäntämme istuttivat meidät ulos suuren pöydän ääreen. He tarjosivat meille syötäväksi jonkinlaisia rapeita leipiä. Kommunikointi sujui yllättävän hyvin alusta alkaen ja helpottui sitä mukaa, kun reissu eteni. Tunnin istumisen ja tutustumisen jälkeen lähdimme kotiin lepäämään uupuneina kaikesta uudesta, mitä vastaamme oli päivän aikana tullut . 

Söin illallista yhdessä perheen kanssa, ja kaikki osoittautuivat onneksi todella mukaviksi sekä ystävällisiksi. Yllätyksekseni baskeille maistuivat myös tuliaisena viemäni salmiakkikarkit. Englantia vanhemmat eivät juuri puhuneet, mutta parini tulkkasi keskustelua sujuvasti. Samassa talossa asuivat myös isovanhemmat, joista kummankaan kanssa meillä ei ollut sanaakaan yhteistä kieltä. Isoisä pysytteli enimmäkseen poissa näkyvistä, mutta isoäiti hymyili ja puhui espanjaa senkin edestä, joten tulimme toimeen oikein hyvin. Sain oman huoneen ja iltatoimien jälkeen nukahdin väsyneenä pitkästä päivästä.

Perjantai 6.10. – Kulttuurieroja ja kotiutumista

Heräsin aamulla kukonlauluun, sillä perheelläni on pieni maatila talon yhteydessä. Onneksi kukko ei herättänyt kovin aikaisin, joten sain nukuttua ihan kelvolliset unet. Verhot avatessani vuoret uinuivat vielä sankan sumun peitossa ja maisema huoneeni ikkunasta näytti lähes epätodelliselta. Aamupalalla parini katsoi hieman oudoksuen, kun söin Suomesta rahtaamaani Pirkan pikapuuroa sekä ruisleipää, josta perhe ei salmiakin tavoin ollut edellisiltana juuri innostunut. 

Sumuinen näkymä Azpeitiasta paikallisen koulun Urola Ikastola BHI:n ikkunasta.

Aamupäivän ohjelmassa oli käydä esittelykierroksella paikallisella koululla sekä tutustua Azpeitian nähtävyyksiin. Koulu osoittautui melko suureksi ja erosi monin tavoin lukiostamme: laboratorion ikkunasta aukenivat tietysti huikeat vuoristomaisemat ja yhdessä luokkahuoneessa oli nyrkkeilysäkki sekä patjoja ahdistuksen purkamista ja rentoutumista varten. Tarjolla ei kuitenkaan ollut ilmaista kouluruokaa, ja oppilaat olivat itse vastuussa oppimateriaaleista sekä tietokoneista koituvista kustannuksista. Osa oppilaista kertoi myös ottavansa englannin kielen yksityistunteja, sillä koulun opetus ei heidän mielestään ollut riittävää. Koulukierroksen jälkeen lähdimme kävelemään ympäri pientä kaupungin keskustaa. Tutustuimme kirkkoihin, patsaisiin ja muuhun arkkitehtuuriin, jota Azpeitialla oli tarjottavanaan. Ilma oli jo lämmennyt ja sumu hälvennyt, joten näimme maisemat ensimmäistä kertaa kirkkaassa päivänvalossa. 

Esittelykierroksella Azpeitian keskustassa.

Söimme lounasta paikallisessa ravintolassa ja iltapäivällä katselimme sekä kokeilimme itsekin koulun pihalla perinteisiä baskimaalaisia urheilulajeja, kuten tukinsahausta, kivenkantoa sekä köydenvetoa. Harmiksemme kovasta yrityksestä huolimatta suomalainen sisu ei riittänyt - ja baskit voittivat köydenvedon. Muissa lajeissa suomalaiset sentään pärjäsivät ansiokkaasti. 

1. Tukinsahauksessa tehtiin kansainvälistä yhteistyötä.

2. Lounaalle istuttiin pitkän pöydän ääreen.

Aktiviteettien loputtua meillä oli vapaata, ja lähdimme koko porukalla illaksi ulos istuskelemaan, juttelemaan ja tutustumaan paremmin toisiimme. Pääsinkin ilokseni lempiharrastukseni pariin eli osallistumaan mielenkiintoisiin keskusteluihin niin baskien kuin suomalaistenkin kanssa.

Lauantai 7.10. –  Rannalta rientoihin

Viikonlopulle meillä ei ollut mitään valmiiksi määrättyä ohjelmaa, joten saimme viettää aikaa vapaasti. Lähdimme aamupäivällä lähes koko porukan voimin käymään kauniissa rantakaupungissa Zarautzissa. Kävelimme pitkin auringonpaisteista rantatietä tuijotellen turkoosina hohtavalle ulapalle. Levitimme pyyhkeet hiekkarannalle, söimme eväitä ja kävimme uimassa kirkkaassa, suolaisessa merivedessä. Epäonnekseni satuin olemaan väärässä paikassa väärään aikaan ja sain meduusan polttaman käteeni. Onni onnettomuudessa oli, että ensiapupisteellä kerrottiin kyseisen yksilön olevan vaaraton. Pääsin siis jatkamaan päivää entiseen malliin. Uinnin ja rannalla loikoilun jälkeen kiertelimme hetken Zarautzin keskustassa ja lähdimme sitten bussilla takaisin Azpeitiaan päin.

Maisemia ja yhteispotretti Zarautzista.

Illalla Azpeitiassa järjestettiin olutfestivaali, ja lähdimme ulos syömään sekä katselemaan menoa. Söimme täynnä pöytiä ja ihmisiä olevassa salissa, jossa oli niin kova meteli, että keskustelua täytyi käydä huutaen. Katselin aikani, kun aikuiset miehet heittelivät mölyten pähkinöitä toistensa päälle ja päätin sitten ystäväni kanssa lähteä ulkopuolelle vähän tuulettumaan. Ilmeisesti useimmilla ryhmämme jäsenillä oli kuitenkin hauska ilta.

Festivaaleilla oli liikkeellä ihmisiä myös naapurikaupungeista.

Sunnuntai 8.10. – Maalaiselämää sekä museokierros

Sunnuntaina kaikki viettivät aikaa pääasiassa omien perheidensä kanssa. Kävimme aamupäivällä parini ja tämän äidin kanssa kävelyllä maatilan tiluksilla ja ruokimme perheen aaseja. Jätinkin reissun lopussa ylimääräiset ruisleipäni aasien syötäväksi, joten nekin pääsivät maistamaan suomalaisia erikoisuuksia. Me ihmiset söimme lounasta ulkona talon idyllisellä terassilla, jota puut mukavasti varjostivat. Tarjolla oli kalaa ja jonkinlaisia jauhoista, kananmunasta ja maidosta valmistettuja paistettuja palloja, joita perheen isoäiti oli tehnyt. Ne olivat ehdottomasti parasta ruokaa, mitä reissun aikana sain maistaa, ja ahdoin vatsani aivan liian täyteen. 

Näköalaa isäntäperheen tiluksilta.

Päivemmällä lähdimme käymään perheen kanssa Baskimaan suurimmassa kaupungissa Bilbaossa, jonne oli noin tunnin ajomatka. Ajoimme moottoritiellä läpi monesta portista, jollaisiin en ollut Suomessa törmännyt, ja minulle selvisi, että Espanjassa moottoriteiden käyttö on maksullista. Matkalla näin lukemattomia pieniä kaupunkeja ja kyliä, miltei joka laaksossa oli omansa. Parini vanhemmat kertoivat, että jokaisessa paikassa baskin kieltä, euskeraa, puhutaan hieman eri murteella. Äiti oli kotoisin vain viiden minuutin ajomatkan päässä Azpeitiasta sijaitsevasta kylästä, mutta käytti silti erilaisia sanoja kuin perheen Azpeitian murteessa kasvaneet lapset. 

Bilbaossa menimme kuuluisaan nykytaidetta esittelevään Guggenheim-museoon. Pääsin siis toteuttamaan toista lempiharrastustani: taidemuseoissa käymistä. Museon vetonaulaan, taiteilija Yayoi Kusaman teokseen Infinity Mirrored Room – A Wish for Human Happiness Calling from Beyond the Universe (2020), tosin oli yli tunnin jono, joten sitä en päässyt näkemään, mikä ei kuitenkaan minua erityisemmin haitannut. Taidemuseoissa sulkeudun aina jonkinlaiseen omaan kuplaani ja olinkin hieman omissa maailmoissani kierrellessämme ympäri futuristisen näköistä rakennusta. Museon jälkeen ennen kotiinlähtöä kiertelimme vielä kaupungin keskustaa, ja söin ehkäpä parasta maistamaani jäätelöä. Se oli pistaasipähkinän makuista ja päällä oli vadelmainen macaron-leivos. 

Guggenheim-museossa oli paljon mielenkiintoista nähtävää. 

Illalla osa porukastamme kokoontui keskustassa. Olimme kuitenkin pitkän päivän jäljiltä niin väsyneitä, että jäimme suosiolla kotiin ja menimme aikaisin nukkumaan.

Maanantai 9.10. – Kulttuuria ja komeita kallioita

Koska projektimme teemana olivat elokuvat, oli meille suunniteltu myös aiheeseen liittyvää ohjelmaa. Siispä maanantai alkoi lyhytelokuvakurssilla kulttuurikeskus DINAMOA:ssa. Katsoimme ensin pari lyhytelokuvaa, molemmat käsittelivät eri tavoin alkuperäiskansoihin tai muihin vähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää. Lopuksi keskustelimme elokuvien aikana heränneistä tunteista ja niissä käytetyistä visuaalisista keinoista.

Iltapäivällä lähdimme käymään Zumaiassa, toisessa rantakaupungissa melko lähellä lauantain kohdetta Zarautzia. Eväiden syönnin jälkeen pääsimme tunnin mittaiselle veneretkelle katsomaan merta sekä eroosion muovaamia jyrkkinä kohoavia rantakallioita. Itse rakastan olla vesillä, ja raikas meri-ilma vilvoitti mukavasti auringon lämmittämiä kasvoja. Mukana ollut opas kertoi matkan aikana tarkemmin kallioiden muotoutumisesta ja alueen luonnosta. Loppumatkasta hän laittoi veneen särisevistä kaiuttimista soimaan paikallista musiikkia, mutta minä ja ystäväni kaipasimme hetken hiljaisuutta ja pääsimme veneen taakse, minne etuosan äänet eivät kuuluneet. Sieltä maisemat näki entistä paremmin, ja saimme hengähtää hetken katsellen välkehtivää, aavaa merenpintaa. 

Sinisävyisiä maisemia veneretkeltä.

Pian rantauduimme takaisin laituriin, ja ohjelmassa oli opastettu kierros kaupungilla. Pääsimme kiipeämään kallioille korkealle meren ylle, ja näkemään ehkäpä tähän asti kaikista häikäisevimmän upeat maisemat. Lopuksi opas piti meille diaesityksen Baskimaan kulttuurista sekä alueen omasta kielestä euskerasta.

Jylhät rantakalliot kohosivat korkealle merenpinnasta.

Kierroksen jälkeen menimme vielä tutustumaan Baskimaassa suosittuun urheilulajiin, Cesta Puntaan. Siinä pelaajat löivät ja ottivat kopin pallosta suurella, hieman pesäpalloräpylää muistuttavalla välineellä. Muutama ryhmäläisemme kokeili peliä, minä tyydyin seuraamaan sitä katsomosta käsin. Pelien jälkeen lähdimme takaisin kotiin syömään.

Tiistai 10.10. – Elokuvien täyteinen päivä

Aamulla jatkoimme elokuvien parissa ja tällä kertaa kokeilimme tehdä lyhytelokuvia itse. Haastetta tehtävään toi se, ettei kukaan ollut kovin kokenut editoija. Luovuutta käyttäen saimme kuitenkin onneksi jotakin aikaiseksi. Välissä osallistuimme myös kansainväliseen Erasmus+ -videokokoukseen liittyen kuusipäiväiseen ErasmusDays-tapahtumaan, joka sattui olemaan käynnissä juuri reissumme aikaan.

Elokuvien tekoa ryhmissä.

Päivällä söimme lounasta eräällä gastronomisella klubilla, jotka ovat Baskimaassa suosittuja. Ravintolaa muistuttavassa tilassa oli keittiö sekä pöytiä, ja jokainen jäsenyyden hankkinut sai tulla sinne tekemään ruokaa, syömään ja viettämään iltaa. Ruokailun jälkeen palasimme vielä DINAMOA:an katsomaan Rifkin’s Festival -elokuvan. Kyseinen filmi oli valikoitunut katsottavaksi, sillä se on kuvattu San Sebastianissa, kaupungissa, johon meidän oli määrä tehdä vierailu seuraavana päivänä.

1. Santuario de Loiola -kirkko.

2. Azpeitian läpi virtaava joki iltahämärässä.

Elokuvapainotteisen päivän päätteeksi kävimme iltakävelyllä Santuario de Loiola -kirkossa, joka oli upean koristeellinen niin ulko- kuin sisäpuoleltakin. Poikkesimme vielä ruokakaupassa valmistellaksemme seuraavan päivän yhteistä illallista ja suuntasimme sitten kotiin. 

Keskiviikko 11.10. – Viimeistä viedään

Tänään oli viimeinen kokonainen päivämme Baskimaassa. Lähdimme heti aamusta bussilla maakunnan pääkaupunkiin San Sebastianiin, johon oli Azpeitiasta noin tunnin matka. Perillä odotti eiliseen elokuvaan liittyvä tehtävä: meidän piti uudelleenluoda kuvia elokuvan kohtauksista samoissa paikoissa, joissa oikeatkin kuvaukset oli aikanaan tehty. Idea oli minusta hauska, mutta sen suorittaminen ja paikasta toiseen käveleminen helteessä ja väsymyksen jo painaessa ei niinkään. 

Elokuvakohtauksen uudelleenluontia rannalla.

Loppupäivän saimme tehdä kaupungissa vapaasti, mitä halusimme. Jakauduimme pienempiin ryhmiin, osa kiersi kauppoja ja osa katseli muuten vaan ympärilleen. Itse hakeuduin tietysti meren äärelle, mutta ehdin hyvin tehdä muutamat ostoksetkin. Päädyimme syömään niinkin eksoottisessa paikassa kuin McDonald’sissa, sillä nälän iskiessä prioriteettina ei ollut käyttää enempää energiaa ravinnonetsintään. Pienestä uupumuksesta huolimatta päivä oli mukava ja näköalat jälleen vertaistaan vailla.

Maisemia San Sebastianista.

Illalla paluumatkan ja pikaisen siistiytymisen jälkeen pidimme jäähyväisillallisen eiliseltä tutulla gastronomisella klubilla, ja baskit paistoivat pitsaa suuressa uunissa. Ruokailun jälkeen jäimme vielä ulos istuskelemaan ja kiertelemään kaupungilla viimeisen kerran. Olo oli hieman haikea, sillä seuraavana päivänä edessä odotti lähtö kotia kohden. 

Torstai 12.10. – Matkantekoa Madridiin

Aamulla oli aika jättää hyvästit uusille ystäville ja lähteä takaisin kohti Madridia. Bussipysäkillä oli tungosta, kun kaikki raahasivat matkalaukkujaan, halailivat, nauroivat ja itkivät. Kaikki onneksi pystyivät lohduttautumaan ajatuksella, että näkisimme uudelleen muutaman kuukauden kuluttua, kun baskit saapuisivat vastavierailulle Suomeen. 

Linja-auto vei meidät ensin San Sebastianiin, jossa vaihdoimme bussia. Pääsimme yllätykseksemme matkustamaan Madridiin oikealla luksusbussilla, jossa oli tummennetut ikkunat ja mahdollisuus katsella elokuvia istuimeen selkänojaan kiinnitetyltä näytöltä. Päädyin kuitenkin vain katselemaan maisemia ja rauhoittumaan intensiivisen viikon jälkeen kuulokkeet päässä. Bussin penkit olivat mukavat ja ilmastointi toimi hyvin, mutta eväiden syöminen oli harmillisesti kielletty. 6-7 tunnin matkan aikana nälkä ehti iskeä, ja päädyin monen muun tavoin syömään eväsleipäni mahdollisimman huomaamattomasti. 

Illalla olimme perillä Madridissa, ja ajelimme vielä taksilla hotellille. Kun taksinkuljettaja sai kuulla meidän olevan suomalaisia, hän kertoi innoissaan olevansa Nightwish-fani ja kiitti Suomea hyvästä musiikista. Suomi-myönteisen kyydityksen ja hotellin sisäänkirjautumisen jälkeen pääsimme hetkeksi elpymään kolmen hengen huoneisiimme, kävimme syömässä ja menimme suihkun kautta nukkumaan. Olo tuntui voimattomalta, ja pelkäsin tulevani kipeäksi. Suomalainen vastustuskyky ei pärjännyt kovinkaan hyvin espanjalaiselle bakteerikannalle, ja suurin osa ryhmästämme toi tuliaisena Suomeen vähintäänkin pienen flunssan.

Auringonlasku hotellin parvekkeelta Madridissa.

Perjantai 13.10. – Koti kutsuu

Hieman nihkeän aamukuudelta soineen herätyksen jälkeen laitoimme kamppeet kasaan ja suuntasimme ennen lentokentälle lähtöä aamupalalle. Osin särkylääkkeiden ansiosta oloni oli onneksi parempi kuin illalla. Tällä kertaa saimme myös paremman valikoiman syötävää kuin ensimmäisenä reissuaamuna hostellissa. Tarjolla oli leivonnaisten lisäksi monenlaista leipää ja tuoreita hedelmiä. 

Pääsimme lentokentälle ja koneeseen ongelmitta, ja lentokin sujui hyvin samaisella Iberialla, jolla olimme taittaneet myös menomatkan. Helsingissä meitä olivat vastassa kotoisa, ihanan raitis ja viileä ilma sekä hiljaisuus, vaikka lentokentällä olikin melko vilkasta. Sain syödäkseni vegaanista, raikasta tofusalaattia ja olin aivan liikuttua, sillä se maistui niin hyvältä viikon vehnä-liha-painotteisen ruokavalion jälkeen. Sain myös Fazerin vadelmajogurttisuklaata sekä suomalaista kahvia, ja hetken minusta tuntui, että minulla oli siinä käsissäni kaikki, mitä elämässä tarvitsin. 

1. Taivaallinen ruoka-annos.

2. Suomalaista maisemaa lentokoneesta.

Vaikka kaukomaillakin oli ollut hauskaa, oli siis mukava myös palata kotiin. Tämä isänmaallinen tunne tosin hieman mureni siinä vaiheessa, kun astuimme lumisessa Kemissä lentokoneesta ulos hyytävään pakkastuuleen. Lopulta pääsin onneksi omaan, lämpimään sänkyyn nukkumaan.

Lopuksi

Erasmus+ -matka Baskimaahan oli unohtumaton kokemus, ja olen todellakin iloinen siitä, että uskalsin lähteä mukaan. Ensinnäkin tavoitteeni toteutui ja englannin puhetaidot kasvoivat viikossa huimasti, eikä loppuajasta kieltä tarvinnut oikeastaan edes kummemmin ajatella. Sain 10 päivän täydellisen irtioton arjesta, auringonpaisteen, lähes 30 asteen lämpötilat sekä huikeat maisemat. Ennen kaikkea sain kuitenkin tutustua uusiin ihmisiin, uuteen kulttuuriin ja aivan erilaiseen tapaan elää. Mietteisiini sopii hyvin myös sanonta “välillä pitää mennä kauas, jotta voi nähdä lähelle”. Opin arvostamaan aivan eri tavalla monia asioita, joita suomalaisena on tottunut pitämään itsestäänselvyytenä. Yhteenvetona voin sanoa positiivisia kokemuksia kertyneen moninkertaisen määrän verrattuna vähemmän positiivisiin. Suosittelen siis todella lämpimästi kaikkia tarttumaan tilaisuuteen, jos mahdollisuus lähteä vastaavalle matkalle sattuu tulemaan kohdalle.

PS. Vaihtomme jatkuu kevättalvella, kun baskit tulevat vuorostaan vierailulle hyiseen Tornioon. Pysy siis kuulolla! 

Näkemiin / Gero arte!