Upea ja ainutlaatuinen kurssikokemus pohjoisessa
Tänäkin vuonna meillä toisen vuoden opiskelijoilla oli mahdollisuus osallistua perinteiselle syksyn tutkimusretkelle, jossa tutkimme Tornionjoen vettä ja ympäristöä sen alkulähteille asti. Mukana oli myös Haaparannan lukiosta oppilaita, sillä tämä reissu on kahden lukion yhteinen. Projektia on toteutettu joka vuosi vuodesta 1999 lähtien. Retken päätarkoituksena on tutkia veden laatua ja saada aineistoja erilaisin mittausvälinein ja -menetelmin. Näiden tietojen avulla saadaan tilastollisesti tarkkaa tietoa vuosittaisesta vesistöjen kehittymisestä ja muuttumisesta pohjoisessa. Samalla opiskelijat oppivat erilaisia vesianalyysimenetelmiä ja raporttien työstämistä sekä kommunikointia ruotsin kielellä.
Pääsin itse mukaan kurssille, ja olimme tutkimusretkellä kolme päivää, torstaista lauantaihin. Matkamme kulki pitkin Tornionjoen vartta Pohjois-Ruotsiin ja aina Norjan huipuille asti – kokemus oli aivan uskomaton! Maisemat olivat upeita, eikä reissussa ollut valittamista. Ruokahuolto sujui loistavasti mahtavien opettajiemme ansiosta. Unohtaa ei sovi myöskään retkemme ammattitaitoista ja hauskaa bussikuskia, joka jo alussa totesi leikkisästi: “Minähän en ole sitten mikään kuljettaja, vaan Matti.” Matkan ilmapiiri oli lämmin ja yhteisöllinen.
Ensimmäisenä päivänä vierailimme useilla mittauspisteillä, ja oma tehtäväni oli tutkia vesistöjen ympärillä kasvavaa kasvillisuutta. Kasvien nimet piti kirjata muistiin, ja piti tehdä havaintoja niiden kasvupaikoista eri kohteissa. Vaikka työ oli mielenkiintoista, tämä matka tarjosi paljon enemmän kuin pelkkää kasvien ja vesistöjen tutkimusta. Se oli kokonaisvaltainen kokemus luonnosta, uusista ystävistä ja yhteisestä tekemisestä, mikä teki matkasta ikimuistoisen.
Laskeuduimme ja nousimme yhteensä 560 porrasta.
Upeita maisemia eri mittauspisteillä.
Kun olimme Pohjois-Ruotsissa, piipahdimme Kiirunassa, joka on tunnettu valtavasta rautamalmikaivoksestaan. Kaupunki teki vaikutuksen modernilla ilmeellään, sillä se on rakennettu vasta muutama vuosi sitten. Erityisen mielenkiintoiseksi sen teki arkkitehtuuri ja pohjaratkaisut, jotka on täytynyt suunnitella ja uudelleenrakentaa niin, että tehtaan maanalaiset kaivokset eivät niitä romauta maan tasalle. Vierailimme myös pyöreänmuotoisessa kaupungintalossa, joka erottui selvästi ainutlaatuisella tyylillään.
Matkalla kohti Kiirunan kaupungintaloa.
Kiirunasta jatkoimme matkaa kohti majoituspaikkaamme Abiskossa, missä yövyimme mökeissä. Vaikka kaikki mökit olivat mukavia, jotkut saattoivat olla hieman hienompia kuin toiset, köh köh. ;)
Mökkien ikkunoista oli todella upeat näkymät.
Toisen päivän aamuna suuntasimme vaellukselle kohti Rissajaurea. Vaikka maitohapot tuntuivat jalkalihaksissa ja ryhmästämme kantautui monenlaisia ääniä, upeiden maisemien voimalla jaksoimme kaikki kuitenkin nousta rinnettä ylös tutkimuspaikallemme asti. Palkinnoksi saimme levähtää ja nauttia eväät henkeäsalpaavan kauniin Rissajauren tunturijärven äärellä. Vaikka päivä oli hieman sateinen, se ei meitä haitannut – etenkin paluumatka alas mutaista rinnettä pitkin oli lähes laskettelua. En myönnä kaatuneeni kertaakaan!
Rissajaurella oli kirkkaan vihreä vesi
Iltaisin järven rannalta näkyy U-laakso.
Vaelluksella näkyi upeasti ruskan värejä.
Reissun viimeisenä päivänä heräsimme ja aloimme heti kuuraamaan mökin lattioita, joiden piti olla niin puhtaita, että niitä voisi nuolla. Onneksi mökintarkastajamme oli tänä vuonna rennompi, joten saimme siivota lattiat vain imurilla ja mopilla. Matkalla takaisin Suomeen piipahdimme muutamalla mittauspisteellä ja lopuksi selätimme nälkämme Pellon vihreällä pysäkillä.
Kielellisesti kokemus oli varmasti itse kullekin haastava, varsinkin minulle, koska en ole kaikista suurin ruotsin kielen taitaja. Onneksi kuitenkin ruotsissa opetetaan englantia, joten oli edes jonkinlainen yhteinen kommunikointitapa Haaparantalaisten kanssa.
Joka päivä saimme ihastella upeita maisemia, jotka tekivät jokaisesta hetkestä ainutlaatuisen ja unohtumattoman.
Matka jää mieleen ikimuistoisena kokemuksena. Saimme tehdä tärkeää työtä luonnon keskellä. Lukion jokavuotinen tutkimustyö on tärkeä pohjoisen luonnon muutosten ymmärtämiselle. On kunnia olla ollut osa tätä matkaa, ja suosittelen ensi vuoden kakkosille ehdottomasti osallistumaan ainutlaatuiseen kurssiin.