Vanhojenpäivä — tärkeä perinne, joka vaatii uudistusta

Vanhojenpäivä on ihana perinne, jonka juuret juontavat jopa 50 vuoden taakse. Tanssit ovat muuttaneet muotoaan vuosien saatossa, mutta tärkein on pysynyt: ainutlaatuinen kokemus lukion toisen luokan opiskelijoille. Vaikka päivä on monille yksi lukion parhaista, osalle tanssit ja niitä edeltävä aika ovat lukion synkimpiä. Päivän, jota monet ovat odottaneet jo ala-asteelta asti, ei kuuluisi aiheuttaa niin paljon ahdistusta, surua tai muita negatiivisia tunteita kenellekään.

Kaikki toisen luokan opiskelijat eivät pääse tanssimaan, vaikka haluaisivat. Tähän on monia syitä, joista isoimmat ovat luultavasti tanssipäivän kustannukset ja se, ettei sopivaa paria löydy. Samaan aikaan osa tanssijoista on vasta ensimmäisellä luokalla ja osa jo abeja. Vanhojentanssit kuuluisi tulevaisuudessa jättää perinteeksi, missä mukana on vain toisen luokan opiskelijoita. Lisäksi voi miettiä, väheneekö päivän merkitys, jos sen pääsee kokemaan useamman kerran, ja onko moneen kertaan osallistuminen ylipäätään reilua muille. 

Nykyään erityisesti poikia yritetään houkutella tanssimaan useampana vuonna, sillä yleisesti lukiossa opiskelee enemmän tyttöjä. Vanhojentanssien roolit ovat niin sukupuolittuneet, että monet eivät näe ollenkaan vaihtoehtona sitä, että tanssisi vanhat samansukupuolisen kanssa. Näkemys on kuitenkin nykypäivänä jo kovin vanhanaikainen. Asian normalisointia auttaisi varmasti sukupuolineutraalien termien käyttö sen sijaan, että opiskelijoita ohjestettaisiin harjoituksissa tyttöinä ja poikina. Saara Hirvosen ja Jani Nivalan artikkelissa Suuri joukko lukioita ei enää määrittele tanssijoita tytöiksi ja pojiksi – ja se on nykyaikaa, sanovat opiskelijat (yle.fi 10.2.2023) kerrotaan, että esimerkiksi “viejä” ja “seuraaja” tai “ykkönen” ja “kakkonen” termit ovat käytössä joissakin kouluissa. Jos saman sukupuolen kanssa tanssiminen saataisiin normalisoitua vielä paremmin, ei tarvitsisi lähteä etsimään poikaparia eri luokka-asteilta tai koulun ulkopuolelta.

Toinen iso ongelma, joka vanhojentansseihin usein liittyy, on rahan kuluttaminen. Monet maksavat ensin useita satoja puvusta tai mekosta, minkä päälle osa vielä ostaa kampauksen ja meikin. Lopulta yhdelle päivälle hinnaksi saattaa tulla jopa yli tuhat euroa, mikä on aika kohtuuton summa. Vaikka et itse opiskelijana joutuisikaan maksamaan päivän kuluja, aiheuttaa sopivan asun löytäminen usein paljon stressiä. Tylliläinen suosittelee, että jokainen etsii ensin etenkin mekkoa käytettynä, ennen kuin ryntää ostamaan uutta. Unelma-asun voi löytää selvästi halvemmalla, vaikka sitä oltaisiin käytetty vain kerran aikaisemmin. Aina sopivaa asua ei käytettynä löydy ja silloin onkin kannattava idea mennä katsomaan uusia mekkoja tai pukuja. Tärkeintä on kuitenkin se, että sinulla on yhtenä lukion tärkeimpänä päivänä mukava olo asusi ja itsesi kanssa.

Miten päivästä sitten saataisiin kaikille mieleenpainuva ja ihana kokemus? Vaihtoehtoja on monia. Jotta kaikki halukkaat pääsevät tanssimaan, voitaisiin tanssit suunnitella esimerkiksi siten, ettei pysyviä pareja olisi tai tanssit koostuisivat koreografioista, joihin ei tarvitsisi paria ollenkaan. Siirtyminen sukupuolineutraaleihin tanssirooleihin voi myös olla hidasta, jolloin yhtenä vaihtoehtona siihen asti voisi olla, että osa pojista tanssittavat vuorotellen kahta eri tyttöä. Joko niin, että esityksiä olisi useampia, tai niin, että pari vaihtuisi kesken esityksen. Olisi tärkeää miettiä eri vaihtoehtoja toteuttaa vanhojentanssit siten, ettei kukaan jäisi tahtomattaan ulkopuoliseksi.

Toki osa opiskelijoista jättää tanssit väliin omasta tahdostaan, eikä siinäkään ole mitään väärää. Ei kaikki perinteet tunnu mielekkäältä jokaiselle. Toteutuksessa pitäisi ottaa myös huomioon se, että vanhojenpäivän ei kuuluisi olla vain tanssijoille, vaan kaikille lukion toisen luokan opiskelijoille. Ei ole reilua, että vanhat, ketkä eivät tanssi, joutuvat istumaan oppitunneilla sillä välin, kun muut nauttivat päivästään tanssien. Vanhojentanssit ja -päivä on niin ihana perinne, että siitä kannattaa pitää kiinni. Päivää voisi kuitenkin uudistaa sellaiseksi, että se vastaa nykypäivää ja ottaa jokaisen huomioon.

Tylliläisen toimitus