Tylliläisen toimituksen kolumni: Kasvisruokapäivä ruokalistalle

Kasvisruokapäivä herättää keskustelua joka puolella. Iltapäivälehtien mukaan lapset juoksevat kauppaan karkuun korvaamaan koulun ruokalassa tarjotun kasvisruuan aiheuttamaa nälkää, mikä aiheuttaa raivoa vanhemmissa. Opiskelijoissa tämä jakaa taas tasaisesti mielipiteitä puolesta ja vastaan. 

Viime kuussa toisen asteen opiskelijat osallistuivat Meän opiston vaalipaneeliin, jossa savustettiin eduskuntavaaliehdokkailta vastauksia politiikan suuriin kysymyksiin. Yleisökysymyksistä nousi väite, joka kuuluu näin: “Oppilaitoksissa pitäisi olla erikseen kasvisruokapäiviä, jolloin ei tarjottaisi ollenkaan liharuokaa.” Kuuden ehdokkaan piti näyttää peukkua ylös- ja alaspäin, mikä otti kantaa väitteeseen. Ei niinkään väite, mutta vastaukset jäivät kaivelemaan mieltä: kolme kuudesta ehdokkaasta oli vahvasti väitettä vastaan. Kuuluisiko kasvisruokapäivät hävittää jokaisen koulun ruokalistalta, eikä sen lisäämistä edes harkita?

Monissa kouluissa on tarjolla kouluruokaa monenlaisille ruokavalioille. Ruokaa tehdään sen verran, että on mahdollista jopa poiketa omasta ruokavaliosta herättämättä suurempaa huomiota. Kuitenkin on myös kouluja, jotka tarjoavat kasvisruokaa vain erikoisruokavaliostaan ilmoittaneille henkilöille, ja vaikeimmassa tapauksessa pitää olla terveydenhoitajan ja huoltajan suostumus, mikä tekee uuden kokeilemisesta vaikeampaa. Käytännöllä pyritään minimoimaan hävikki, mikä on ymmärrettävää, mutta tämä voi olla kynnyskysymys sekasyöjille. Kasvisruokapäivät ovat hyviä, sillä ne tarjoavat matalalla kynnyksellä toisenlaisen vaihtoehdon.

Kasvisruokapäivät ovat olleet oletuksena ruokalistalla peruskoulun ajan. Pinaattilätyt ja  kasvispyttipannu keräävät ruokajonoa. Kun taas tarjolla löytyy jotain epäsuosittua, esimerkiksi pinaattikeittoa, ruokatunnilla lähikauppojen opiskelija-asiakkaiden määrä nousee. Lehtien otsikoissa peräänkuulutetaan koulun tarjoamaa vähänravinteikasta ja yksipuolista kouluruokaa, mikä on johtanut kasvisruokapäivän poistamiseen useimmissa kouluissa.

On noussut monenlaisia väitteitä, miksi kasvisruoka ei kuulu koulun ruokalistaan. Väitteitä on kumottu jo moneen otteeseen, mutta silti ne jäävät henkiin vuodesta toiseen. On fakta, että kasviperäisten tuotteiden tuotannon päästövaikutukset ovat huomattavasti pienemmät kuin eläinperäisten tuotteiden. Suuri lihan- ja maitotuotteiden kulutus on johtanut massatuotantoon, mikä ei takaa eettistä tuotantoa. Jokaiselle ei ole niinkään tärkeä asia, minkälainen prosessi lautasella olevan aterian takana on, mutta ehkä se pitäisi.

Kasvisruoka on proteiinipitoista, mutta käsitys kasvisruuasta pyörii vahvasti pelkkien vihannesten ja hedelmien ympäröimänä. Kasvikset ja hedelmät eivät korvaa esimerkiksi kanan ja naudanlihan proteiinin määrää, mutta esimerkiksi härkäpapu, linssit ja tofu sisältävät korkean proteiinipitoisuuden. Tutustumalla oman tietämyksen ulkopuolelle voi löytää lisää yllätyksiä. 

On myös ihmisjoukko, jotka taas eivät yksinkertaisesti miellä kasvisruokaa hyväksi. Voi olla, että tähän yksinkertaisesti selitys on, että on kokeillut kaikkea, tai sitten pidättäytyy kertakokeilun mielipiteessä. Kuitenkin markkinoille tuodaan jatkuvasti uusia kasvipohjaisia tuotteita ja lisääntyneet vaihtoehdot ovat johtaneet monipuolisimpiin aterioihin. Koulujen kasvisruoka on monipuolistunut maultaan ja ravintoarvoiltaan viimeisen viiden vuoden aikana.

Jos koulun lihakastikkeen tilalla käytettäisiin härkäpapu kastiketta kerran viikossa, uusia kokemuksia se ainakin toisi. Onhan se kummallista harhautua “normaalista” “epänormaaliin”, mutta pian se voi olla ulkopuolisten paineiden vuoksi pakollista. Kasvisruokapäivä saisi monenikäisiä opiskelijoita kokeilemaan uutta, mikä taas voisi ohjata heitä toisenlaisiin valintoihin.

Kasvissyönti on vahvasti arvokysymys, mutta myös asennekysymys. Kasvisruokapäivä ei ole vegaanien vallankumous, jolla pyritään saamaan lihansyönti sukupuuttoon. Tarkoitus on nimenomaan vähentää lihan kulutusta ja lisätä kavisruuan normatiivisuutta, minkä vuoksi se on hyvä sisällyttää ainakin kerran viikossa jokaisen koulun ruokalistaan.

Tylliläisen toimitus