Tunnepolku 2

Tunnepolku 2: Jatkavat ryhmät




Muistojana kesästä: (sopii jatkavalle ryhmälle) 

 

Opettaja kertoo aluksi, että janan toisessa päässä kesäloman alku, ja lopussa kesäloman loppu. Sitten oppilaita pyydetään asettumaan siihen kohtaan janaa, jossa tapahtui jotain kivaa. Opettaja voi sijoittumisen jälkeen kysellä muutamalta oppilaalta, miksi hän seisoo juuri siinä kohdassa. Ei kannata kuitenkaan painostaa; jos joku ei mielellään kerro, kysy joltain toiselta. 

 

Käsi olkapäälle: — JATKAVAN RYHMÄN VERSIO

 

Käsi olkapäälle harjoitus herättelee myönteisen palautteen antamiseen. Voit ohjeistaa oppilaita valitsemaan väittämien mukaan yhden ihmisen kenen 

olkapäälle hän asettaa kätensä.  

 

Väitteitä voivat olla mm. 

 

• Kenen kanssa perustaisit ratsastuskoulun, mopokaupan, autoliikkeen, 

tietokonefirman, leipomon, tanssikoulun, hiihtokeskuksen... 

• Kenet ottaisit kampaajaksesi, valmentajaksesi, henkivartijaksesi... 

• Kuka on mielestäsi mukava, lempeä, valoisa, hauska, rohkea, fiksu, 

luotettava, taiteellinen... 

• Kenen kanssa lähtisit zumbaamaan, hevikonserttiin, suunnistamaan, lenkille, 

vaatekaupoille, leipomaan pullia, hiihtämään... 

• Kuka herättää sinussa luovuutta, turvallisuutta, hullutteluhalua, 

levottomuutta, iloa... 

• Kenen kanssa ryöstäisit pankin, osallistuisit huutokilpailuun, osallistuisit 

vitsikilpailuun... 

• Keneltä pyytäisit apua matikan, enkun, ruotsin, fysiikan tehtävissä... 

Harjoitusta on hyvä jatkaa niin pitkään, että jokainen tulee vähintään kerran valituksi. Opettajan kannattaa lisätä mukaan sellaisia kysymyksiä, että kaikki 

oppilaat tulevat valituksi ainakin kerran. 

 

Paikkahyrrä:  

  

Järjestetään tuolit piiriin niin, että tuoleja on yksi vähemmän kuin osallistujia. Yksi ryhmän jäsenistä jää piirin keskelle seisomaan (myös opettaja voi olla ensimmäinen). Keskellä oleva sanoo nimensä ja jonkin asian itsestään esim. Olen xx ja tykkään sushista. Kaikki, joiden kohdalla väite pitää paikkansa, vaihtavat paikkaa. Viereiseen paikkaan ei saa vaihtaa, vaan paikka pitää löytää kauempaa.  

  

Ilman paikkaa jäänyt jää seisomaan keskelle ja kertoo seuraavalla kierroksella nimensä ja jonkun asian itsestään. Jatketaan niin kauan, kunnes kaikki ovat vaihtaneet paikkaa ainakin pari kolme kertaa. Jos joku ei vaihda paikkaa kertaakaan, ei sekään haittaa mitään. 

 

Omat tunteet peliin: 

  

Kehota oppilaita palauttamaan mieleensä edellisenä päivänä tuntemiaan tunteita ja luettelemaan niitä ääneen. Kirjoittakaa niitä ylös taululle. Tunteiden ylös kirjaamisen tavoitteena on tehdä oppilaille näkyväksi se, että eri ihmiset voivat samassa tilanteessa tuntea hyvin erilaisia tunteita.  


Pohtikaa edellä lueteltujen tunteiden ilmenemistä. Pyydä oppilaita kertomaan:  


 

Tunnealias,eli selitä se toisin: 

  

Pelataan aivan kuin Alias-peliä eli pelissä selitetään tunnesanoja toisille. Yksi selittää ja muut arvaavat tai sitten tehdään sama pienissä ryhmissä. Sanoja voi myös näytellä.   

  

Tunnesanoja malliksi (OPH): esim. ahdistus, arkuus, epätoivo, euforia, haikeus, helpotus, hilpeys, hämmennys, ihailu, ihmetys, järkytys, kateus, kiinnostus, luottamus, nöyryys, onni, pelko, rohkeus, suru, toivo, tyytyväisyys, vapaus, väsymys jne. Keksikää itse lisää.
 

Tunnepaikat: 

  

Opettaja luettelee oppilaille heidän tuntemiaan paikkoja (esim. koulu, leffateatteri, metsä, uimaranta, urheilukenttä) yksi paikka kerrallaan. Oppilaat kirjoittavat paperille paikan sekä siihen liittämänsä tunteen. Jokaisen paikan pohtimiseen käytetään aikaa noin 2 minuuttia. 

   

Omaa tunnetta pohtiessa kannattaa miettiä myös sitä, mikä ja miksi kyseisessä paikassa oleva asia nostaa ko. tunteen pintaan. Lopuksi keskustellaan yhdessä paikoista ja niiden herättämistä tunteista.   

 

Aktivoidaan positiiviset tunteet:  

  

Kun koet olevasi uhkatilassa, koita aktivoida myönteisiä tunteita esimerkiksi katsomalla kuvia kännykästäsi. Mieti niitä asioita, jotka ovat tänään onnistuneet. Ota tai piirrä itsellesi kuva, jossa on kirjoitettuna tai kuvattuna kolme asiaa, joista voit olla aina kiitollinen. 

 

 

Puhutaan vain hyvää toisista:  

  

Oppilaat jaetaan satunnaisesti 3–4 hengen ryhmiin. Pienryhmässä yksi kerrallaan kääntyy selin ja muuta puhuvat hänestä minuutin ajan myönteisiä asioita. Opettaja toimii ajan ottajana.   

Osalle myönteisiä asioita voi olla vaikea keksiä, joten niitä voidaan miettiä myös etukäteen yhdessä. Lopuksi kysytään yhteisesti: Miltä tuntui saada palautetta? Miltä tuntui antaa palautetta? 

 

 

Pistetään hyvä kiertämään: 

  

Miettikää luokassa ensin yksin, mitä kivaa oppilaat voisivat tehdä kaverilleen ensi viikon aikana. Miettikää myös se, kenelle aiotte kivan asian tehdä. Kirjoittakaa asiat ylös. 

   

Jakakaa sitten parhaimmat oivallukset yhteisesti mutta älkää paljastako, kenelle aiotte hyvän teon tehdä. Kun viikon aikana saatte kohdallenne osuvan hyvän teon, laittakaa se eteenpäin ja tehkää sama hyvä teko toiselle. 

 

Lankakerä/naru muistoista: 

 

Istutaan piirissä. Tässä harjoituksessa on hyvä jo osata jonkun verran ryhmä oppilaiden nimiä. 

Leikinjohtaja sanoo jonkun piirissä istuvan leikkijän nimen ja heittää lankakerän tälle pitäen itse kiinni langan päästä. Kerän saanut sanoo taas jonkun muun nimen ja heittää kerän muistaen pitää langasta kiinni. Näin jatketaan. 

 

Lopulta langasta muodostuu iso kaveruuden verkko. Lanka keritään takaisin käymällä heittelykierros takaperin nimien kanssa. 

 

Jutturyhmät: 

 

Pyydä oppilaita kulkemaan sikin sokin kävellen ympäri luokkaa. Kun opettaja huutaa "ryhmä", oppilaat muodostavat mahdollisimman nopeasti vieressä olevien ihmisten kanssa 4–5 hengen ryhmiä. Ryhmässä käydään nopea jutustelukierros, jossa jokainen vastaa lyhyesti muutamaan opettajan antamaan kysymykseen.  

 

Keskustelun aloittaja määräytyy myös opettajan vihjeen 

mukaan. Keskustelun aloittaa se, jolla on värikkäin paita/se jolla on syntymäpäivä seuraavaksi/se, joka asuu kauimpana koulusta/se, jolla on pisimmät hiukset/se, jolla on sinisimmät silmät jne. 

Esimerkkikysymyksiä: Mikä on mieluisin paikkasi? Mitä teet mielelläsi 

lauantai-iltaisin? Millä kulkuvälineellä liikut? Mikä on lempivärisi? 

Lempiaineesi? Voimaeläimesi? 

 

Avaimeni kertovat minusta jotain: 

 

Ollaan piirissä. Opettaja pyytää oppilaita pohtimaan hetki itsekseen, mitä 

jokaisen omat avaimet kertoisivat hänestä. Kertoisivatko ne esim. jostain 

luonteenpiirteestä, ovatko ne aina hyvässä tallessa vai usein hukassa? 

Minkälaisia ovia avaimilla avautuu? Tämän jälkeen opettaja pyytää jokaista 

oppilasta kertomaan vuorollaan omien avaintensa tarina. Toisen kierroksen voi ottaa aiheena kengät, laukku, hattu tai koru. 


Juttujono: 

 

Pyydä oppilaita asettumaan kahteen vastakkaiseen jonoon niin, että kaikilla on pari. Anna oppilaille aihe, josta keskustellaan muutaman minuutin verran (opettaja voi painottaa, että molemmille tulee antaa puheenvuoro, koska kyse on keskustelusta).  

 

Opettajan merkistä, pari vaihtuu niin, että toinen jono pysyy aina paikallaan, ja toinen jono siirtyy askeleen eteenpäin (jonossa ensimmäisenä ollut siirtyy jonossa viimeiseksi). Tavoitteena on saada sellaiset oppilaat, jotka eivät muuten vaihtaisi mielipiteitä tai kuulumisia keskenään, jutustelemaan edes hetki. Jos kaksi minuuttia näyttää olevan liian pitkä tai lyhyt aika, aikaa voi muuttaa.  

 

Keskustelun aiheita: 


-Hauskin lomatekeminen 

-Kivoin harrastus 

-Lempimusiikki 

-Kivoin eläinkokemus/kivoin eläin 

-Paras ruoka 

-Paras leffa 

Jne. 

 

ZIP ZAP BO BOING 

Istutaan tai seistään piirissä. Yksi aloittaa, osoittaa jotain toista ja sanoo Zip.  

Viestin saanut osoittaa jotain toista ja sanoo myös Zip. Jos viesti menee suoraan piirin läpi, sanotaankin Zap. Jos viesti lähetetään takaisin sanojalle pitääkin sanoa Boing. Näin edetään, kunnes kaikki ovat aivan sekaisin sanoista. Sitten aloitetaan alusta.