5.7. Au an der Donau - Grein - Enns
Lähdemme aamulla ajamaan Tonavan pohjoisrantaa itää kohti. Aluksi pyörätie kulkee joen rantavallilla, ja aamuinen joki on tyyni ja rauhallinen. Liikennettäkään ei ole paljon, vain yksi risteilyalus tekee kanssamme matkaa samaan tahtiin kohti alajuoksua.
Wallseen sulun kohdalla poikkeamme toviksi sisämaahan, ja ajelemme maissipeltojen halki vedettyjä hyväpintaisia peltoteitä, kunnes taas saavumme joen rantatörmälle. Ilma on taas helteinen ja lähes tuuleton ja monessa paikassa näemme ihmisiä uimassa Tonavassa tai jossakin sen sivuhaaran suojaisessa suvannossa.
Greinissä kiipeämme kaupungin vanhaan keskustaan ja pidämme ruokatauon. Talonpojanleike sisältää kaikenlaista taitetun porsaanleikkeen sisään kätkettyä täytettä; kinkkua, sipulia, juustoa, sieniä..., ja uudet perunat täydentävät tuhdin tuotteen.
Syötyä ajamme joen yli moottoriveneen ja jokilautan risteytyksellä ja aloitamme paluumatkan pitkin etelärantaa. Alkumatka seuraillaan taas jokea, mutta Felleismühlessä erkanemme joenpenkasta ja ajelemme lähes koko loppumatkan peltoaukeiden läpi vain muutaman kylän katkaistessa maissi- ja vehnäpeltojen hallitseman maiseman.
Wallseessä tulemme hetkeksi joen rantaan takaisin, mutta kohta on edessä taas maaseutumaisema ja sinänsä hyväkuntoiset kylätiet. Aurinko polttaa kuumasti, ja vain silloin tällöin tie sukeltaa metsikköön ja saamme nauttia hetkellisesti varjoisasta viileydestä.
Ennen Ennsiä tie vie teollisuusalueiden ja varastokenttien halki, ja ilma tuntuu olevan entistä kuumempi. Niinpä itse loppunousu Ennsin keskusaukiolle on pakko tehdä pyörää taluttaen. Millään ei enää jaksa polkea edes pikkuvaihteella jyrkkää ylämäkeä.
Pikku tauon jälkeen jatkamme Ennsistä tonavan rantaan, jossa jokivene odottelee, että kippari saa tupakkansa poltettua, ja vie meidät joen yli Mauthausenin puolelle. Siitä jatkamme eilisestä tuttua reittiä takaisin leiriin. 87 kilometriä tuntuu jaloissa ja vähän kaikessa muussakin.
