25.6. Dresden - Hungerberg
Ensimmäinen aurinkoinen aamu!
Poljemme aluksi keskustaan eilisestä tuttua reittiä sillä poikkeuksella, että koukkaamme Volkswagenin lasiseinäisen autotehtaan kautta. Kompleksi on hieno ja pelkistetty ja ikkunoitten takana näkyy autoja ja autokoreja. Vierailullekin pääsisi, mutta jätämme väliin.
Ajamme vanhankaupungin läpi Elben rantaan ja suuntaamme kohti Meisseniä. Ilma on kaunis, ja pyörätiellä on paljon kulkijoita. Työmatkalaisia ja retkipyöräilijöitä tulee runsaasti vastaan. Joillakin on myös kova kiire ohi...
Reitti kulkee aluksi avarassa jokilaaksossa, mutta vähitellen tulee näkyviin eroosion syömiä hiekkakivikallioita. Joskus tuhansia vuosia sitten on jokiuoma varmaan ollut melkoisen leveä, kun vesi on syönyt itselleen väylää. Muistelemme, että Ranskassa oli Loiren laaksossa samanlaisiin hiekkakivijyrkänteisiin kaivettu viinikellareita. Täällä sellaisia ei ole, vaikka muutama viiniviljelmä näkyykin laakson jyrkillä rinteillä.
Meissenissa pidämme taukoa ja nautimme iltapäivän lämpimästä auringosta. Ravintolan grillattu possunpotka on ison lautasen kokoinen, ja osa jää pakosta syömättä. On se kieltämättä myös aika rasvainen annos...
Jatkamme vielä vähän matkaa eteenpäin ja ylitämme joen lautalla Hungerbergin kahden talon suuruisen kylän kohdalla. Ruuhkaa ei ole, ja olemme ainoat asiakkaat tällä vuorolla. Lautta kulkee taas fysiikan oikkujen voimalla.
Paluumatka vastarannalla on vähän myötätuulivoittoista. Reitti vie läpi kylien ja viljapeltojen. Meissen näyttää joen toiselta puolelta paljon hienommalta kuin läheltä katsoen. Pidämme juomataukoa Sörnewitzissä, jossa paikallinen hotelli-ravintola on laatinut pyörätien varteen erityisesti pyöräilijöitä ajatellen oman olutpihan. Asiakkaita on runsaasti ja pyöräparkissa paljon pyöriä.
Dresdenissä yritämme vielä löytää Villeroy&Bocschin maitobaarin, joka kuulemma on kovasti hieno, mutta koska sitä ei ihan heti löydy, suuntaamme takaisin leirintäalueelle.
