Ljubljana
Ljubljanan leirintäalaue on noin viisi kilometriä kaupungin pohjoispuolella Sava-joen varrella. Alue on iso, mutta sateen jäljiltä melko vetinen. Tavan mukaan lähdetään leirin pystytyksen jälkeen tutustumaan kaupunkiin, jonne pääsee valtakatua seurailevaa pyörätietä.
Keskustassa jätetään taas pyörät seisomaan ja kävellään vanhaa kaupunkia ristiin rastiin. Pyöräilyä jatketaan vielä vähän matkaa keskustan ohi, ja hakeudutaan pitkälle pyörätielle, joka on rakennettu ympäri koko kaupungin.
Reitti kulkee pitkin puistoja ja omakotialueita ja vaikuttaa aluksi loistavalta valinnalta, vaikka onkin suurimmaksi osaksi sorapintainen. Kun polku alkaa lähestyä taajama-alueita, katoaa taas viitoitus ja oikeaa suuntaa joudutaan arvailemaan toisenkin kerran. Eksymiseltäkään ei vältytä, mutta hakemalla reitti löytyy kuin löytyykin uudestaan.
Campingiin palattua todetaan, että ajettua "polkupyöräkehätietä" ei lähipäivinä käytetä uudestaan. Idea on todella hieno, mutta toteutus on jäänyt puolitiehen.
Ljubljana-Borovnica. Matka alkaa eiliseltä tuttua pyörätietä keskustan läpi etelään. Siitä eteenpäin on kartasta katsottu kylätie, joka on jopa merkitty pyöräilyreitiksi. Paikan päällä selviää kuitenkin, että olemme joutuneet kuoppaiselle ja kuraiselle peltotielle, joka tuntuu jatkuvan ei-mihinkään. Karttaan merkittyjä risteyksiä ja kyläteitä ei ole lainkaan olemassa. Kun aikamme on taas arvottu reittiä ja tuurilla päästy maantielle, emme tiedä edes, missä olemme. Kartta ja polkemamme reitti eivät tunnu mitenkään olevan keskenään yhteneväiset.
Kun vihddoin löydämme itsemme maailmankartalta, huomaamme polkevamme kohti Vnanje Goricea. Alunperin sinne ei oltu edes menossa, mutta suunta on oikea ja tie rauhallinen. Notranje Goricen ja Podpecin jälkeen olaan taas suunnitellulla reitilla, ja matka jatkuu suht vähäliikeinteisellä maantiellä kohti Borovnicaa.
Paluumatka taiteaan samaa reittiä Podpeciin, josta suunnataan kohti Crna Vasia ja sieltä takaisin Ljubljanaan ja campingiin. Tie on tasaista, ja liikennettäkään ei ole haitaksi asti.
Ljubljana-Javor. Matka alkaa pitkin hevospolkuja Sava-jokea myötäillen. Zalogissa päästään ulos varsinaiselta kaupunkialueelta ja poljetaan maantietä Podgradiin, josta käännytään oikealle. Hyvä, ettei tultu autolla. Rautatien alitus on vain kaksi ja puoli metriä korkea.
Podgradista alkaa kymmenen kilometriä pitkä ylämäki, joka seuraa Besnica-jokea jyrkkäreunaisessa laaksossa. Mäki on kuitenkin niin loiva, että ajaminen on kevyttä. Liikennettäkään ei juuri ole.
Zgornja Besnican jälkeen käännytään oikealle kohti Javoria, ja edessä on kahden kilometrin rankka nousu. Jyrkkää tuntuu taas riittävän loputtomiin. Javorissa ihmetellään kiertotien viittaa, joka käskee ajamaan ihan muualle kuin olemme aikoneet. Taas kyselemään ihmisiltä. Pysytään alkuperäisessä reittisuunnitelmassa.
Javorista Podlipoglaviin on kahdeksan kilometriä hulppeaa alamäkeä, jossa ei tarvitse jarrutella kuin mutkissa. Ihan vapaalla ei uskalla rullata, mutta hujauksessa ollaan alhaalla, ja onnitellaan itseämme, että ei kierretty reittiä toiseen suuntaan. Olisi ollut kauhea ylämäki poljettavana!
Takaisin Ljubljanaan yritetään suunnistaa rauhallisten asuinalueitten kautta pääteitä vältellen. Kohtuullisesti onnistutaankin, vaikka viitoitusta ei olekaan tukena. Keskustan kautta mennään jo tuttua pyörätietä campingiin. 52 kilometrin lenkki oli ihan riittävä paikalliseen vuoristoon tutustumiseksi.
Ljubljana-Skofja Loka-Kranj. Alkumatka Gamelnjen ja Tacenin kautta Medvodeen menee ilman suurempaa ihmettelyä. Matkalla on pätkittäin pyörätietäkin. Medvodessa joudutaan vähän miettimään jatkoreittiä, joka kuitenkin löytyy - vaikka rautatie joudutaankin ylittämään "kantamalla".
Tie alkaa taas nousta, mutta ylämäki on loivaa ja helppoa polkea Skofja Lokaan asti. Kaupunkikävelyn jälkeen suunnataan kohti Kranjia. Alun arvailujen jälkeen reitti löytyy ja Dorfarjen jälkeen onnistutaan polkemaan rauhallisia kyläteitä melkein koko matka Kranjiin asti. Vasta viimeisellä kilometrillä joudutaan vilkasliikenteiselle valtatielle.
Kranjissa on taas kävelykierros, ja matka jatkuu kohti Smlednikiä. Oikea tie löytyy taas kerran täysin arvaamalla, ja matkallakin joudutaan kertaalleen toteamaan, että edes alkeellinen viitoitus helpottaisi turistin elämää suunnattomasti. Vilkasliikenteinen maantie onnistutaan kuitenkin välttämään muutamissa kohdin.
Smlednikistä olisi tarkoitus polkea Vikrceen, mutta sen paremmin meillä kuin satunnaisilla ohikulkijoillakaan ei ole tietoa oikeasta tiestä. Sattumalta tullaan isompaan risteykseen, jossa on vähän viitoitustakin. Siinä selviää oikea suunta, ja matka jatkuu kevyesti alamäkivoittoista maantietä Vikrcen kautta Taceniin.
Tacenissa ylitetään Sava ja poljetaan campingiin asuntoalueiden läpi ja pääteitä vältellen.
Ljubljana-Litija. Alkumatkasta poljetaan muutama kilometri pitkin maantietä ja satunnaisia pyöräteitä, kunnes Podgoricassa päästään ilmeisesti vanhalle valtatielle, joka kiemurtelee maalaiskylien läpi. Liikenne ei pahasti haittaa, kun uusi valtatie on rakennettu kiertämään kylien ulkopuolelta.
Dolskossa ylitetään Sava-joki, ja matka jatkuu pitkin maantietä. Liikennettä ei ole paljonkaan, ja polkeminen sujuu laskuvoittoisella reitillä mukavasti. Joen varressa kulkeva rautatie ylitetään ja alitetaan muutaman kerran, kunnes se Kresnicen jälkeen sukeltaa tunneliin. Maantie muuttuu vähäksi matkaa sorapintaiseksi ja nousee jyrkästi parin serpentiinimutkan verran. Taas pitää vähän kävellä.
Viimeiset viisi kilometriä Litijaan ajetaan pitkin kylätietä Sava-joen rantaa seuraten. Itse Litijan kapunki on niin pahasti joen ja rautatien pieniksi osiksi halkoma, että varsinaista kyläkeskusta ei tahdo lainkaan löytyä.
Paluumatka poljetaan samaa reittiä Lazeen asti, josta jatketaan Ljubljanaan Savan etelärantaa. Ennen kaupunkia hakeudutaan asuinalueille ja kyliin pois pääkaduilta. Viitoitusta ei taaskaan ole, mutta kartasta päätellään oikea suunta kohti campingia.
Ljubljana ja Ljubljana-joki
Ljubljanica-joki (Podpec)
Maitoautomaatti (Borovnica)
Borovnican maantie
Besnica
Sava
Kylätie Kresniske Poljanessa