Cochem
Taas autolla muutaman kymmenen kilometrin siirtymä Moselia alaspäin. Itse Cochemin kaupunkiin ja linnaan on taas parasta tutstua jalkamiehenä.
Cochem-Tries-Karden. Illalla päätettiin käydä katsomassa vähän matkaa alajuoksulle päin. Pyörätietä ei ole, ja vilkasliikenteisestä maantiestä erotettu pyöräkaistakin on enemmänkin piennar. Toisaalta rantapenkka on paikoin niin jyrkkä, että pyörätie ei tien viereen mahtuisikaan. Tries-Kardenin kohdalla päästiin joen yli, mutta takaisin olisi pitänyt tulla maantietä "yläreittiä", koska toisella puolella jokea ei ollut tietä kuin osalle matkaa. Ei uskallettu ottaa riskiä isoista ylämäistä, kun iltakin alkoi jo vähitelleen painaa päälle. Sen sijaan poljettiin samaa tietä takaisin Cochemiin.
Puhelimen GPS näkyy alkaneen toimia vasta muutaman kilometrin ajon jälkeen...
Cochem-Alf. Ensimmäiset 20 kilometriä joen itä(etelä)rannalla ovat hyvää pyörätietä tai ainakin pyöräkaistaa, eikä autoliikennekään ole kovin vilkasta. Sennheimissä varsinainen pyöräreitti ohjautuu joen yli, mutta kartassa nakyy olevan tie myös tällä puolen jokea. Tie osoittautuu sorapintaiseksi metsätieksi, joka luonnonsuojelualueen läpi päästyään liittyy hyvään, asvalttiseen viinitarhan tilustiehen. 10 kilometriä soraa tuntui kyllä pitemmältä, kun oli tottunut hyviin asvalttipolkuihin. Loppumatka Bullayhin on hyvää pyörätietä tai maantien vartta.
Joen ylitys rautatiesillan alatasolla Alfiin ja pohjoisrantaa takaisinpäin. Joki tekee tosin taas niin valtavia kaarteita ja mutkia, että 40 kilometrin paluumatkalla tulee ajettua jokaiseen ilmansuuntaan. Pääosin joudutaan tulemaan tien vartta ja liikennettäkin on aika lailla.
Mosel Tries-Kardenin sillalta
Luonnonsuojelualueen pyökkipöpelikkö on soratietä
Viinitarhojen läpi huristellaan sileää asvalttia