Werder-Brandenburg

Menomatka sujuu mukavasti pitkin Havel-joen vartta. Hyvä pyörätie on vedetty enimmäkseen joen tulvavallille, jolta avautuu paikoin hienot näkymät joelle ja avarille viljapelloille. Pelto-ojista kuuluu valikoima sammakoiden kurnutusta ja metsiköissä linnunlaulu on korviahuumaava.

Brandenburg on tuhatvuotinen kaupunki, ja ainakin kadut näkyvät olevan vähintäänkin pimeältä keskiajalta. Valtavat nupukivet tekevät kävelyvauhtia nopeamman ajamisen mahdottomaksi, ja keskitymmekin vain etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Se löytyykin sivukadulta, ja kymmenen euron wienerschnitzel ja 3,50 (!) euron iso olut maistuvat kuumassa ilmassa.

Paluumatkalle suuntaamme peltoaukioiden ja kylien läpi. Niin kauan kun maantien vierestä löytyy pyörätie, matka sujuu joutuisasti lievästä vastatuulesta huolimatta. Mutta kun pyörätie loppuu, edessä on kyläteitä, jotka on päällystetty kaikella itäsaksalaisella mielikuvituksella. Väliin on halkeillutta betonilaattaa, väliin parikymmensenttistä nupukiveä. Kaiken huippuna vastaan tulee maantie, joka on päällystetty kulmikkaalla betonilaatalla. Ja ihan kuin tärinää ei vielä olisi saatu tarpeeksi, tulee seuraavassa risteyksessä reikäbetonilaatoilla katettu ajoväylä. Kaikki ohiajavat autot kuulostavat Trabanteilta, kun renkaat hakkaavat laattojen reikiin.

Viimeiset pyörätiemutkat kulkevat taas Havelin rantapolkuja, ja campingiin tulessa mittarissa on 90 helteistä kilometriä.