Köris-Teupitz-Prieros

Lyhyen automatkan jälkeen olemme campingissa jo puolilta päivin, ja aikaa jää tehdä lenkki parin järven ympäri. Campingista aloitetaan ensin pitkin maantietä kohti Klein Körisiä, jota ennen poiketaan kylätielle, jonka on määrä viedä Gross Körisiin. Tie on erittäin huonokuntoista metsätietä, ja ennen Gross Körisiä se muuttuu nupukivetyksi kaduksi, jota on täysin mahdoton ajaa. Sovellamme liikennesääntöjä luovasti ja ajamme pitkin jalkakäytävää, joka on paljon tasaisempi kuin viereinen katu.

Körisistä eteenpäin pääsemme muutaman kilometrin hyvää pyörätietä, mutta Teupitzissa valitsemme taas jalkakäytävän nupukivikadun sijasta. Muutama kilometri menee ihan mukavasti, kunnes Egsdorfin jälkeen reitti erkanee maantiestä ja muuttuu kuoppaiseksi ja halkeilleeksi asvaltiksi sekä betonilaatoiksi, joiden reunat eivät sattumaltakaan ole samassa tasossa. Viisi kilometriä takaisin Körisiin tuntuu viideltätoista, kun matkavauhti ei juurikaan ole kävelyvauhtia kummempaa. Maisemat eivät myöskään ole kummoiset. Pelkkää mäntymetsää.

Paluumatka on tarkoitus tehdä campingimme järven toista rantaa kiertäen, ja alkumatka Klein Körisiin onkin ihan hienoa pyörätietä. Siitä eteenpäin tutustumme hiekkatiehen, erilaisiin ja erikokoisiin betonilaattoihin, metsäpolkuun ja pätkään hyvää pyörätietä. Viitoituskin pettää matkalla, ja otamme suuntaa auringosta ja kompassista. Perille Prierosiin päästään hiekan ratistessa rattaissa, ja jäätelötauko tulee enemmän kuin paikalleen.

Loppupätkä campingiin menee olosuhteisiin nähden hyvin, vaikka tien pinta onkin taas kaikkea mahdollista. Itäsaksalaista betoniratkaisua ei kuitenkaan onneksi enää tule vastaan. Saldoksi tulee vaatimattomat 46 kilometriä, mutta helteinen (35 astetta) keli ja surkeaa surkeammat tiet saavat matkan tuntumaan paljon pidemmältä.