Viherkummun supermies

30.6.2020, haastattelija Marjo Junka


Viherkummun supermies

Heimosen Kalevi on tuttu näky Viherkummussa. Ruutupaidassaan, lippalakissaan ja työkalupakkia kantaessaan Kalevi morjestaa leveästi hymyillen ja silloin tiedät, että asiat hoituvat.

Kalevi oli yksi alueen ensimmäisistä henkilöistä, johon tutustuin. Tarvitsin juuri alueelle muuttaneena apua vanhan vesihanan kanssa. Käskettiin kysyä Heimoselta. Ajattelin, etten kehtaa mokomalla pienellä ruuviasialla edellistä pitkäaikaista vesivastaavaa vaivata, mutta rohkaisin mieleni, kun näin Kalevin kävelevän portin ohi. Eipä aikaakaan, Kalevi haki juuri sopivan osan hanaan ja asia oli hoidettu.

Vuosi sitten toukokuussa kysyin Kalevilta neuvoa terassin rakentamisessa. Sain hyviä neuvoja ja bonuksena muitakin vinkkejä liittyen mm. katon kunnossapitoon, rikkaruohojen kasvun estämiseen pihalaattojen välissä (ripottele merisuolaa).

Juotiin kahvit toukokuisen auringon paisteessa, tuo päivä sattui olemaan syntymäpäiväni. Sain kuulla paljon mielenkiintoisia tarinoita alueelta, joten päivästä tuli oikein tärkeä, kuin “sisäänajo” viherkumpulaiseksi.

Heimosen Kalevi (mökki 2)

Heimosen Kalevi on syntynyt Rautalammilla 1938 maanviljelijäperheeseen. Kalevi tuli pääkaupunkiseudulle töihin 1963, nykyiseen YIT-firmaan.

-Tunnelihommissa maan alla vierähti 21 vuotta. Pisin tunneli oli 8 km, joka kaivettiin Pitkäkoskelta Helsingin Vanhaan Kaupunkiin, kertoo Kalevi.

-Ihme, ettei ole pölykeuhkoa tullut, monet työkaverit ovat siihen kuolleet.

Toiset 20 vuotta meni rakennushommissa samassa firmassa.

-Olin vähän uppiniskainen terveyden suhteen, en käyttänyt kuulosuojaimia, sen takia kuulo toisessa korvassa on huono.

Kalevi asui Viherkummussa ne ajat, kun ei ollut komennuksilla ympäri Suomen; Jyväskylässä, Tampereella, Munsalassa tai Saimaan kanavan rakennuksilla.

“Kontrahti” kesti yleensä yhden vuoden ja siellä asuttiin, minne kontrahti vei, väliaikoina mökillä Viherkummussa. Kun perheen vanhin poika meni kouluun, Heimoset ostivat Kaivokselasta asunnon.

Heimonen on itse rakentanut mökkinsä vuonna 1980 vanhan, alkuperäisen mökin tilalle. Mökissä on takka, öljykamiina ja mökin alle kellariin vie rautarappuset. Kellari on niin syvällä, että Kalevi on naureskellen kertonut sieltä pääsevän tunnelia pitkin kakkostielle.

1970-90 -luvuilla mökeissä asuttiin läpi vuoden, noin 80 prosenttia vakituisesti. Pääkaupunkiseudulle muuttaneet asukkaat ostivat usein ensin mökin ja asuivat siinä, kunnes sitten ostettiin isompi asunto. Aika moni osti asunnon Kaivokselasta, jonne rakennettiin jatkuvasti uusia taloja.

Joissakin mökeissä oli kellarisaunat tai maakuoppasaunat, yhteisiä saunatiloja ei ollut. Kaivokselantien asuntoyhtiössä oli sauna, josta sai iltapäivisin vuokrata vapaita saunavuoroja, itse asuntoyhtiön asukkaat saunoivat illalla. Saunavuoro maksoi 2-3 markkaa.

Kalevilla kasvaa mökin pihalla porkkanaa, perunaa ja sipulia.

-Enemmän kun on viljeltävää, on vähemmän nurmikon leikkausta, virnistää Kalevi.

Kalevi on innokas kalamies, sen näkee pihalla olevasta veneestä ja savustuspöntöstä.

-Aikoinaan tuli herättyä neljältä kalaan ja kuudelta töihin, muistelee Kalevi.

Kaloja on tullut joskus niin paljon, että Kalevi toi niitä alueellekin ja ne menivät nopeasti kaupaksi.

Viherkummun kysytyin mies remontoimassa Aune Tirrosen mökkiä.

Pitkäaikainen hallituksen jäsen ja yksi Kavaleffin luottomiehistä.

Kalevi ja osuuskunnan isäntä Toni valamassa pohjaa uudelle lipputangolle Viherpirtin luona kesällä 2020.

Vesivastaavan työt

Alueen perustaja Kavaleff oli kertonut, että pumppuasemalle tarvittiin uusi painevesisäiliö, entinen kun oli puusta ja lahonnut. Siitä alkoi Kalevin pitkä 50 vuoden pesti alueen vesivastaavana.

Kun alueen rautaputket aikoinaan jäätyessään rikkoutuivat, ne täytyi korjata hitsaamalla. Vesihanojen avaamisen aikaan meni yleensä koko viikonloppu putkien korjaushommissa. Siirtymäkausi rautaputkista muoviputkiin kesti parin vuoden ajan.

Yleisin harminaihe vesikaivolla on naulan katkeaminen, jos vesihanaa väännetään väkisin. Naula menee keskimäärin kerran vuodessa poikki.

-Monta vuotta kävin siellä kaivon pohjassa, syksyin, keväisin, joskus talvellakin, kun naula katkesi, kun sitä väkisin väännettiin, kertoo Kalevi.

Ahtaaseen kaivoon mennessään Kalevilla ei ollut tikkaita apuna, nyt siihen tarkoitukseen on tehty sopivan kokoiset tikapuut.

-Nyt en enää kaivosta pääse käsivoimin, ennen tulin kuin orava ylös, naureskelee Kalevi.

-Onko sitä näin huonoksi tullut? hän ihmettelee.

Ei huolta, kunto on rautainen edelleen! Kuulin, että vuosi sitten, kun Kalevi oli noussut kaivosta ilman tikkaita, olivat monet nuoremmat tuota ketteryyttä ihmetelleet, tietäen etteivät itse sieltä omin voimin ylös pääsisi.

Kalevi juttelemassa töittensä lomassa Tikkasen Pentin kanssa.

Hallitustöitä ja rakennushommia

Osuuskunnan hallituksessa Kalevi on toiminut “ainakin 30 vuotta, liekö 40..”

Tuohon aikaan osuuskunnan jäseneksi pääsi vasta vuoden koeajan jälkeen.

-Katsottiin, ettei tule mistään humpumaailmasta, retkuporukkaa ei jäseneksi otettu.

Kalevi on pidetty mies. Hän on aina tullut juttuun ihmisten kanssa, melkein joka mökissä hän on käynyt ja “muutaman niistä rakentanut”. Monet vajat, aidat, mökkiremontit, mökin maalaukset ja terassit ovat Kalevin käsialaa.

Uuden lipputangon ja ilmoitustaulujen pystyttämisessä Kalevi on ollut myös mukana. Kalevilla on tarkka silmä, ilmoitustaulu tuli ensi asettamalla millilleen vaateriin.

Lipputangon alustaan nuijittiin pitkä rautaputki ennen sementin valua, sen Kalevi moukaroi muutamalla lekan iskulla syvälle maahan. Sihti oli kohdillaan ja voimaa käsivarsissa!

Kyllä siinä nuoremmat miehet ihmettelivät ja naisväki ihasteli!

Uusia mökkejä Kalevi ei enää rakenna, liekö ehtisikään, kun on pienempää remonttipuuhaa meneillään koko ajan.

-Nyt saavat nuoremmat yrittää, sanoo Kalevi.

Meidän viherkumpulaisten onni on se, että Kalevi tykkää touhuta alueella. Kalevi herää aamulla 3-4 aikaan, lukee hesarin ja lähtee Viherkumpuun kesäaikana.

-Alueella kun käy, niin piristyy vaan! Kun touhuaa alueella ja menee illalla petiin, tulee uni heti.

Muistoja alueen ihmisistä

Alueen perustaja Kavaleff oli “herra ja kukkaro” joka piti Viherkumpua yllä. Hän oli tarkka mies. Osuuskunnan hallituksen kokoukset pidettiin Kavaleffin Luotto ja laki -firman tiloissa Vihdintiellä. Kavaleff toimi itse puheenjohtajana koko ajan.

Kalevi muistelee, kuinka Kavaleff oli ollut huolissaan Ykköskentästä, se kun piti saada juhannuskuntoon ja kysynyt Kalevilta: “Sopisiko tulla laittamaan kuntoon”.

Kalevi oli leikkimielellä tokaissut: “Sopii, vaikka aamulla kolmen aikaan”.

Kavaleff oli miettinyt hetken ja sanonut: ”Sovitaan niin että kolmelta!”

Kalevi ei voinut perua tokaisuaan ja aamukolmelta lähdettiin kenttää kunnostamaan.

Traktori saatiin apuun Kavaleffin tilalta, traktoria ajoi vanhempi mies. Aamuöinen ajankohta sopikin paremmin traktorin hitaaseen körryyttelyyn Kavaleffin tilalta Viherkumpuun.

Vanha traktorikuski ei ollut mikään turha mies, hän kankesi maasta isot kivet, jotka Kalevi kantoi tien penkalle mökki nro 12 viereen. Yksi kivi jäi maahan, joka rikkoi traktorin vetoakselin. Traktori korjattiin ja viikon päästä urakkaa jatkettiin.

Ykköskenttä muokattiin ja siihen kylvettiin heinä. Kentällä olevasta kaivosta haettiin aikoinaan vesi.

Kalevi on auttanut muutamia ihmisiä muuttamaan alueelta pois.

Vanhin oli Helvi Bogel, joka eli 102-vuotiaaksi ja asui melkein loppuun asti mökissään. Vanhustenhuollosta kävi ihmisiä Helviä auttamassa. Loppuvaiheessa Helvi alkoi mennä vähän sekaisin. Hän oli vihainen, kun huollosta tuotiin “rusinasoppaa ja riiskryynivelliä, vaikka jääkaappi oli täynnä ruokaa”, eikä päästänyt enää ketään sisälle mökkiinsä, ei edes Kalevia. Silloin Kalevi joutui soittamaan apua paikalle ja Helvi siirrettiin Tikkurilan vanhainkotiin.

Kalevi oli auttanut Helviä monissa asioissa, toiminut “hovikuskina Helville” ja kuskannut häntä usein vanhustenkerhoon Myyrmäkeen. Kalevi kävi Helviä katsomassa Tikkurilassa ja Helvi ihmetteli usein, kuka hänet tänne oli hommannut, kun ei omasta mielestään ollut hoidon tarpeessa. Kalevi ajatteli, että parempi olla kertomatta, että hän oli avun paikalle soittanut. Hyvä niin. Helvi eli vanhainkodissa vajaa kaksi vuotta.

Nikupetterin rouva asui Viherkummussa myös pitkään, n. 80-vuotiaaksi saakka. Hän muutti loppuvaiheessa Louhelaan asumaan, mutta valitti kerrostaloasuntonsa kylmyyttä ja pyysi Kalevia tuomaan mökin lämpöpatterin kerrostaloasuntoonsa.

Rouva oli tottunut lämpöön. Mökki oli ollut kuin sauna, “öljykamiina nurkassa ja kahden metrin sähköpatteri peiton alla”.

Kalevi kävi tiivistämässä parvekkeen oven ja laittamassa liimapaperit ikkunoihin mutta lämpöpatteria ei sentään uuteen asuntoon viety..

Kaukon Elsa eli mökissään kissansa kanssa satavuotiaaksi. Elsa ei olisi millään lähtenyt mökistään, vaikka vanhustenhuolto oli näin päättänyt. Hoito kun alkoi olla jo hankala järjestää. Elsa siirrettiin Katriinan sairaalaan ja siellä hän kuoli keuhkokuumeeseen kahden viikon kuluttua. Kissastaan hän ei olisi millään halunnut luopua.

-Kissaa pyydettiin loukulla mutta loukkuun saatiin vieras kissa, muistelee Kalevi.

Elsan kissa halusi kai pysyä Viherkummussa loppuun asti.

Kerran Kalevi on joutunut soittamaan poliisin, kun mökin asukasta ei ollut näkynyt muutamaan päivään ja auto oli seisonut paikoillaan käyttämättömänä. Poliisi joutui kutsumaan ambulanssin. Vaan ambulanssista ei ole apua, kun on tullut lähtö viimeiselle matkalle.

Viherkummun elämää

Alueella pidettiin juhannusjuhlia, jotka alkoivat lipun nostolla. Lipputangon ympärillä kertyi paljon porukkaa. Rannassa poltettiin kokko.

Ilonpitoa alueella on aina ollut, koska mökeissä oli paljon porukkaa, eivätkä kaikki olleet raittiita. Mutta harvemmin on tarvinnut poliiseja kutsua.

Talkoita pidettiin toukokuussa, jolloin laskettiin laituri, sekä syksyllä, jolloin laituri nostettiin ylös. Ennen juhannusta oli myös talkoot. Laiturilla oli paljon matonpesijöitä, muitakin kuin alueen ihmisiä.

Alueella poltettiin roskat vanhan varaston luona. Heikki Hodju (mökki 48) toimi talonmiehenä ja poltti roskat. Savunhaju aiheutti pientä “kähmää” alueella, sillä naisväki ei tykännyt, kun pyykkipäivänä vastapestyt, kuivumassa olleet vaatteet haisivat savulle. Niinpä pyykkipäivänä oli roskien poltto kielletty!

Alueen tiet aurasi Kaivokselan asuntoyhtiön talonmies Matti Valkonen, koska ihmisten oli muuten mahdoton päästä töihin, jos paikalla oli metri lunta.

-Kotkaan piti lähteä töihin aikaisin aamulla talvipakkasilla, laitoin illalla auton alle 500 watin sähkölampun palamaan, ja aamulla auto käynnistyi, muistelee Kalevi kylmiä talviaamuja.

Ei ollut omassa autossa vielä lämmityslaitetta 70-luvulla.

-Virtasen Yrjö (mökki 10) sytytti kovalla pakkasella vanhat Hesarit pesuvadissa palamaan auton alle ja 10 minuutin kuluttua Toyota starttasi niin kuin olisi lämpöpistokkeessa ollut! -Luulin, että Yrjön auto palaa vielä, teki monta kertaa saman tempun.

-Tarina on tosi, eikä mikään “huulijuttu”, sanoo Kalevi.

Päivän päätteeksi

Kalevi kertoo, että polviin on aikoinaan vaihdettu nivelet.

-Silloin vähän arvelutti, että heiluuko ne jalat nyt ylöspäin, naureskelee Kalevi.

Eivät heilu ylöspäin, sillä illalla näen Kalevin kävelevän rauhallisesti ykköstietä mökilleen. Päivän työrupeama on takana. Hän istahtaa pihakeinuun, katsoo ovatko jäniksenpoikaset vielä kumoon kaadetun veneen alla. Onko kirjosieppo onnistunut pesän teossaan?

Vuosi sitten yksi orava haki mansikan kerrallaan mansikkapenkistä ja meni oksalle sitä mutustelemaan, sitä oli mukava katsella.

-Jätä nyt minullekin muutama, oli Kalevi miettinyt.

Naapurimökissä asunut, nyt jo edesmennyt Heinosen Raimo oli kesyttänyt neljä oravaa, jotka tulivat kädestä hakemaan ruokaa. Yksi niistä oli tullut myös Kalevin eteen seisomaan ja haromaan ilmaa etutassuillaan.

- Mitä sun mieles tekee? jutteli Kalevi oravalle kuin ihmiselle konsanaan oravaa ruokkiessaan.

Kalevi taitaa olla suosittu myös Viherkummun eläinten keskuudessa!