Viherkummun vanhat vessat ennen Viherpirtin rakentamista

Mätäojan varrella, siirtolapuutarhan eteläpuolella oleva vanha vessarakennus (II-vessa) purettiin 6.6.2024, kun alueen hulevesijärjestelmää uusittiin. Taisto Huhtanen, osuuskunnan pitkäaikainen hallituksen jäsen ja puheenjohtaja, joka toimi pitkään siirtolapuutarhan perustajan Alexis Kavaleffin oikeana kätenä, muisteli, miten vessojen hoito sujui ennen kuin Viherpirtti rakennettiin uusine vesivessoineen.

Kun vuonna 1981 perheestämme tuli viherkumpulaisia, kylässämme oli kaksi vessaa: I-vessa lähellä pikkuporttia ja II-vessa Mätäojan puolivälissä. Kolmas vessa oli ollut Mätäojassa nykyisen alavaraston paikalla. Oikeastaan Viherkummussa ei koskaan ole ollut kolmea vessaa yhtä aikaa. Kolmas vessa paloi melko nuorena, eikä sitä koskaan rakennettu uudestaan. Sijainti oli vaikea. Kakkosvessa rakennettiin parempaan paikkaan korvaamaan palanutta. Rakennusajankotaa en tiedä.Se vaikutti 1980-luvulla melko uudelta.

Viherkummun puutarha oli jaettu viiteen alueeseen ja tätä aluejakoa noudatettiin vessojen niin käytön ja puhtaanapidon kuin kunnossapidonkin suhteen. Muistaakseni alueiden I – III asukkaat käyttivät ykkösvessaa ja IV - V alueiden asukkaat käyttivät kakkosvessaa.

Vessat olivat auki ja käytössä aina. Ykkösvessassa ei ollut ovia lainkaan, eikä kakkosvessankaan ovia lukittu koskaan. Niihin pääsivät sisään kaikki, niin vieraat kuin tututkin. Ei siellä kovin paljon sivullisia näkynyt.

Ykkösvessan puhtaudesta vastasivat I – III alueiden asukkaat ja kakkosvessan puhtaus oli IV – V alueiden huolena. Puhtaanapitoa toteutettiin vain kesäaikana, kevät- ja syystalkoiden välisenä aikana. Talvikautena ei vessoja siivottu.

Siivouksesta huolehti 2 – 3 mökkiä yhdessä kolmen päivän ajan kevät- ja syystalkoiden välisenä aikana vuorolistojen mukaan. Kavaleffin toimistolla tehdyt vuorolistat oli kiinnitetty vessojen seiniin ja niiden mukaan mentiin aika tunnollisesti. Vuorojärjestys vaihtui vuosittain. Kun vessat olivat talvikauden siivoamatta, tehtiin kevättalkoissa vähän perusteellisempi putsaus.

Minun aikanani tyhjennys tehtiin likakaivojen tyhjennyksessä käytetyillä imuautoilla kerran pari kesän aikana. Työn tilaaminen oli aluevastaavien vastuulla. Joka alueellahan oli vuosikokouksen nimeämä henkilö pomottamassa, että tarpeelliset tehtävät tulee tehtyä. Ei vessojen tyhjennyksen hoitajiksi juuri vapaaehtoisia tahtonut löytyä. Viherkummun lähes kaikki työt tehtiin talkoina, mutta vessojen tyhjennyksen hoitamisesta maksettiin nimellinen korvaus, hyvin nimellinen. Einar Eskelinen hoiti tyhjennyksen tilauksen ja oli pumppuauton mukana valvomassa homman hoitumista. Se oli hyvin haisevaa ja likaista hommaa. Einarin myytyä mökkinsä ja muutettua pois tehtävää jatkoi Matti Niskanen Viherpirtin valmistumiseen asti. Pumppuauto tyhjensi lastinsa kunnalliseen viemäriverkostoon.

En ole kuullut enkä havainnut, että vesojen käytössä suurempia ongelmia olisi ollut. Jos jotain nokkapokkaa on ollut, niin riidat on riidelty ja sovittu ja matka on jatkunut.

Rakennushienokalkkia siroteltiin vessojen altaisiin toivossa, että se vähentäisi

löyhkää, mikä avoaltaista kesäkuumalla tahtoi löyhähdellä. Saattoihan se auttaakin.

Rakennuskalkin saanti kuitenkin loppui kaupoista, kun valmislaastin käyttö yleistyi, eikä hienokalkkia enää tarvittu rakennuksilla. Silloin loppui kalkin käyttö Viherkummussakin, enkä tiedä lisääntyikö haju sen takia. Pieni ”hunajointi” oli avovessojen läheisyydessä mielestäni aina.

En muista nähneeni rullapaperia vanhoissa vessoissa koskaan, erinimisiä painotuotteita kylläkin. Kyllä siellä paperia oli, mutta ei varsinaista vessapaperia, Hesareita, Kansan uutisia, Demareita, jne.

Kaikissa vessoissa oli sama periaate: oli rakennettu 10 – 20 kuution betoniallas ja sen

päälle keskelle allasta reikäpenkit ja niiden väliin lautaseinä, ulkoseinät laudasta ja

oviaukot. Siinäpä ne vessojen rakennusperiaatteet sitten olivatkin. Selät vastakkain vain penkeille asioille. Sinne jalkojen alle säiliöön tavarat siirtyvät odottamaan lopullista sijoitusta.

Ennen tyhjennystä säiliöön piti lisätä vettä useita kuutioita, koska säiliöön kertynyt puuro oli niin paksua, ettei se mahtunut imuauton putkeen. Sitä täytyi ohentaa ja hämmentää tasaiseksi velliksi. Samalla tuli ongittua säiliöstä sinne eksyneet jätepussit, risut, ylimääräiset vaatteet, kodinkoneet ym. Varsin kamalaa hommaa.

Tankkiauto vei kuorman johonkin kaupungin viemärilaitoksen tyhjennyspisteeseen.

Homman valvoja ruiskutteli tämän jälkeen paikat siistiksi ja alettiin odottelemaan uutta tyhjennyshetkeä noin puolen vuoden päästä.

Sitä en tiedä, milloin mökkien omat vessat alkoivat yleistyä. Koko aihe on ollut jotenkin salaista, niin kuin saunatkin. Ei niihin ole aiemmin ainakaan lupia paljon kyselty, onko annettukaan?