Historiaa

Viherkumpu 1950-2017

Siirtolapuutarhapalstoja Viherkummussa on 126 kpl. Keskimääräinen palstakoko on n. 350 m2. Alueen kokonaispinta-ala on noin 6,5 ha.

Viherkummun siirtolapuutarha-alue on ostettu vuonna1949 Vantaanjoen varresta Grönkulla-nimisen talon maista. Osuuskunnan perustamisasiakirjat allekirjoitettiin 24.5.1950. Siirtolapuutarhan nimeksi osuuskuntarekisteriin merkittiin "Viherkummun Viikonloppumaja Osuuskunta".

Viherkummun perustaja, Alexis Kavaleff, oli Tuomarinkylän kartanon omistajan poika, joka syntyi 1913 ja kuoli 2009. Kavaleff perusti Viherkummun Viikonloppumaja Osuuskunnan. Hän toimi osuuskunnan hallituksen puheenjohtajana vuodesta 1950 vuoteen 2004 ja hoiti lähes kaikki osuuskunnan asiat viidenkymmenenneljän vuoden ajan. Hallituksessa oli kolme varsinaista ja kaksi varajäsentä. Kokouksia pidettiin tarvittaessa, 3-4 kertaa vuodessa.


Maapohjan Viherkummussa omisti osuuskunta . Osuuksia oli osuuskunnassa yhtä monta kuin palstojakin 126 kpl. Yksi henkilö saattoi omistaa vain yhden osuuden. Puutarhapalstojen hallintaoikeudet osuuskunta oli luovuttanut jäsentensä käyttöön ja hallintaan. Hallintaoikeus oli vapaasti ostettavissa ja myytävissä. Kaikki puutarhapalstoilla olevat rakennukset ja rakennelmat olivat palstanhaltijain omaisuutta, mutta maapohjan omisti osuuskunta. Jäsenen asuinpaikka ei ollut esteenä kesäpaikan hankkimiseen Viherkummusta.

Vuonna 1949 tuotiin ensimmäiset mökit, jotka oli koottu Ruusulaaksossa eli Backaksessa. Kavaleff rakennutti mökit Backaksen navetassa, jossa oli verstas ja ne tuotiin paikalle kuorma-autolla. Moneen mökkiin rakennettiin jälkikäteen katos ja veranta. Keittiö rakennettiin myöhemmin katoksen paikalle. Kaikissa mökeissä oli pieni valurautainen kamiina, jossa oli uuni ja keittolevy. Muutaman vuoden sisällä alueella oli 126 samanlaista mökkiä.

Kun alkuperäistä mökkiä laajennettiin, niin sokkelia jatkettiin. Mökkien rakentamista ja kuntoa valvoivat Kavaleff ja insinööri Packalen. Varastoja mökkeihin alettiin rakentaa myöhemmin. Jossakin vaiheessa varasto ei saanut olla kiinni mökissä.


Aluksi alueella ei tiettävästi ollut sähköjä. Kukin osakas teki itse sopimuksen sähkölaitoksen kanssa, aivan kuten nykyäänkin. Maapohja oli ilmainen, rakennukset piti maksaa. Alueen yleissuunnitelman laati Elisabeth Koch.

Alue oli alun perin todella märkä. Salaojitus tehtiin jo ennen rakentamista vuonna 1949. Sama salaojitus on alueella vieläkin. Salaojakaivot tyhjennettiin 2000-luvun alussa, jolloin romahtaneet putket korjattiin.

Monet osakkaat kävivät mökeillään myös talvella. Pysyvä, ympärivuotinen asuminen alueella oli kuitenkin kielletty.

Juomavesi haettiin aiemmin keskuskentällä olevasta kaivosta, jossa oli sähkökäyttöinen pumppu. Vettä haettiin ämpäreillä. Kaivo on vieläkin olemassa paikassa, jossa on valkoinen kahdeksankulmainen rakennus.

Juomaveden johtivat jotkut osakkaat runkolinjoista mökeilleen ja lopulta osuuskunta antoi luvan vetää juomaveden palstalle omalla kustannuksella.

Muut kaivot, joissa oli käsikäyttöinen pumppu, sijaitsivat ykköskentällä ja nelostien alkupäässä mökin 55 kohdalla. Kaupungin vesipiste, joka on osuuskunnan omistuksessa, sijaitsee 5-tien päässä ilmoitustaulun kohdalla. Vesipiste on käytössä ympäri vuoden. Joen varrelle rakennettiin pumppuhuone, jonka rakentamista varten osuuskunta otti lainaa osakkailta.

Viherkummun tiellä oli myös puhelinkoppi, joka poistui vuonna 1999, kun kännykät alkoivat yleistyä. Ykköskentällä oli aikoinaan lentopallokenttä, myöhemmin keinuja lapsille.

Mökki 39 on ollut osuuskunnan omistuksessa ja rakennettu osuuskunnan yhteisiin tilaisuuksiin. Osuuskunnan mökissä on pidetty juhlia, kirpputoreja ym. Virkistystoimikunta (naistoimikunta) on järjestänyt vuosien mittaan erilaista toimintaa. Kun Viherpirtti rakennettiin, mökki kävi tarpeettomaksi ja myytiin.

Kaikki juhlat ja tapahtumat järjestettiin aikoinaan rannassa. Kahvi keitettiin Kavaleffin mökissä (numero 92) ja tuotiin rantaa. Mökin pihalla oli puhujakoroke, josta puheenjohtaja piti ainakin joissakin juhlissa puheen juhliin osallistuville. Sähkökin saatiin Kavaleffin mökistä. Juhannusjuhlilla on pitkä perinne. Perinteeseen on kuulunut lipunnosto, lippulaulu ja hallituksen tervehdys. Kavaleff ei yleensä osallistunut juhannusjuhliin, vaan vietti juhannukset mökillään Hangossa. . Alueen puuhamies oli Roope Mikael (Mikko) Ryyppö, mökki 31.

Osuuskunnalla oli oma, yksityinen ranta-alue mattolaitureineen aina vuoteen 2006 saakka.

Palstojen vuositarkastukseen osallistuvien määrä vaihteli vuosittain. Tarkastuksesta tehtiin pöytäkirja. Huonosta hoidosta tai puutteista annettiin kirjallisia huomautuksia ja parhaiten palstaansa hoitaneille kunniakirjoja, joissa oli puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan allekirjoitukset.



Vuonna 1996 Viherkummun vanhin asukas Elsa Kauko täytti 92 vuotta. Elsa asui mökissään ympäri vuoden ja oli vielä viimeisinä vuosina niin hyvässä kunnossa, että pesi mattoja osuuskunnan mattolaiturilla.

Kevät-. kesä- ja syystalkoissa hoidettiin yhteisiä alueita. Talven jälkeen rakennettiin laiturit Vantaanjokeen, kunnostettiin hiekkateitä, siivottiin vanhat ulkovessat, haravoitiin… 1980-luvun alkupuolella puhallettiin traktorilla ilmaa vesijohtoihin, jotta johdot saatiin tyhjennettyä talveksi. Mökin 88 omistaja Matti Valkonen oli urakoitsija, jolla oli oma traktori ja painekompressori. Kakkostien kentälle istutettiin juhannustalkoissa 1996 koristeomenapuu ja hanhikkeja. Kesätapahtumassa 2002 oli esiintymässä hauska Huru-ukot -laulukuoro.

Vantaan kaupungin viherosasto vieraili Viherkummussa ainakin vuosina 1995 ja 2001. Vuonna 2001 aiheena oli ranta-alue, joka menetettiin kävelytien vuoksi. Menetetyn alueen tilalle saatiin lisää maata paikasta, johon rakennettiin Viherpirtti. Rakennus valmistui vuonna 2009.