Veikko Koivunen

VIISIKYMMENTÄ VUOTTA VIHERKUMMUSSA

Helluntaina 2019 Veikko istui mökkinsä pihalla ja ruokki palstansa vakituisia kesäasukkaista, kesyjä varpusia. Lintuja ruokkiessaan hän totesi, että tämä oli hänelle jo viideskymmenes kesä Viherkummussa.

Veikko syntyi Tuupovaarassa vuonna 1941. Hän vietti nuoruutensa Ilomantsissa toimien mm. Hoilolan kirkon vahtimestarina. Nuorena miehenä hän asui kaksi vuotta Lappeenrannassa työskennellen Viipurin Vanerilla.

Veikon sisko oli muuttanut asumaan Viherkummun siirtolapuutarhaan mökkiin 114. Keväällä 1969 Veikko päätti lähteä käymään kylässä siskonsa luona. Vierailun aikana kävi ilmi, että siirtolapuutarhassa oli myytävän kolme mökkiä. Veikko kävi tutustumassa kaikkiin niihin. Mökissä numero 16 asusti yksin elävä naisihminen, joka piti kukkakauppaa ja kävi työkseen myymässä kukkia Helsingin kauppatorilla. Niin ihastunut Veikko oli paikkaan, että päätti ostaa itselleen mökin. Näin 28-vuotias nuori mies päätyi kyläreissullaan oman mökin omistajaksi. Kauppahinta oli 9000 markkaa ja se piti maksaa käteisellä.

Mökki oli alkuperäinen vuonna 1950 tyyppipiirustusten mukaan rakennettu. Ensimmäiset mökit rakennettiin Kavaleffin omistamalla Ruusulaakso-nimisellä tilalla lähellä Backaksen kartanoa. Kavaleff rakennutti mökit tilan navetassa, mistä ne tuotiin Viherkumpuun kuorma-autolla.

Mökin 16 ensimmäinen omistaja oli nimeltään Allan Nyman. Vielä 1960-luvulla hän asui alueella, vaikka omaa mökkiä hänellä ei enää ollut. Nyman asui Veikon kertoman mukaan maakuopassa, joka oli nykyisen jätehuoneen takana. Paikassa oli tuolloin kaupungin sorakuoppa, josta haettiin hiekkaa ja soraa lähinnä teiden rakentamiseen.

Veikko muutti Viherkumpuun ja asui mökissään 7 vuotta ympäri vuoden, vaikka se ei ollutkaan ihan sallittua. Veikko majoitti mökissään useita maalta muuttaneita koulukavereita siksi aikaa, kunnes he saivat hankittua oman asunnon.

1976 Veikko meni naimisiin ja muutti asumaan Laajasaloon. Näin siirtolapuutarhamökki jäi vapaa-ajan viettoa varten. Viherkumpuun muuton jälkeen Veikko kävi lankomiehensä kanssa töissä Kaivokselan kirkon rakennustyömaalla. Myöhemmin hän toimi 17 vuotta Uspenskin katedraalin vahtimestarina.

1970-luvulla Viherkummussa asui paljon lapsiperheitä ympäri vuoden. Mökit olivat pieniä ja ahtaita. Niinpä monet rakensivat sauna-, keittiö- ja ruokailutiloja maan alle. Osa asukkaista jopa nukkui maanalaisissa tiloissa, ainakin kesällä.

Elämä Viherkummussa oli 1970-luvulla melko levotonta. Alkoholia nauttivia miehiä oli paljon ja alueen ryyppyporukat kokoontuivat juomaan toinen toistensa luokse.

Veikon naapurina asui pitkään Helvi Bogel. Hän oli alueen ensimmäisiä asukkaita ja eli 101-vuotiaaksi. Mökissään Helvi asui niin kauan kuin pystyi. Lopulta hänet suorastaan pakotettiin muuttamaan Tikkurilan hoitokotiin. Helvi kierteli alueen pikkuteitä, pysähtyi usein muiden portille ja ilmoitti, mitä asioita mökissä pitäisi korjata. Talvella Helvi kiersi aluetta niin ahkerasti, että jokaiselle tielle syntyi hyvin kuljettavat polut. Helvi oli Veikolle kuin varaäiti: neuvoi ja opetti, komensi ja piti Herran nuhteessa. Mutta toisinaan Helvi halusi ottaa konjakkiryypyn. Silloin hän tuli kylään Veikon luokse ja tarjosi hänellekin.

Viherkummun perustaja, Tuomarinkylän kartanon omistajan poika, Alexis Kavaleff toimi hallituksen puheenjohtajana ja hoiti lähes kaikki osuuskunnan asiat vuodesta 1950 vuoteen 2004. Kavaleffia ei siirtolapuutarha-alueella näkynyt kovin usein. Joka kevät hän kuitenkin osallistui palstojen tarkastukseen. Veikon palstan suhteen Kavaleff mainitsi useana vuonna: ”Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tekemättä”.

Veikon ja naapurin palstalla on oma, kolme metriä syvä, lähdepohjainen kaivo. Ennen kuin alueelle vedettiin vesijohdot, mökkiläiset hakivat käyttöveden alueen kaivoista. Joinakin talvina, kun yhteisistä kaivoista loppui vesi, asukkaat hakivat vettä Veikon ja naapurin kaivoista. Ne eivät jäätyneet, eikä niistä loppunut vesi.

Osuuskunnalla oli oma, yksityinen ranta-alue aina vuoteen 2006 saakka. Rannassa oli kaksi laituria toinen matonpesua ja toinen uimista varten. Kavaleffin aikaan rannassa pidettiin lähes kaikki juhlat. Juhannuksena myytiin kahvia ja emäntien tekemiä leivoksia, tanssittiin nurmikolla ja sytytettiin kokko. Kahvi keitettiin Kavaleffin mökissä, mistä saatiin myös sähkö. Veikko muistaa, että ainakin joskus pääemäntänä toimi Helvi Bogel. Parina vuonna tehtiin pientä ilkivaltaa, kokko sytytettiin palamaan jo ennen juhannusta. Kavaleffin mökin (mökki 92) kohdalla oli puhujakoroke, josta Alexis piti juhlapuheen kesäjuhlissa.

Lähin kauppa oli nykyisellä Vantaanlaaksontiellä, paikassa, jossa nyt on kauneushoitola. Kauppaa piti Ilomantsista kotoisin oleva Veli Penttinen, joka toimi myöhemmin kauppiaana Super-Pähkinässä ja Ylivedossa. Kaupan apupoika hoiti ruokatarvikkeiden kotiinkuljetuksia Viherkumpuun Ford Anglialla.

Vielä viidenkymmenen vuoden jälkeen palstalla 16 on alkuperäinen mökki. Toki sitä on kunnostettu, on laitettu peltikatto ja rakennettu terassi. Mökin viereen on pystytetty pieni teltta ”temppeliksi” sekä leikkimökki lapsenlapsia varten. Veikko toivoo, että saa nauttia vielä monta kesää Viherkummun mökistään. Alkuaikoihin verrattuna alue on siistiytynyt ja elämä on paljon rauhallisempaa. Asukkaat vaihtuvat, mutta sama puutarhainnostus yhdistää edelleen.

Veikko toivoisi, että kaikki tuntisivat kuuluvansa tähän yhteisöön, että olisi enemmän kanssakäymistä ja yhteistä tekemistä sekä että alueen asukkaat tervehtisivät kaikkia muita viherkumpulaisia.