Tiimissä oppiminen

Opetussuunnitelman perusteet on laadittu perustuen oppimiskäsitykseen, jonka mukaan oppilas on aktiivinen toimija. Hän oppii asettamaan tavoitteita ja ratkaisemaan ongelmia sekä itsenäisesti että yhdessä muiden kanssa.

Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 2014, Perusopetus yleissivistyksen perustana

Varmaan kaikkien opettajien tavoin olen pohtinut, miten ope voi oikeudenmukaisimmin määritellä, miten tulee opiskella. Opettajahan ei voi määrätä, miten tulee oppia, silti opettajat kertovat, millaisia harjoitteita tulee tehdä. Tai ei opettajan ole pakko valita oppimistehtäviä oppilaidensa puolesta, hän voi tarjota myös erilaisia vaihtoehtoja, joista jokainen voi valita mieleisensä.

Kaikilla meillä on käyttöteoria, johon pohjaamme valintamme. Kapeimmillaan se on tietysti pelkkä oppikirja, mutta onneksi niissäkin on erinomaisia versioita. Moni kirja toimii vielä paremmin, jos on perillä siitä, millainen oppimisfilosofia niiden suunnittelun pohjalla on. Suomessa on aivan loistavia oppikirjantekijöitä ja huikeita opettajia, jotka tietävät, miten opitaan tehokkaasti. Tiimipedagogiastakin saa enemmän irti kun tietää, millaista roolia siinä opettajalta odotetaan.

Oppimateriaaleissa ongelma on, että en ole vielä omissa oppiaineissani (kotitalous, historia, yhteiskuntaoppi) löytänyt kaupallista oppikirjamateriaalia, joka pohjautuisi suoraan monipuolisen kattauksen pedagogiikkaan. Usein kirjoissa on myös ihan liikaa tekstiä ja tietoa, jotta lukemiselta ehtii kunnolla työskentelyn pariin. Yksittäiselle opettajalle kaiken eriyttävän oppimateriaalin tekeminen on raskasta, vaikka on meitä hulluja, jotka haluamme harrastaa oppimateriaalin tekemistä myös vapaa-ajallamme. Jos olisi olemassa toimiva jakoalusta ja vielä sellainen, josta voisi saada latauksista jonkinlaista korvausta, saisimme varmasti superihmeitä aikaiseksi tässä opettajuuden ihmemaassa.

Olli-Pekka Heinonen korostaa yhteisöllisen viisauden ja henkisen kasvun tarvetta kirjassaan Eletään ihmisiksi (2021). Yksilö on sidoksissa yhteisöön ja samalla eri yhteisöt ovat sidoksissa toisiinsa. Kompleksissa ja globaalissa maailmassa viisaus yksittäisten ihmisten tasolla ei riitä, vaan tarvitaan yhteisöllistä viisautta.

Koulumaailmassa tämä tarkoittaa yhdessä toimimista ja toisten lahjojen arvostamista. Kukaan meistä ei riitä yksin, joten yhdessä toimimista ei voi ohittaa. Kuten Heinonen asian ilmaisee: Nyt tulisi kyetä parantamaan yhteisten aivojen toiminnan mekanismia. Tiimitaitoja on harjoiteltava aktiivisesti, ei vain odottaa, että ne kehittyvät siinä sivussa.

Miten opitaan?

Harva kasvuiässä oleva lapsi tietää, miten oppii. Kokeilemalla se selviää. Osa oppii kuuntelemalla, osa lukemalla, osa katsomalla. Osa pänttää muistiaan yksin, osa rakentaa ajattelua aktiivisesti yhdessä toisten kanssa toimien. Kaikki oppivat onneksi tekemällä ja silloin, kun oppimisessa on tunnekokemus mukana. Taidokas opettaja osaa tehostaa oppimista, tutkimuksen mukaan niin paljon, että opettajista ei saa missään nimessä luopua osana oppimisprosessia. Opettajan roolia voidaan sen sijaan tarkastella kriittisesti.

Yleissivistys on yksi koulunkäynnin seurauksista. Googlen avusta huolimatta on hankalaa (ja vähän noloakin), jos ei erota Aasiaa ja Afrikkaa toisistaan tai pitää kaivaa kännykkä esiin selvittääkseen, paljonko on 6x7. Yleissivistys on hyvä syy vaatia tietyn perustason hallitsemista, vaikka opetussuunnitelma on tässä kohtaa hyvin epämääräinen.

Mutta entä jos oppilas on jo oppinut, miten oppii? Kenellä silloin tulisi olla valta määritellä opiskelun tavat? Riittääkö, että opetussuunnitelma toteaa tiedon rakentuvat yhteistyössä ja laaja-alaista osaamista pitää sen mukaan muistaa pitää esillä?

Peppi Pitkätossu oli hulvattoman nykyaikainen pedagogi määritellessään omat tavoitteet ja oppimsitavat: ”Vannon, että sinä päivänä, jolloin minä saan kuulla jonkun lapsen toivovan, että on pahoillaan siitä, että saa huolehtia itse itsestään ilman aikuisia, sinä päivänä minä lupaan opetella koko kertomustaulun takaperin.” Hän olisi menestynyt tiimipedagogiikkaa käyttävässä koulussa paremmin kuin ruotsalaisessa kansakoulussa, jossa hänen uransa jäi hämmästyttävän lyhyeksi.

Ota haaste vastaan ja tee tutkimusta koululaisten tiimioppimisesta

Yläkoulun tiimityötä on tutkittu Suomessa surkean vähän, vaikka nykyinen opetussuunnitelma pitää tiimitaitoja keskeisenä asiana. Suurin osa yhteistoiminnallisen opiskelun tutkimuksista suuntautuu vanhempien opiskelijoiden taitoihin. Kansainvälistä tutkimusta on tietysti runsaasti, mutta niiden soveltaminen Suomen kulttuuriin on haastavaa, sillä meillä tulee usein harjoitella sellaisia sosiaalisia kykyjä, jotka ovat ekstrovertimmissä kulttuureissa itsestäänselvyys. Itse oppiminen pysyy samana sosiaalisena konstruktiona (jossa myös behaviorismilla ja muilla nimetyillä oppimistavoilla on osansa) eikä aivotoimintakaan ole riippuvainen tiimitoiminnan tutkimuksesta. 

Onneksi yritysmaailman tiimejä on tutkittu sitäkin enemmän, mistä monet tutkimustulokset ja opit voi siirtää sellaisenaan tai pienellä muunnoksella koulumaailmaan. Suurimmat erot ovat siinä, että peruskoulun tiimit muodostuvat kaikista ikäluokan jäsenistä eikä alalle valikoituneista heeboista sekä siinä, että nuoren minuus on vasta rakentumassa. Ihmisten välinen tavoitteellinen toiminta pysyy kuitenkin samana.

Tämän osion alasivuilta löytyy erilaisia teorioita ja kokemuksia, jotka selventävät sitä, miten tiimeissä opitaan. Peruskoulun opena kiinnittäisin huomiota inkluusion ja diversiteetin osoihin enemmän kuin jos työskentelisin aikuisten kanssa.