Ryhmästä tiimiksi

Perusopetus perustuu käsitykseen lapsuuden itseisarvoisesta merkityksestä. Jokainen oppilas on ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Jokaisella on oikeus kasvaa täyteen mittaansa ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä.

Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 2014, Perusopetus yleissivistyksen perustana

Tiimityössä suurin haaste syntyy siitä, kuinka teinit saa toimivaksi kokonaisuudeksi, jota kutsun tiimiksi. Psykologinen turvallisuus on tunne siitä, ettei ryhmä nolaa, hylkää tai rankaise. Se on sosiaalisen riskin vastakohta ja lähtökohta sille, että tiimi toimii. Tiimin keskinäinen luottamus voi syntyä vain, jos olen tiimin jäsenenä läsnä aitona itsenäni. Jos luottamusta ei ole, ei synny psykologista turvallisuutta eikä tiimi toimi hyvin.

Tai paremmin sanottuna: tiimi ei toimi, vaan saman työn parissa puuhastelee ryhmä yksilöitä, jotka käyttävät vain osan siitä osaamisesta, mitä he käyttäisivät yksikseen. Aika surkea esitys.

Tiimipedagogiikassa tiimin työskentely on luovaa ja empatia muodostaa sosiaalisen ja psykologisen turvaverkon, jolta ponnistaa. Tämä ilmapiiri tuo luvan epäonnistua ja rohkeutta yrittää uudelleen. (Paakkanen 2022.) Erilaisia ryhmän tapoja toimia ja ryhmän työkaluja löytyy myöhemmästä osasta, tässä keskitytään tiimin muodostumiseen.

Jos saisit koota huipputiimin, miten tekisit sen?

Parhaat tiimit eivät koostu parhaista yksilöistä vaan sellaisista jäsenistä, jotka ovat yhteen hiileen puhaltava kokonaisuus, jolloin tuli roihahtaa. Tiimissä yksilöt arvostavat toisiaan ja tähtäimessä on yhteinen lopputulos. Tällöin yksilöt eivät nouse muiden yli vaan me-tietoisuus nostaa suoritukset huippuunsa. Toimivassa tiimissä 1+1=3 ja tässä matemaattisessa lausekkeessa ei ole näppäilyvirhettä.

Ryhmänmuodostukseen on monia keinoja. Kun halutaan tehokas ja toimivat tiimi, kannattaa panostaa sen monipuolisuuteen ja ryhmäyttämiseen. Tässä vinkkini tiimipedagogiikan näkökulmasta.

Tiimin optimikoko on koulussa 3 - 5 henkeä. Isommat ryhmät toimivat pitkäaikaisessa toiminnassa, sillä ne sallivat poissaolot. Kolme henkeä on tästä näkökulmasta minimi: yhden jäsenen poissaolo tekee ryhmästä parin. Tarvittaessa pari pientä ryhmää voi yhdistää, mutta mitä isompi ryhmästä tulee, sitä tehottomammin se toimii.

Ryhmää muodostettaessa sen tulee koostua erilaisista vahvuuksista. Siksi parhaat kaverit tai arpominen eivät ole optimaalisia keinoja ryhmänmuodostumiselle. Toisaalta teinien persoona ja taidot kehittyvät voimakkaasti murrosiässä, jolloin ryhmän jäsenet saattavat muuttua jopa tiimin toiminnan aikana.

Jotta tiimi toimii, sen tulee ryhmäytyä. Alussa kannattaa pitää siis sisältö vähäisenä ja odottaa, että ryhmänmuodostumisen vaiheet on käyty läpi. Tehokkuutta lisää hurjasti se, kun seiskaluokalla panostetaan luokan ryhmäyttämiseen, niin sitä ei tarvitse tehdä yhden oppiaineen tunneilla. Ryhmädynamiikka muuttuu aina, kun luokkaan tulee uusia jäseniä, joten ryhmäytystä saattaa tarvita aika ajoin uudelleen.

Mitä paremmin ope tuntee oppilaat, sen parempia ryhmiä saa muodostettu. Varsinkin silloin, kun oppilaita tapaa vain kerran viikossa, vinkkejä kannattaa kysellä oppilailta itseltään (ja kollegoilta), sillä he tuntevat toisensa usein erinomaisesti.

Millainen on paras tiimi?

Annetaan The New York Times Magazinen kertoa, mitä aiheesta on opittu tutkimuksessa.

Tutkijat päättelivät, että "hyviä" ja toimimattomia tiimejä erotti se, kuinka sen jäsenet kohtelivat toisiaan. Toisin sanoen oikeanlaiset normit nostivat ryhmän kollektiivista älykkyyttä siinä missä vääränlaiset normit horjuttivat tiimiä, vaikka yksilöinä kaikki sen jäsenet olisivat olleet poikkeuksellisen älykkäitä.

Hämmentävää on se, että kaikki hyvät ryhmät eivät käyttäytyneet samalla tavalla. "Joissain oli paljon fiksuja jäseniä, jotka pystyivät keksimään keinon, jolla työ jaetaan tasaisesti", kertoi Anita Woolley, joka toimi tutkimuksen johtajana. "Toisissa ryhmissä oli melko keskivertoja ihmisiä, mutta he löysivät keinoja, joilla hyödyttiin kunkin jäsenen vahvuudesta. Joissain ryhmissä oli yksi vahva johtaja. Toiset olivat liikkuvaisempia, ja kaikki ottivat johtajan roolia."

Kun tutkijat tarkastelivat ryhmiä, he huomasivat kuitenkin kaksi käyttäytymismallia, jotka ilmenivät yleisesti hyvissä ryhmissä. Ensinnäkin hyvissä tiimeissä jäsenten puheaika oli jossain määrin tasainen. Tätä tutkijat kutsuvat "keskusteluvuorojen tasa-arvoiseksi jakautumiseksi". - - "Niin kauan kuin kaikilla oli mahdollisuus puhua, joukkue menestyi hyvin", Woolley sanoi. "Mutta jos vain yksi henkilö tai pieni ryhmä puhui koko ajan, kollektiivinen älykkyys laski." - - Toiseksi, kaikilla hyvillä ryhmillä oli korkea "keskimääräinen sosiaalinen herkkyys". Se on hieno tapa sanoa, että he olivat taitavia päättelemään muiden mielipiteitä heidän äänensävynsä, ilmaisujensa ja muiden ei-verbaalisten vihjeiden perusteella.

Psykologiassa tutkijat kutsuvat toisinaan puhekielessä sellaisia ​​piirteitä kuin "keskustelun vuorovaikutus" ja "keskimääräinen sosiaalinen herkkyys" psykologisena turvallisuuden osa-alueina - ryhmäkulttuurina, jonka Harvard Business Schoolin professori Amy Edmondson määrittelee tiimin jäsenten jakamaksi uskoksi siitä, että tiimissä voi olla haavoittuva ja ottaa riskejä. Psykologinen turvallisuus on "luottamuksen tunnetta siitä, että tiimi ei nolaa, hylkää tai rankaise ketään puhumisesta", Edmondson kirjoitti tutkimuksessa, joka julkaistiin vuonna 1999. ''Se kuvaa tiimiilmapiiriä, jolle on ominaista ihmisten välinen luottamus ja keskinäinen kunnioitus, jossa ihmiset viihtyvät olemaan oma itsensä.''

Oppikirjat

Kaikki kotitalouskirjat sivuavat ryhmätyöskentelytaitoja mutta käsittely jää pinnalliseksi, lähinnä maininnaksi siitä, että yhdessätyöskentelyn taidot ovat harjoittelun kohteena.