Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 2014, Oppilaan oppimisen ja osaamisen arviointi perusopetuksessa
Oppimisesta pitää kerätä arviointimateriaalia ja sen pitäisi olla valtakunnallisesti vertailukelpoista esimerkiksi yhteishaun vuoksi. Mutta eihän osaamisen arvointi ole koskaan objektiivista! Kansallisen arvioinnin tutkimuksen mukaan samalla osaamisella saattaa olla jopa kahden arvosanan heitto eri kouluissa. Opettaja siis ratkaisee arvosanan, ei osaaminen.
Arvioinnin tulee aina perustua opetussuunnitelman kriteereihin. Siellä ei määritellä, mikä on oppiaineen sisällöllisen hallinnan taso vaan ops määrittelee osaamisen taidon tason. Taitoa on hankala mitata ilman jatkuvaa observointia.
Itse olen valinnut pitää ulkoa osaamisen kokeita harvakseltaan, vain oikeastaan silloin, kun se on opsin tavoitteisiin selkeimmin sopiva arviointimenetelmä. Yhteiskuntaopissa teetän vain soveltavia kokeita tai arvioitavia tiimitehtäviä, mutta vaadin oppiaineen sanaston hallinnan. Jotta teini ei puhuisi puuta heinää sanoillaan ja opettelisi ”ihan turhat sanat”, pidän niistä testin. Miten teini etsii vaikkapa tietoa aluehallinnosta, jos hän ei osaa laittaa hakukoneeseen hakusanoja?
Silti osa ei osaa nähdä termistön, sanojen hallinnan ja osaamisen yhteyttä toisiinsa. Onkohan sama ongelma kielissäkin? ”Kyllä google kääntää ja hakee.” Juu, ja Venäjän trolliarmeija tiedottaa meitä siitä, mikä on totta ja mikä ei.
Historiassa pidän kokeita, mutta ne ovat taitokokeita, joissa välillä saa olla kirja mukana, välillä tehdään ilman. Välillä tehdään arvioitavia tehtäviä, vaikkapa aikajanoja, joihin koostetaan koko syksyn aikana opitut asiat. Keskustelujen tai väittelyiden päätteeksi saatetaan kirjoittaa mielipideteksti (tai video), jossa kootaan opittu perustelluiksi väittämiksi opsin sanoittaman tavoitteen osoittamiseksi.
Kotitaloudessa minulla on pääasiassa taitotestejä ja itse valittuja tehtäviä, joilla osoitetaan oma osaaminen. Usein osaamista voi näyttää pariin kertaan ja parantaa osaamisen tasoa. Ihan samaan tapaan harjoitus nostaa volitintekotaitoa, joten syksyllä ollut osaamistaso ei vastaa kevään viimeisten tuntien tasoa, mikäli taitoa on harjoiteltu koko vuosi.
Oma ratkaisuni on arvosanan jakaminen ryhmälle vertaispalautteen perusteella. Samaa tapaa käytetään esimerkiksi ammattikorkeakouluissa.
Tehtävänantoni on tehty arvioinnin kriteerien pohjalta (täältä löytyy tiimihaasteen laatimiseen kirjoittamani vinkit). Tällöin annan tiimin työlle kokonaisarvosanan tavoitteen saavuttamisen perusteella. Instagram-tililläni arjen tiimipedagogiikkaa -postauksissa on muutama käytännön esimerkki arvioinneista.
Tehtävän jälkeen oppilaat tekevät itsearvion ja vertaispalautteen työskentelystä. Tehtävästä ja oppiaineesta riippuen se tehdään Qridillä, suullisena palautteena tai kirjallisesti. Isoissa töissä olen päätynyt paperilla tehtävään palautteeseen, sillä se on minulle kätevin tapa: paperi on helppo käyttöliittymä. Kotitaloudessa käytämme usein puolestaan Qridiä tai suullista palautetta.
Alla on näkyvissä toimivaksi toteamani ryhmätyöskentelypalautelomake. Siinä itsearviossa oppilas arvioi oman osallistumisensa lisäksi sitä, miten hyvän tuloksen työskentely antoi. Kun tehdään innovoivaa tehtävää, työtä voi olla paljonkin, mutta lopputuloksen kannalta huomataan, että pieleen meni. Tästä ei pidä rangaista, sillä sitä uuden oppiminen on, yritystä ja erehdystä.
Jaan työn arvosanan tiimiläisten kesken palautteen perusteella. Yleensä työskentelyarviot ovat hyvin linjassaan keskenään. Kyllä tiimi tietää, miten jokainen työskentelee. Jos arvioissa on iso heitto, on syytä keskustella oman työnsä hyvin eri tavoin arvioineen tai palautetta läpällä tehneen kanssa. Huono itse- ja vertaisarviokyky kertoo yleensä itsetuntopulmista.
Olen tehnyt itse- ja vertaisarviointia varten lomakkeet sekä paperille että sähköiseksi Forms-lomakkeeksi. Arvioijana tykkään käyttää tuloksia, jotka ovat paperilla, sillä ne ovat näkyvissä kertasilmäyksellä ja silloin arviointia on helppo suhteuttaa kokonaistulokseen.