o. Englanti Falmouth

Falmouth

Lähtiessämme Azoreilta 29.5.2007 Englannin Falmouthiin tapasimme vielä viime hetkellä Curosa veneen nuoret. He olivat juuri tulleet Atlannin yli Bermudalta, mutta olivat aina yhtä iloisia eikä väsymyksestä näkynyt merkkiäkään.Saimme heiltä taas kasan kirjoja ja niin lähdimme matkaan. Alkumatkalla aallokko oli kummallisen kuoppainen, erilainen kuin koskaan kokemamme. Mika,Ilmari kärsi merisairaudesta ensimmäiset päivät, mutta toipui siitä loppumatkan ajaksi. Heti alkuun oli päivänselvää, ettei kapteenin kajuutassa nukkumisesta tule

mitään kovan aallokon vuoksi, joten tehtiin salonginsohvaan merimiespunkka

ja toinen peti oli pistopunkassa.Pistopunkasta olisi tipahtanut paarpuurinhalssilla,

joten sinne laitettiin iso fendari tukkimaan suuaukkoa.Kun yksi aina valvoi riittivät

nämä kaksi levähdyspunkkaa. Kahden vuorokauden kuluttua aloimme odottaa, milloin navtexin lupaama gale (17.5-20.7m/s) olisi kohdallamme. Ja tulihan se. 22 tuntia ohjasimme venettämme käsiohjauksella kovassa tuulessa, sateessa ja korkeassa aallokossa. Olimme enemmänkuin onnellisia, että poikamme Mika Ilmari oli mukanamme. Hän joutui suht kylmiltään ohjaamaan venettä aivan toisenlaisissa olosuhteissa kuin Suomessa oli tottunut,mutta mikään ei tuottanut hänelle vaikeutta ja loistavasti hän sai pidettyä vikuroivan veneen rautaisessa otteessaan. Aamuyöstä tuuli keveni ja oli förstin vuoro hypätä ohjaksiin ja väsyneet miehet pääsivät nukkumaan.. Försti jäi ihailemaan ainutlaatuista näytelmää,

jossa maailma oli kuin jaettu kahtia. Kuin viivottimella olisi vedetty taivaalle viiva, jonka toisella puolella oli musta, synkkä ja raivoava meri ja toisella puolella oli kirkas tähtitaivas kuun valaistessa rauhoittuneen meren .

Tällä legillä olemme saaneet kokea jos jonkinmoista säätä. On ollut sivuaallokkoa, myrskyä, rasvatyyntä,vastatuulta, sumua ja purjehduksen juhlaa. Olemme myös saaneet ihastella pohjoisen Atlannin merenalaista elämää. On ollut valaita, kaskelotteja, delfiinejä, porttugalin sotalaivoja, mustekaloja ja kyyhky, joka huilasi mukanamme puolipäivää tepastellen kannella meistä paljon piittaamatta. Olemme saaneet myös nauttia Mika Ilmarin taianomaisesta soitosta, jolla hän houkutteli valtavan parven tylppänokkaisia mustia valaita seuraamaan meitä ja yhteisistä laulutuokioista sekä rupatteluista täällä kiireettömyyden tyyssiassa.

Vietimme myös kapun 49v synttärit. Täytekakun sijasta söimme lopuista tuoreruuista kyhätyt pizzat ja valokuvasimme matkasta räjähtäneen, mutta onnellisen päivänsankarin. Lähestyessämme Englannin rannikkoa kaarsi viereemme tulliviranomaiset ja hyppäsivät vauhdissa veneeseemme. Ystävällisesti he pyysivät lupaa tutkia veneen. Aika perusteellisesti he sen tekivätkin ja ottivat myös pienillä paperiliuskoilla näytteitä seinistä ym, jotka paljastavat onko veneessä huumeita tai räjähteitä. Falmouthiiin saavuimme

11.6 klo 5.00 ja skoolasimme Senora De Mar onnistuneelle Atlannin kierrolle.

Kiitos Mika Ilmari vahvasta avustasi läpi tämän vaativan purjehduslegin.