l. Karibialla Martinique, St Martin, St Barts, Guadaloupe, Saba, Englannin neitsyt saaret

Martinique

St.Lucian Marigot Bay:sta lähdimme 11.1 klo 9.15 suuntana Martiniquen Marin kaupunki, joka sijaitsee Martiniquen eteläpuolella. Martinique nimi tulee muinaisten Carib intiaanien sanasta "Madinina" - kukkien saari. Se on suurin Windwards (tuulenpuoleinen) saarista.Saari kuuluu Ranskalle ja elämä siellä onkin täysin kuin emämaassa. Klo 16.15 upean purjehduksen jälkeen saavuimme Marinin kaupungin edustalle ja ankkuroimme Cul-de-Sac du Marin lahdelle lukuisten kanssatoverien joukkoon. Lahdella oli ankkurissa valtavasti veneitä. Ehkä suurin syy tähän on Marinin tarjoamat hyvät venepalvelut. Sieltä löytyy oikeastaan kaikki mitä veneilijä voi tarvita. Meidänkin tärkein syy tulla tänne oli vihdoin saada uudet maston vantit. Lisäksi teimme perushuollon koneelle. Saimme myös uuden alumiinisen spiirapuomin. Kaikki työt hoituivat kätevästi ja nopeasti. Töiden ohella yhtenä päivänä Kapu kaivoi pyörän esille varastosta (sauna). Marinin eteläpuolella on pieni kylä St.Anne, jonka lähellä on mukavia pyöräilymahdollisuuksia. Pitkästä aikaa pääsi pyöräilemään ja se tuntui tosi mukavalta. Ensin oli suomalaista

maalaismaisemaa ja sitten polku vei merenrantaa pitkin palmujen varjostamana kohti viehättävää St.Anne kylään. Pyöräilisimme enemmänkin, mutta Karibian saarten tiet ovat kapeita ja moottoriliikenne tosi vilkasta. Harvoissa paikoissa on kunnon jalkakäytäviä, puhumattakaan pyöräteistä. Marinista siirryimme St.Anne kylän edustalle ankkuriin.St.Anne on Marinin vieresssä noin muutaman mailin ajomatkan päässä. Siellä vesi on taas puhdasta ja pääsimme uimaan viikon töiden jälkeen. Mukava oli myös tavata La Contessan Maritta ja Reijo uudelleen ja tutustua toiseenkin suomalaiseen Marjonet veneen Marjoon ja Timoon. Illanistuaisissa saimme herkutella suomalaisilla muurinpohjaräiskäleillä karibialaisen " hillon" kera ( rommia, hunajaa ja kermavaahtoa). Kyllä oli hyvää.

St Martin

29.1-2007 lähdimme Martiniquelta kohti St.Martinia. Saari on jaettu kahtia Ranskan ja Hollannin välillä. Ranskan puoleinen on St.Martin kun taas Hollannin puoleinen on Sint Maarteen. Matkaa oli edessä 265M, jolloin purjehdimme

koko Leeward (tyynenpuoleiset) saariston ohitse sen pohjoisimpaan osaan.

Meille oli tulossa vieraita veneelle kahdeksi viikoksi ja tästä syystä kiirehdimme St.Martinille. Tarkoitus on vielä palata eteläänpäin ja tutkia Guadeloupe vierailun jälkeen. Karibian englanninkielisille saarille helmikuusta tokokuuhun 2007 vaaditaan väiaikainen viisumi, johtuen kriketin maailman CUP turnauksesta. Turnausta isännöi Barbados, joka myös viisumit myöntäisi. Viisumin hakuprosessi on erittäin hankala, joten päätimme pysyä Ranskan ja Hollanin saarilla. Hieman harmittaa, koska Antiqua olisi varmaan ollut käymisen arvoinen, mutta jäähän seuraavaankin kertaan vielä näkemistä. Purjehdus sopivassa itätuulessa St.Martinille oli pelkkää juhlaa. 30.1 päivällä sivuutimme Montserrat saaren, jonka jatkuvasti toimiva tulivuori tuprutteli savuja ilmaan. Saarella elää noin 700 ihmistä jatkuvassa evakointivalmiudessa, mutta kuitenkin pitävät saarella asumista turvallisena ja haluaisivat sinne lisää turismia. Kuka se nyt kotoaan lähtisi. 31.1 klo 11.00 laskimme ankkurin St.Martinin Marigot Bay lahdelle. Meillä oli muutama päivä aikaa laittaa venettä kuntoon ja suunnitella sopivaa purjehdusreittiä vierailua varten. Lauantaina 3.2 olimme Princess Juliana lentokentällä vastassa Leenaa ja Artoa, jotka tulivat koneesta väsyneenä, mutta onnellisena. Lentomatka oli sujunut hyvin. Seuraavana päivänä tutkimme vieraiden kanssa Marigot Bay kaupunkia, joka on Ranskan puoleisen saaren pääkaupunki.

5.2 klo 9.00 lähdimme St.Martinin pohjoispuolella olevalle luonnonsuojelualueelle Tintamarren saarelle, jonne saavuimme klo 11.00. Saarella on upea hiekkaranta, jonka edustalle ankkuroimme. Sää oli hieman tuulinen ja sateinen, jonka takia olimme ainoa

vene joka jäi saarelle yöksi ankkuriin. Näin saimme koko rannan omaksi yhdeksi llaksi ja päätimmekin pitää barbecuet rannalla. Grillasimme pihvit ja nautimme ne hyvän salaatin ja viinin kera. Iltaa kohden tuuli tyyntyi ja sää vielä selkeni, joten ilta oli täydellinen. Seuraavan aamuna aurinko paistoi ja muita veneitä tuli paljon rannalle. Snorklasimme päivällä läheiselle riutalla, jossa oli paljon trooppisia kaloja. Kalat olivat täällä erittäin kesyjä ja tulivat erttäin lähelle, jopa seurasivat uimaria. Tämä oli yllättävä kokemus uida lukuisien kalojen keskellä, osana kalaparvea. Tintamarre nimi tulee espanjankielestä, joka tarkoittaa meren väriä , joka täällä on kristallin kirkasta ja tosiaan turkoosin väristä. 7.2 klo 9.00 lähdimme Tintamarresta St.Martin pohjoisosassa olevaan Anse Marcel lahteen, jonne ankkuroimme klo 10.00.

Siellä vieraamme saivat nähdä merikilpikonnia uimassa veneen vieressä. Anse Marcel:ssa suojaisessa laguunissa on iso marina , jota kävimme katsomassa. Kävelimme hotellialueella, joka näytti kuitenkin yllättävän autiolta. Seuraavana aamuna palasimme takaisin Marigot Bay lahteen muonatäydennystä ja maasta uloskirjoittautumista varten, koska seuraava kohteemme oli 20M päässä oleva St.Barts saari.

St Barts

10.2 klo 8.30 lähdimme St. Barts:lle, joka on ranskakielinen saari, mutta itsenäinen valtionsa. Ranska antoi saaren Ruotsille 1784 vaihtokauppana saaden vapaat satamaoikeudet Göteborgiin. Ruotsi myi saaren takaisin Ranskalle 1878. Luovimme leppoisasti auringosta nauttien kevyessä vastatuulessa kohti St.Bartsia. Ennen St.Bartsia ankkuroimme Ile Fourchue saaren lahteen, joka on 5M päässä St.Bartsista. Ile Forchue on karu saari, jonka korkeat kiviset kukkulat näkyvät kauas. Sen syvässä ja sinisessä vedessä uiskenteli monenlaisia kaloja. Täällä näimme ensimmäiset rauskut hiekkapohjassa aivan veneen vieressä sekä muutama pelikaani lensi veneen vierestä. Kävelimme ylös kukkulalle, josta aukeni hieno näköala Karibian merelle ja Atlantille.

12.2 klo 10.00 jatkoimme tunnin purjehduksella St.Bartsille, jossa ankkuroimme Anse Du Corossol lahdelle. Ankkuria laskiessa Kapu huomasi metrin mittaisen hain uivan aivan ankkuriketjun vierestä. Ensimmäinen hai oli bongattu. Tästä tapahtumasta katosi myöhemmin glamour, koska loppumiehistö yhtenä iltapäivänä väitti nähneensä haita satama-altaassa useampiakin. Kapu kävi kirjoittautumassa maahan sisään ja sen jälkeen lähdimme kaupungille shoppailemaan. Kaupungissa henkii pohjoismaalainen

tunnelma. Ruotsinkielisiä kadunnimiä löytyy, kuten Gungsgatan. Yleisilme on siisti ja steriili. Isot superalukset täyttävät sataman ja tuovat asiakkaitaan kaupunkiin. Hintataso on kallis. Yhtenä päivänä tutustuimme Corossol kylään ja sen hiekkarantaan. Corrossol kylästä löytyi "maailman pienin" pizzeria, jossa tyydyimme tällä kertaa nautimaan vain oluesta. Corrossol kylästä löytyi myös tasokas

vanhantavaran myyntiliike, josta Försti bongasi värikkäät aamiaiskupit veneen astiastoon.

Sint Martin

14.2-2007 uloskirjoittautumisen jälkeen klo 10.00 lähdimme kohti Sint Maartenin Philipsburg kaupunkia, joka on saaren Hollannin puoleinen pääkaupunki.Upean purjehduksen jälkeen ankkuroimme kaupungin edustalle klo 13.00, jonka jälkeen Kapu kävi kirjoittautumassa maahan sisään.Täältä löytyi matkan ensimmäinen viranomainen, joka kirjoittaustumisproseduurin jälkeen hymyili ystävällisesti. Philisburg on shoppailian seitsemäs taivas, lukuisine turistikojuineen ja myymälöineen. Satamassa vaihtuu isot makustaja-alukset kerran vuorokaudessa. Aamuyöstä uudet laivat tulevat ja illalla myöhään vanhat lähtevät. Yhtenä päivänä kaupungilla tapasimme Kanadassa asustavan pariskunnan. Mies oli 30 vuotta sitten lähtenyt Suomesta Kanadaan ja jäänyt sille reissulle. Vaimo oli kolme vuotiaana muuttanut perheen mukana Ameriikkaan. Kuitenkin suomenkieli oli vielä hyvin muistissa näillä maahanmuuttajilla. He olivat risteilyllä yhdellä satamassa olevasta viidestä laivasta, joka oli lähtenyt matkaan Floridasta. Laiva seilaa 11 päivää ja käy kahdeksassa eri satamassa Karibian merellä. 17.2 lauantaina vieraamme lähtivät takaisin Suomeen ja ensimmäinen "Charter" purjehduksemme oli onnellisesti ohi. Kiitos Leena ja Arto mukavasta ja leppoisasta lomanvietosta.

Guadeloupe

23.2 2007 klo 9.15 lähdimme Sint Maarten Phillisburgista kohti 126M päässä olevaa Guadeloupea. Päivällä saimme purjehtia upeassa itätuulessa. Yöllä tuuli muuttui vastaiseksi kaakkoistuuleksi. Aamulla olimme Montserran saaren itäpuolella kraaterivaluman edessä. Seurasimme kun toimivasta tulivuoresta nousi savua. Ohitimme kraaterin noin mailin päästä, ehkä vähän turhan läheltä, koska merenalaista valumaa ei ole tutkittu tarpeeksi ja epäillään että siellä on vedenalaisia toimivia purkauksia.Saarta ohitettaessamme iso kala kävi usitimeen kiinni, mutta sitä iloa kesti vain muutaman hetken, kun vaijeriperuke katkesi kesken hurjan taistelun. Monteserasta purjehdimme itätuulessa kohti Guadeloupen Deshaies kylää, jossa laskimme ankkurin 24.2 klo 17.00. Guadeloupe on perhosen muotoinen saari, joka on pienten Antillien suurin saari. Siihen kuuluu muita pienempiä saaria kuten Saintesin pyhimyssaaret. Deshaiessa kirjoittauduimme sisään Guadeloupeen. Deshaies on kaunis lahti, mutta lahteen käy kovat tuulet. Tuulenpuuskat tulivat kylän takaa vuorilta todella kovana, joten ankkuriketju tuli testattua moneen kertaan.

27.2 klo 12.00 lähdimme noin 10M päässä olevalle Pigeon Islandille, jossa ankkuroimme mantereen puolella olevaan lahteen, merenalaisen luonnonpuiston viereen, joka oli nimetty kuuluisan merentutkijan Cousteaun mukaan. Vedenalainen maailma on täällä todella upea. Näimme paljon erilaisia kaloja ja koralleja. Pigeon Islandilla eräässä poukamassa Barracuda ohitti Förstin tyynen rauhallisena. Förstikin selvisi tilanteesta sen enempään säikähtämättä. Mantereen puolinen vedenalainen maailma on tosi jylhä. Kiviset rinteet putoavat suoraan mereen, josta korallit

muodostavat luolia ja syvänteitä. Tapasimme ranskalaisen Eric ystävämme vaimonsa Sofian ja heidän tyttärensä. Istuimme iltaa Senora De Maressa ja saimme kuulla kuulumiset yhteisestä ystävästämme yksinpurjehtia Jimistä, joka oli Atlantilla pienistä vaikeuksista huolimatta selvinnyt

onnellisesti perille Martniquelle.

2.3 klo 9.15 suuntasimme Guadeloupen Basser Terre kaupungin edustalle. Ankkuroimme 14.00 Marina de Riviere Sens edustalle. Täällä vihdoin Försti pääsi pesemään suuren määrän pyykkiä. Ankkuripaikkaan kävi aallokko, joten heti seuraavana päivänä jatkoimme matkaa kohti Les Saintesin pyhimys saaria, jonne ankkuroimme 3.3 klo 15.30 Pain de Sucre (Mini Pitons) taakse. Rinne on hieno ilmestys,aivankuin kiviliuskoja olisi laitettu seisomaan kuin seipäät rinta rinnan. Lahdessa oli kiva snorklata. Näimme Flying Gurnard kalan, joka

muistuttaa enemmänkin lepakkoa kuin kalaa. Kävelimme vuoren huipulle "Jeesus nasaretilaisen kärsimystie", jossa ylhäällä on pystytetty komea risti. Öisin se loistaa valaistuna tummaa taivasta vasten ja näkyy kauas. Näimme siellä pienen ja hennon kolibrilinnun lentävän nopeasti kukasta kukkaan. Pilvisinä päivinä teimme veneen puhdistus ja kunnostustöitä (onneksi pilvisiä päiviä satttuu harvemmin).

7.3 siirryimme Bourg Des Santesin kaupungin edustalle ankkuriin. Kaupunki on pieni ja sadunomainen. Lahdella oli paljon veneitä ja tapasimme suomalaisen Roberts veneen siellä. Seuraavana päivänä kävelimme ylös kukkulalle Fort Napoleon linnakkeeseen, joka on hyvin kunnostettu ja nykyisin toimii museona. Pihalla on monenlaisten kaktusten näyttely. Siellä voi myös kompastua Iquanaan tähän esihistorialiseen liskoon. Yhtenä päivänä kaivoimme varastosta (sauna) pyörämme esiin, joita ei kovin paljon täällä Karibialla olla käytetty, johtuen ahtaista kaduista ja kovasta moottoriliikenteestä. Täällä Saintesissa kaikki paikalliset ja turistit ajavat skoottereilla. Pyöräilimme saaren

toisella puolella olevaan Paie de Marigot sekä Paie de Pompierre lahtden rannoille, joissa uimme vilvoittavissa Atlannin aalloissa.Försti löysi pari isoa simpukkaa, jotka kuljetetaan Veikkolaan saakka. Pienemmistä askarrellaan Atlannilla kotiin mennessä simpukkakoristeita.Vierailimme Suomen Purjelaivasäätiön kuunari Helenassa ja saimme herkullista kalakeittoa (suhteellisuuskeittoa Eisteinin päivän kunniaksi niinkuin eräs oppilas sitä kutsui). Illansuussa piipahtivat Vuokko ja Timo kuunari Helenalta luonamme muutamalle lasilliselle. Tapaamme heidät ehkä vielä St Maartenilla.

10.3 siirryttiin viereiseen saareen Ilet Cabrit lännenpuoleiselle lahdelle ankkuriin. Täällä myös nousimme kukkulan laelle, josta löysimme Fort Josephine linnoituksen rauniot. Saaren korallirannat olivat mukavia snorklauskohteita

Saba

16.3 2007 lähdimme yön yli purjehdukselle kohti Hollannille kuuluvaa Sabaa. Purjehdus meni mukavasti kaakkoistuulessa etupurjetta spiiraten.

17.3 klo 18 juuri ennen pimeän laskeutumista kiinnittäydyimme poijjuun Saban jylhien vuorten juurelle. Oli nautinnollista pulahtaa gopoltin siniseen veteen tässä jylhän erämaan lunnonpuistossa.Sabassa ei ole hiekkarantoja. Rannat ovat jyrkää kalliota veteen saakka. Täten Saba on koko historiansa aikana aina ollut vaikeasti saavutettava saari.Seuraava päivä oli taistelua luonnonvoimia vastaan-pääsemmekö Saban saarelle vai emme.Poijuköysi oli kiertynyt veneen potkurin ympärille ja vierähti muutama tovi sitä irrotellessa. Seuraavaksi lähdimme jollalla kohti satamaa, missä sisäänkirjoitus oli määrä tehdä. Aallokko oli sitä luokkaa,että jo aivan litimärkinä puolessavälissä matkaa annoimme periksi. Jäljelle jäi vaihtoehto rantautua jollalla pienen pienelle hiekkasarakkeelle ja kiipeäminen noin 800 askelmaa vuorenrinnettä ylös. Ensin oli jätettävä jollan perämoottori veneelle ja soudettava maihin, sillä jolla oli nostettava korkeammalle aaltojen ulottumattomin kivenlohkareiden päälle.Kivettyämme nuo 800 rappusta olimme vihdoin päässeet Saban kylään (Bottom) ja onnittelimme toisiamme sitkeydestämme. Meitäkin sitkeämpiä olivat tämän saaren asukkaat, joiden ainoa reitti ulkopuoliseen maailman kulki näiden rappusten kautta vielä 1940-luvulle asti, ja kaikki elintarvikkeet kannettiin miesvoimin ylös kylään. Saba on sukeltajien suosiossa, eikä ihme sillä vedet olivat kirkkaat ja näkyvyys veden alla hyvä. Pyhitime yhden päivän snorklailulle. Taas näimme uusia kaloja esim. Nurse Shark, hain, joka leppoisasti uiskenteli alapuolellamme noin 4m syvyydessä. Tämä "kiva kala" niinkuin Försti sitä ensiksi nimitti ennenkuin kapu tunnisti sen haiksi ei ollut ainoa iso kala jonka näimme. Tullessamme Saballe kävi noin 60kg Blue Marlin (Miekkakala) usitimeen kiinni. Siinä oli vapa, kela ja kädet kovilla muutaman hetken kalan tehdessä korkeita hyppyjä vedestä. Yhden hypyn aikana jäi siima hieman löysälle ja pyörähti vavan kärjen ympärille.Tällöin kala sai tempaistua valtavalla voimalla itsensä irti uistimesta. Olimme itse asiassa tyytyväisiä, koska

niin isoa ja hienoa kalaa emme olisi edes haluneet ottaa hengiltä.

Englannin neitsytsaaret

29.03-2007 klo 16.00 lähdimme Sint Maartinista kohti Brittien Neitsytsaaria. Sirpan serkku Jorma liittyi miehistöön Sint Maartinilta purjehtimaan kansamme Bermudalle saakka. Yöllä tuuli oli heikkoa ja ajoimme koneella aamuyöhön saakka, jolloin itätuuli virisi ja pääsimme jatkamaan purjehtimista.30.3 klo 14.00 laskimme ankkurin Virgin Gorda saaren Spanish Town kaupungin edustalle ja nautimme ankkurimaljat onnistuneen purjehduksen kunniaksi. Spanish Townissa kirjoittauduimme sisään Neitsytsaarille. Illalla kävelimme hienossa kaktuspuistossa sekä myöhemmin kuuntelimme paikallisia rytmejä kaupungin keskutassa olevassa suositussa baarissa Seuraavana päivänä siirryimme muutaman mailin etelään Baths luonnonsuojelualueen poijuun tarkoituksennamme snorklailla alueeella. Onnistuimme saamaan poijun läheltä kivikkoista rantaa. Tuuli oli kova ja kävi suoraan kohti meitä nostaen aikamoista aaltoa ja keinuttaen venettä melkoisesti. Sirpa ja Jorma menivät veteen snorklailemaan vaikka aallokko oli isoa ja virta voimakasta. Tuuli voimistui entisestään ja kun vielä viranomaiset vaihtoivat rannalla olevia lippuja varoittamaan kovasta merenkäynnistä, päätimme uimisen jälkeen jatkaa matkaamme kohti Cooper Islandia, jonne ankkuroimme klo 17.00. Seuraavana päivänä snorklailimme uusissa maisemissa sekä keräilimme kauniita simpukoita rannalta Förstin askarteluvarastoon. Vietimme vielä yhden päivän saareen ja sen merielämään tutustuen.

02.04 purjehdimme noin 4M matkan seuraavalle Peter nimiselle saarelle Little harbouriin. Tämä lahti on viehättävä ja suojainen, jossa merenpohjassa näimme isoja rauskuja. Försti ui lähelle rantaa ja näki siellä mureenan suu auki hyökkäämässä kauniin sinisen kalan kimppuun. Illalla Försti innostui kiipeämään mastoon valokuvaamaan maisemia.

03.04 jatkoimme matkaamme 5M päässä olevalle Norman Island saarelle Bright Bay lahteen. Kävimme siellä sukeltamassa merenalaisilla luolilla, jossa korallit olivat värikkäitä. Näimme uusia meille tuntemattomia kaloja. Seuraavaksi siiryimme Bright Bayn Pelican Island saaren eteen poijuun. Merenpinnalla oleva saari on pieni, mutta sen ympärillä oleva riutta tarjoaa upeat vedenalaiset maisemat. Snorklailimme siellä koko päivän. Iltapäivällä siiryimme Road Towniin, joka sijaitsee Tortola saaressa. Kaupunki on Brittien Neitsytsaarien pääkaupunki Illalla kävelimme kaupungilla ja kävimme syömässä herkullisen Mahi Mahi päivällisen. Pääsiäinen oli tulossa, jonka takia kaupungilla oli paljon liikennettä ja ihmiset tekivät ostoksia pyhiä varten Meille tuttuja pääsiäiskoristeita emme kuitenkaan huomanneet missään.Road Town on vilkas turistikaupunki, jonne päivittäin tulee isoja matkustaja-aluksia. Teimme kaupungissa ruokaostokset sekä täytimme polttoaine sekä vesitankit tulevaa Bermuda purjehdusta varten

08.04 purjehdimme 11M päässä olevalle Little Jost Van Dyke saarelle. Laskimme ankkurin saaren edustalla hienoon lahteen. Iltapäivällä jollailimme lähes autiolle hiekkasaarelle juusto, punaviini piknikille. Kävelimme Green Cay saaren kukkulan laelle seuraamaan pelikaanien kalastamista. Ne tekivät huimia syöksyjä ahtaisiin kalliokoloihin pyydystäessään sieltä kaloja. Joka puolella kasvavat kaktukset tunkivat sandaalinpohjista lävitse kävellessäme takaisin jollalle. Ajoimme jollalla kauemmaksi merellepäin, josta löysimme yhden sukelluspoijun jollan kiinnittämistä varten. Vettä oli jollan alla noin 12m, mutta merenpohja näkyi selvästi. Nyt olisi mahdollista taas nähdä isoja kaloja ja totta totisesti siellä se uiskentelikin, iso Nurse Shark. Hai ei meistä piitannut ja jatkoi matkaansa.

10.04 siirryimme muutaman mailin päässä olevaan Jost Van Dyke saaren Great Habour lahteen. Kylässä on kuuluisa Foxin baari, jonka kattoa koristaa lukuisten veneilijöiden jättämät liput ja käyntikortit. Baarissa soi useana päivänä viikossa elävä musiikki kalypson tahdein. Foxin baari pursusi iltaisin ihmisiä muiden saaren ravintoloiden ollessa tyhjillään.